Kantarellin saksalainen tuntee kyllä, mutta miten maistuisi hämeenlinnalainen kantarellisuklaa?

Hämeenlinnalaisen Kirsi Hyytiäisen kohdalla on turha puhua haaveista, sillä oikeampi termi taitaisi olla täsmällinen ajatus yrityksen tulevaisuudesta.

”Sain vuosi sitten Academy of Chocolaten järjestämän kansainvälisen suklaakilpailun kolmannen palkinnon mehiläissuklaallani, jonka raaka-aineena on paikallinen siitepöly. Olen maatilalla syntynyt, joten tunnen luonnon raaka-aineet parhaiten”, Hyytiäinen kertoo.

Seuraava merkityksellinen asia tuli eteen hämeenlinnalaisessa business-kilpailussa, jossa mukana olleiden tehtäväksi annettiin luoda tuotteelle liikestrategia.

”Sanoin lavalla, että kolmessa vuodessa olen suklaitteni kanssa jossain muodossa ulkomailla. Kun tästä on aikaa vuosi, niin olen vähän jopa etuajassa”, Hyytiäinen kehaisee.

Kirsi Hyytiäisen osastolta löytyy suklaita moneen eri lähtöön. Tähtinä loistavat mehiläis- ja kantarellisuklaat.  Kuva: Laura Ruohola

Haaveet tuppaavat yleensä olevan sellaisia, että niiden eteen pitää kuitenkin ottaa joko riskejä tai sitten luottaa sattumaan. Hyytiäinen päätti turvautua ensimmäiseen ja lähteä Suomen osastolle Berliinin valtaville Grüne Woche -ruokamessuille.

”Tällainen reissu on iso taloudellinen riski pienelle yrittäjälle ja tiedän varmuudella, että sienisuklaakaan ei voi olla kaikkien juttu. Vaikka yrityksessä ei vielä ole muita kuin minä, niin olen jo pelkästään näiden messujen takia hankkinut apua pakkaamiseen ja kuljetukseen.”

”Mutta jos täältä löytyy jatkomarkkinat ja sopimus jonkun saksalaisen jälleenmyyjän kanssa, niin silloin täytyy laittaa koko yritys uudelle tolalle. Olen ensimmäisinä päivinä saanut jo niin paljon jatkokontakteja, etten olisi ikinä voinut kuvitellakaan”, Hyytiäinen iloitsee.

Kehittämänsä kantarellisuklaan yrittäjä halusi lanseerata nimenomaan Saksassa, jossa ihmiset lähestyvät mielellään heille tuttua tuotetta.

”Monet sanovat, että sieni ei ole tässä lainkaan sienimäinen. Kantarellihan on niin hieno tuote, sopii kaikille vaikkei olisi sienien ystäväkään. Kuivattuna, jollaisena minä kantarellin suklaaseen käytän, se muodostaa loppumakuun hienon pähkinäisyyden”, Hyytiäinen kehuu mehiläissuklaansa rinnalle kehittämäänsä tuotetta.

”Kantarelliahan rakastavat kaikki. Eilen paikalle käveli huippukokki, joka osti maistamatta viisi levyä. Kokithan kantarellin hienouden todellakin tuntevat.”

Toimittajan testipalan maisto oli jotakuinkin kuvatun suutuntuman mukainen. Kantarelli ei huudellut olemassaolostaan, mutta kenties loppumaussa suklaaseen tuli pehmoinen pähkinän tuntu.  Kuva: Laura Ruohola

Ja se Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson, mikä hänet Hyytiäisen suklaisiin liittää.

”Täällähän on ihan kaikki mahdollista. Avajaispäivänä tuossa edessä alkoi tapahtua jotain ja tunnistin, että siinähän menee Ruotsin pääministeri. Laitoin kaikki kolme sillä hetkellä muistamaani ruotsinkielen sanaa yhteen, sinuttelin muina naisina ja kysyin, että haluatko maistaa suklaata.”

”Ulf sanoi heti, että no, totta kai. Siinä hän maisteli tätä tavallista suklaatani ja aloin kertoa, että olisi tässä vielä erikoisuuksiakin. Siinä vaiheessa hän kohteliaasti kieltäytyi, mutta rennon iloisesti sanoi, että tusen tack. Se tuli niin sydämestä, että olin melkein valmis sanomaan saman tien, että kiitos ja terve Grüne Woche, voinkin lähteä kotiin”, Hyytiäinen nauraa.

Iloiset tunnelmat messuilla kääntyivät tiistaina hieman harmaan puolelle, kun Hyytiäisen hotellihuoneeseen murtauduttiin. Ilmeisen hyvin Hyytiäisen liikkeistä tietoisille varkaille lähti saaliiksi tiistain kassa. Yrittäjä on kuitenkin kunnossa ja messut jatkuvat normaalisti.