Henrik Jensen jalostaa hereford- (kuvassa) ja aberdeen angus -lihanautarotuja. Kuva: Sanne Katainen
Eläinkauppa ulkomaille houkuttaa – Inkeren kartano myi nuoria jalostushiehoja Viroon
Heikko kannattavuus ajaa suomalaiset karjatilat etsimään uusia ostajia eläimille Suomen ulkopuolelta. Inkeren kartanosta Salosta lähti 14 nuorta hiehoa Viroon.Tilaajalle
Pihvikarjaa kasvattava ja jalostava Henrik Jensen toivoo, että Suomen markkinatilanne paranisi, eikä eläimiä tarvitsisi myydä ulkomaille. Kuva: Sanne Katainen”Jotain piti keksiä, muuten näivettyy koko emolehmäjalostus”, toteaa salolaisen Inkeren kartanon isäntä Henrik Jensen.
Tilalla kasvatetaan ja jalostetaan hereford- sekä aberdeen angus -rotuista lihakarjaa. Emoja on yhteensä noin 130.
”Pihvivasikan hinta ei ole seurannut edes teuraseläinten hintaa, vaikka kulut ovat nousseet samaan tapaan”, Jensen kertoo kestämättömästä tilanteesta.
Hänen mukaansa kiireellisesti tarvittava korotus olisi vähintään 50 senttiä pihvirotuisen vasikan elopainokiloa kohden, jotta myynti kotimaiseen lihaketjuun olisi järkevää.
”Tämä on tiloille yksi keino selviytyä. On pakko hakea parasta mahdollista hintaa eläimistä.”
Omana ratkaisuna tilanteeseen Jensen myi keväällä ensimmäistä kertaa jalostuseläimiä ulkomaille, Viroon.
”Tämä on tiloille yksi keino selviytyä. On pakko hakea parasta mahdollista hintaa eläimistä.”
Tuleviksi emolehmiksi lähti seitsemän 1-vuotiasta herefordia ja yhtä monta samanikäistä aberdeen angusta.
”Enemmänkin olisi mennyt, mutta ei ollut mitä myydä. Kysyntä on kasvanut hankkeiden myötä. Esimerkiksi Virossa toimiva turkkilainen ostaja olisi kiinnostunut isosta määrästä teuraskasvatettavia eläimiä ja Azerbaidžaniin haluttaisiin ostaa heti 200 angus-hiehoa. Keski-Aasiassa investoidaan nyt valtavasti karjaan”, Jensen kertoo.
Hankkeilla Jensen viittaa MTK-vetoisiin Bree expo -hankkeisiin, joiden kautta myös hän tutustui ostajiin. Ostajat ovat myös vierailleet tilalla.
Lisäksi ostajia houkuttaa Suomen alhainen hintataso.
Viennin byrokratia oli Jensenin mukaan kohtalaisen kevyt. ”Mutta sitä kuitenkin on.”
Vientikauppaa varten tila on kirjattava vientitilaksi. Lisäksi eläimillä on oltava passit ja traces-paperit sekä asiakirjat eläinlääkärin tekemästä tarkastuksesta. Matkareitit ja kuljettajien pätevyydet piti ilmoittaa etukäteen. Karanteenia Suomesta Viron suuntaan vietäessä ei tarvita.
”Heille riittää Suomen hyvä tautitilanne.”
Kuljetus hoidettiin virolaisella autolla, mutta tautiriskin pienentämiseksi naudat kuljetettiin lastattavaksi tilakeskuksen ulkopuolelle.
”Auto on oltava desinfioitu ja tyhjä Suomeen tullessa, mutta ei sitä silti kannata tilalle päästää. Jos määrät ovat jatkossa isompia, eläimet kannattaisi ehkä lastata lähellä satamaa.”
Nautojen hintataso oli Jensenin mukaan viennin kautta noin kolmanneksen parempi kuin Suomessa.
”Teuraskasvatukseen verrattuna hintaeroa on noin puolet.”
”Merkit ovat siihen suuntaan, että tuet alenevat. Rahaa on saatava markkinoilta ja sitä on saatava niin, että tulo kulkee ketjun läpi vasikoiden tuottajille asti.”
Elävien eläinten vientiin liittyy tiettyä byrokratiaa, mutta Henrik Jensen koki määrän kohtuulliseksi. Kuva: Sanne KatainenJensen on valmis myymään enemmänkin eläimiä ulkomaille, jos tilanne Suomessa ei kohene. Myynti Viroa kauemmaskaan ei ole ongelma, jos kuljetus ja muut asiat hoituvat sääntöjen mukaan.
Hän uskoo myyntitulojen merkityksen emolehmätiloilla jatkavan kasvamista.
”Merkit ovat siihen suuntaan, että tuet alenevat. Rahaa on saatava markkinoilta ja sitä on saatava niin, että tulo kulkee ketjun läpi vasikoiden tuottajille asti.”
Emolehmätuotanto antaisi oman lisänsä jauhelihapulan korjaamiseen, mutta nyt tuotanto vain pienenee, Jensen huomauttaa.
Viime vuonna emolehmiä oli Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Suomessa runsaat 59 000, kun määrä vuotta aiemmin oli yli 62 000.
Jensen on huolissaan tilanteen vaikutuksesta eläinaineksen kehittymiseen.
”Jalostus ratkaisee teuraiden laadun. Viime vuosina on menty paljon eteenpäin, mikä on lihatalojenkin etu.”
”Vaihtoehto tarvitaan ja yksi harvoista vaihtoehdoista on vienti. Tilanne on sellainen, että on viimeinen hetki etsiä tuottajille lisäarvoa. Nykyinen tie on kuljettu loppuun, ja se on johtanut alan taantumaan.”
Vaihtoehto. Sitä sanaa forssalainen emolehmätuottaja Aku Länninki haluaa käyttää.
”Vaihtoehto tarvitaan ja yksi harvoista vaihtoehdoista on vienti. Tilanne on sellainen, että on viimeinen hetki etsiä tuottajille lisäarvoa. Nykyinen tie on kuljettu loppuun, ja se on johtanut alan taantumaan.”
Jos vaihtoehtoja ei ole, suomalaisella naudanlihantuotannolla ei ole tulevaisuutta, Länninki pohtii.
”Pian kauppa ja teollisuus operoivat ulkomaalaisomisteisten tilojen kanssa.”
Nykytilanteeseen tarvittaisiin tuottajien mukaan suuria muutoksia, jotta esimerkiksi alan investointisuunnitelmat voisivat jälleen olla kannattavia.
”Tasapuolistamista ja hintojen parantamista. Kaikkien osapuolten pitäisi nöyrtyä neuvottelupöydän ääreen, ja se on vielä kaukana”, Länninki arvioi.
Hereford-nautoja laitumella. Kuva: Sanne KatainenLänningin arvion mukaan tuottajien kannalta paras vaihtoehto tässä vaiheessa olisi eloeläinten vienti.
”Siinä lisäarvo kohdistuisi oikeaan paikkaan.”
Lisäksi hän näkee, että tilojen kannattaisi toteuttaa vientiä mieluummin yhdessä kuin yksin. Apua voisi olla tuottajaorganisaatiosta. Myöskään aikaa tuskin on hukattavaksi.
”Maailma muuttuu nopeasti ympärillä esimerkiksi tautitilanteiden osalta. Voi olla, että pian vientiä ei enää ole tarpeen pohtia sen vuoksi.”
- Osaston luetuimmat
