Eurooppa havittelee Saksan uudelta liittokanslerilta ennen muuta rahaa − kahta ongelmaa Friedrich Merzin on vaikea ratkaista

Lähes kaksimetrinen Friedrich Merz erottuu joukosta. Pituus ei kerro mitään johtajuudesta, mutta juuri sitä Merziltä nyt kuitenkin odotetaan lähes epätoivoisesti sekä Euroopassa että kotimaassa Saksassa.

Oikeistounionin (CDU/CSU) ounasteltua laihempi vaalivoitto sinetöityi historiallisella hetkellä. Täsmälleen samaan aikaan, kun Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tuli kuluneeksi kolme vuotta, Saksan liittopäivävaalien äänet saatiin laskettua. Lopputuloksen turvin Merz voi lähteä muodostamaan sosiaalidemokraattien (SPD) kanssa kahden puolueen hallitusta, jolta odotetaan paljon.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on muutamassa viikossa kääntänyt jotakuinkin kaiken päälaelleen USA:n ja Euroopan välisissä suhteissa. Hän näyttää antautuvan Venäjän presidentti Vladimir Putinille Ukrainaa ja eurooppalaisia kuuntelematta.

Euroopan on kasattava nopeasti varteenotettava vaihtoehto Trumpin suunnitelmille. Juuri siinä tarvitaan Saksalta ja Ranskalta johtajuutta.

EU:n ykkösketjua ei viime päivinä ole voinut syyttää yrityksen puutteesta. Maanantaina sinetöitiin 16. pakotepaketti Venäjän eristämiseksi samaan aikaan, kun Trump tuntuu silittävän Putinia myötäkarvaan lähes kaikessa. Näyttävä joukko EU-maiden johtajia matkusti sodan vuosipäivänä Kiovaan osoittamaan tukeaan Venäjän hyökkäystä urheasti torjuneille ukrainalaisille. Tuliaisina oli lupaus 20 miljardin euron sotilasavusta.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron lensi maanantaina Washingtoniin. Hän yrittää pelastaa liittolaissuhteen ja todistaa Trumpille, että Venäjän voitto Ukrainassa olisi strateginen katastrofi myös USA:lle.

Toivoa herättää se, että Macronin ja Saksan Merzin yhteistyö näyttää toimivan hyvin jo ennen kuin Merz on edes aloittanut kanslerina. Molemmat lähtevät siitä, että Euroopan on nopeasti itsenäistyttävä suhteessa Yhdysvaltoihin ja että pian myös Nato saattaa raunioitua Trumpin myllytyksessä.

Kaikkein eniten Merziltä odotetaan rahaa. Sitä tarvitaan paljon Euroopan puolustuksen ja Ukrainan sotilaallisen tuen vahvistamiseen.

Merzin hallitus, jonka pitäisi olla kasassa pääsiäisenä, on varmasti edeltäjää valmiimpi aseistamaan Ukrainaa, koska SPD:n pahimmat Venäjä-hännystelijät ovat siirtymässä sivuun. Myös EU:n yhteisissä rahoitusjärjestelyissä, ehkä jopa yhteisen velkavälineen rakentamisessa, Saksa voi jatkossa myös olla joustavampi.

Yksi Merzin vaikeasti ratkaistavista ongelmista on Saksan perustuslain velkajarru. Se hyydyttää sekä maan omat että eurooppalaiset investoinnit. Säännön rukkaamiseen tarvitaan määräenemmistö parlamentissa. Merzin pitää taivutella oppositiosta mukaan sekä vihreät että vasemmistopuolue Linke. Savotta on haastava.

Lisäksi oikeistounionin pitää yhdessä SPD:n kanssa osoittaa Saksan sisäpolitiikassa, että tolkun puolueet pystyvät elvyttämän talouden ja kiristämään turvapaikkapolitiikkaa.

Jos viimeksi mainitussa epäonnistutaan, laitaoikeiston Vaihtoehto Saksalle (AfD) jatkaa kasvuaan. Pahimmassa tapauksessa muutaman vuoden päästä Ranskassa ja Saksassa on olemattomaksi surkastunut maltillinen poliittinen keskusta ja tahtipuikkoa heiluttavat äärilaidat.

Merzin suurin haaste saattaa kuitenkin lopulta olla henkilökohtainen. Tuleva kansleri on sekä liittolaisten että vihollisten mielestä itse itsensä pahin vihollinen.

Pian seitsemänkymppinen Merz on kokenut parlamentaarikko ja menestynyt talousjuristi, mutta hallitusvastuuta hän ei ole kantanut koskaan. Ratkaisevissa väännöissä Merzillä on, näin kerrotaan, vaikeuksia pitää pää kylmänä ja tehdä kärsivällisesti kompromisseja. Ilman niitä EU:ssa ei etene mikään. Sama koskee myös Saksan sisäisiä kuvioita, muiden muassa velkajarrun uudistamista.