Maaseudun nettiyhteydet eivät täytä edes lain vähimmäisvaatimuksia – verkkojen katvealueet on viimein saatava kuntoon

Teleoperaattorit sammuttelevat viimeisiä 3G-verkkojaan näinä päivinä. Vanhan teknologian poistuminen on aiheuttanut ongelmia laitteissa, esimerkiksi autoissa, jotka eivät toimi uudemmissa verkoissa. Suuremman ongelman muodostavat verkon katvealueet jotka pahenevat, kun 4G on ainoa valtakunnallinen datansiirtoverkko. Operaattorien vakuutteluista huolimatta eri puolilla Suomea on isoja alueita, joilla alkeellinenkin tiedonsiirto on mahdotonta. Tämä kävi selväksi kun MT mittasi yhteysnopeuksia eri puolilla Suomea loka-marraskuussa. Yhteydet olivat monin paikoin hitaita ja alittivat lain vaatiman vähimmäisnopeuden (MT 15.11.).

Sähköisen viestinnän palveluista annetussa laissa säädetään niin sanotusta yleispalvelusta. Yleispalvelulaajakaistan nopeudelle on määritelty valtioneuvoston asetuksessa tarkemmat minimi-, normaali- ja maksiminopeudet. Riittää, että internet-yhteyden vähimmäisnopeus saapuvassa liikenteessä on 3,5 Mbit/s, normaalinopeus 4,5 Mbit/s sekä enimmäisnopeus 5 Mbit/s. Käytännössä nämä nopeudet eivät läheskään kaikkien palveluiden käyttöön työskentelystä puhumattakaan. Ruokolahtelainen Outi Räikkönen kertoo MT:n jutussa joutuvansa lähtemään autolla etsimään riittävää kuuluvuutta, jotta lääkärin etävastaanotto onnistuu. Maaseudulla paremman kentän etsiminen pitkin pihoja on lähes kaikille tuttua puuhaa.

Operaattorit ovat keskittyneet investoinneissaan 5G-verkkojen laajentamiseen. Nämä hankkeet keskittyvät kaupunkialueille. Yhtiöt mainostavat paljon verkkojensa kattavuutta. Tosiasiallista halua hoitaa harvaan asuttuja katvealueita kuntoon ei kuitenkaan näytä olevan. Sen ne olisivat halutessaan voineet hoitaa kuntoon jo vuosia sitten. Viranomaisen täytyy puuttua tilanteeseen siltä osin, kun nopeudet eivät täytä lain määräämiä vähimmäisvaatimuksia. Siitä eteenpäin vastuu on poliitikoilla. Yleispalveluvelvoitteen mukaisia vähimmäisnopeuksia on nostettava käytännön elämässä riittävälle tasolla. Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelman mukaan Suomesta on tarkoitus tehdä datatalouden ja digitaalisuuden kärkimaa. Siitä ollaan kovin kaukana, jos digitaalisten palveluiden käyttö on isolle osalle suomalaisia mahdotonta. Hallitus myös siirtää julkisia palveluja vauhdilla digitaalisiin kanaviin. Sote-uudistuksen säästöt on nekin laskettu pitkälti etäpalvelujen varaan.

Käytännössä kaikki yritystoiminta matkailusta maatalouteen edellyttää toimivia tietoliikenneyhteyksiä. EU:n maaseutuohjelman kautta rahoitetaan kiinteiden, niin sanottujen kyläverkkojen rakentamista. Se on kuitenkin hidasta, eikä tuo ratkaisuja kaikkein harvimmin asutuille alueille. Kaikki eivät tarvitse huippunopeaa kiinteää yhteyttä, vaan toimivan 4G-verkon. Kyse ei ole mittaluokaltaan valtavista investoinneista. Teleoperaattoreiden on kannettava vastuunsa verkkojen parantamisessa. Tietoverkot ovat keskeinen huoltovarmuuden perusta. Suomi esittelee mielellään maailmalla omaa kokonaisturvallisuuden malliaan. Siihen kuuluu muun muassa kansalaisten kriisinsietokyvyn ja itsenäisen toimintakyvyn turvaaminen. Toimivan nettiyhteyden tarjoaminen kaikille suomalaisille luulisi olevan tänä päivänä itsestään selvää. Valitettavasti se ei sitä ole.