

Koko Venäjän öljynjalostusteollisuus on käytännössä tulessa eikä Putinin sotakone pysty tekemään mitään Ukrainan tuhoisille drooni-iskuille. Iso osa tavallisten venäläisten kesästä kuluu pitkissä bensajonoissa.
Edesmennyt arvostettu yhdysvaltalainen senaattori John McCain totesi 2014 Krimin miehityksen jälkeen, että Venäjä ei ole juuri muuta kuin bensa-asemaksi naamioitunut maa. Väitteessä on edelleen totta paljon enemmän kuin vain toinen puoli.
Mutta nyt bensa-asema ei enää jauha tuloja, joilla hyökkäyssotaa Ukrainassa voidaan rahoittaa eivätkä kansalaiset saa polttoainetta autoihinsa.

Asetelmaa voi kiistatta pitää vaarallisena Putinin ja lupaavana ukrainalaisten kannalta. Presidentti Alexander Stubb pitää, eikä ole eurooppalaisten johtajien keskuudessa näkemyksineen yksin.
Stubb toisti MT:n haastattelussa analyysinsä, jonka mukaan Ukrainan iskut Venäjän kriittiseen energiainfrastruktuuriin ovat saaneet venäläiset vastustamaan Putinin sotaa ensimmäisen kerran neljään ja puoleen vuoteen.
Asetelmaa voi kiistatta pitää vaarallisena Putinin ja lupaavana ukrainalaisten kannalta.
Perustellusti voidaan puhua ratkaisevasta käänteestä vuonna 2014 alkaneessa ja helmikuussa 2022 Putinin häikäilemättömäksi täysimittaiseksi hyökkäykseksi muuttuneessa sodassa.
Kokonaan toinen kysymys on, mitä tästä seuraa? Vai seuraako mitään? Ja miten nopeasti voi tapahtua taas käänne huonompaan Ukrainan kannalta?
Putinin lausunnoista paistaa kyllä läpi jonkinasteinen neuvottomuus. Mutta mitään mainittavia merkkejä Kremlin isännän valtaa murentavasta poliittisesta turbulenssissa ei ole nähtävissä.

Donald Trumpin lupaus myöntää Ukrainalle lisenssi rakentaa itse Patriot-ilmatorjuntaohjuksia, oli Washingtonilta vahva poliittinen signaali. Myönteinen sellainen Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyille ja kitkerä Putinille.
Patrioteilla Ukraina pystyy tehokkaasti torjumaan ilmaiskuja, joita Venäjä tekee ballistisilla ohjuksilla.
Trumpin hövelin heiton jalkauttaminen käytäntöön vie kuitenkin aikaa, jos se ylipäätään tapahtuu. Tähän karuun tosiasiaan kiteytyy Ukrainan dramaattisin heikkous ja Venäjän vahvuus, joka voi olla jopa ratkaiseva.
Jos Putin päättää reagoida muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti massiivisella ohjusiskusarjalla, Ukraina on pulassa.
Jos Putin päättää reagoida muuttuneeseen tilanteeseen nopeasti massiivisella ohjusiskusarjalla, Ukraina on pulassa.
Kaikki riippuu nyt siitä, onko Trump, kuten halutaan uskoa, todella kallistumassa ”voittajan” puolelle. Eli onko Yhdysvaltain johtaja valmis muuttamaan suhtautumistaan Putiniin ratkaisevasti ja tukemaan Ukrainan Zelenskyiä varauksettomasti?
Stubbin johtopäätös viime viikoista ja kuukausista on se, että ilman Yhdysvaltoja Putinin kanssa ei synny ratkaisua Venäjän hyökkäyssodan lopettamisesta.
Mikään ei kuitenkaan ainakaan vielä viittaa siihen, että takki kääntyisi Valkoisessa talossa tai että Trump esikuntineen todella aktivoituisi nopeasti Ukraina-neuvotteluissa. Pikemminkin päinvastoin.
Iranin tulitauon mureneminen siirtää USA:n fokuksen Lähi-itään. Ja edelleen on täysin mahdollista, että yksi pidempi puhelinkeskustelu Putinin kanssa sopivalla hetkellä kääntää taas Trumpin pään ja murskaa toiveet Ukrainan kannalta siedettävästä sodan loppuratkaisusta.
Parhaassa tapauksessa Yhdysvaltain johtaja on muuttuneessa sotatilanteessa Ukrainan suuri mahdollisuus. Se tarkoittaisi käytännössä, että Trump pakottaa Putinin neuvottelupöytään, jossa Ukraina määrittelee tärkeimmät ehdot.
Huonompi ja kaikkea muuta kuin toivottava vaihtoehto on, ettei USA pitkään aikaan aktivoidu uudelleen hieromaan rauhaa Ukrainaan ja että Venäjä käynnistää järeän ilmamoukaroinnin hyvissä ajoin ennen kuin ukrainalaiset saavat lisää Patriot-ohjuksia.

Sen jälkeen Trump käy ”hyvän ja rakentavan”, mutta Ukrainalle myrkyllisen puhelinkeskustelun Putinin kanssa. Eikä Eurooppa voi kuin seurata sivusta.