Näin hoviherkusta tuli rintamamuonaa ja koko kansan kotiruokaa – makaronin tie suomalaisten lautasille on ollut pitkä
Makaronit eivät vaadi pimeää kellaria, eivätkä ne paina paljon perunoihin verrattuna. Näistä syistä makaronista tuli sotavuosina koko kansan ruokaa.Tilaajalle
Nykyiset makaronit ovat yleensä parisenttisiä ja käyriä, mutta varhaisimmat makaronit muistuttivat enemmänkin pillejä. Kuva: Kari SalonenMakaronilaatikosta on tullut suomalaisten perusruokaa, jota lastataan lautasille niin kotikeittiöissä, kouluissa kuin lounasravintolassakin.
Alkuperäiset italialaiset maccheronit valmistetaan durumvehnästä, mutta kotoisten makaronien raaka-aineena voidaan nykyään käyttää vaikka kauraa tai porkkanaa.
1600-luvulla Pohjolan perukoilla makaronit olivat huikeaa herkkua, joita Ruotsin hovissa kuninkaallisille valmisti italialainen makaronimestari. Suomeen makaronit, kuten monet muutkin ruokamaailman uutuudet, saapuivat viiveellä.
Yksi varhainen merkintä makaronin, tai siihen aikaan ”makaroonin”, Suomen-valloituksen alkamisesta on vuodelta 1892. Tuolloin Helsingissä sijainneen Kasvatusopillisen Ruoanlaittokoulun opiskelijat valmistivat osana tutkintoaan useita ruokia, muun muassa tutulta kuulostavaa ”makaroonilaatikkoa”.
1800-luvun lopulla valmistettiin ensimmäiset kotimaiset makaronit Killinkoskella Virtain ja Ähtärin puolivälissä. Tehdas ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäinen, sillä jo vuonna 1904 Fazer aloitti makaroninvalmistuksen pääkaupungissa, jossa mahdollisia ostajia oli enemmän.
Nykyiset makaronit ovat yleensä parisenttisiä ja käyriä, mutta varhaisimmat makaronit muistuttivat enemmänkin pillejä. Pitkät makaroniputkilot napsittiin poikki ennen keittämistä.
Makaronista tuli vähitellen koko kansan ruokaa laitoskeittiöiden kautta, sillä makaronilla oli eräitä olennaisia etuja perunoihin verrattuna. Kuiva makaroni ensinnäkin painaa vähemmän kuin paljon vettä sisältävät perunat, eikä makaroni vaadi pimeitä ja kylmiä säilytysolosuhteita perunoiden lailla.
Säästyypä makaroninkeittäjä myös kuorimisen vaivalta. Näistä samoista syistä kaikenlaiset pastat ovat edelleen osa suomalaisten kotivaraa.
Suomen armeija otti makaroniruuat osaksi muonahuoltoa pian itsenäistymisen jälkeen, ja sotavuosina myös rintamalla syötiin makaronia. Sotavuosina makaronit venyivät kotitalouksissa paitsi perunan, myös vehnäjauhon korvikkeeksi. Seura-lehdessä kirjoitettiin syksyllä 1941, että makaroneilla voi jopa suurustaa kastikkeita.
Vuodesta 1948 alkaen Suomessa on syöty maksutonta kouluruokaa. Varhaisimmat kouluruuat olivat lusikalla syötäviä keittoja, puuroja ja vellejä, mutta koska perunoiden kuoriminen käsipelillä oli valtava urakka, esimerkiksi Helsingissä tarjottiin 1940-luvun lopulla perunapitoista lihakeittoa vain kerran viikossa. Muina päivinä tarjolla saattoi olla esimerkiksi hernekeittoa, mannavelliä tai liha-makaronikeittoa, jota valmistettaessa keittäjät välttyivät perunateatterilta.
Makaronilaatikko kelpasi 1970-luvulla jopa joulupöytään, ja varhaisimmat makaronilaatikonjämät lämmitettiin uudelleen paistamalla ne voissa pannulla, sillä mikroaaltouunit yleistyivät vasta 1980-luvulla.
Suomalaisten pastamaailma laajeni makaronista vähitellen muihinkin pastalaatuihin, kun Italia-innostus alkoi nostaa päätään. Pasta bolognesesta muotoutui 1980-luvulla lapsiperheiden suosikki, ja nykyään pienessäkin marketissa pastahylly sisältää paljon muutakin kuin makaronia.
Enää makaronia, tai muutakaan pastaa, ei myöskään suositella keittämään puolta tuntia, kuten vielä 1950–1960-luvuilla.
Lähteet: MTV 22.2.2021, Kotiliesi 3.9.2018
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
