Terhi Toikan kakku-ura lähti liikkeelle mokasta – palkittu hääleipuri pyytää laittamaan yhden toiveen isolla lehteen

Teini-ikäisen itsevarmuutta ei voita mikään, mutta onneksi leipuri Terhi Toikka voi jo hyväntahtoisesti naurahtaa sille lukioikäiselle itselleen, joka päätti leipoa juustokakun. Leipomiskokemusta hänellä oli siinä vaiheessa takanaan aika tarkkaan nolla tuntia.

Makeannälkäinen Toikka löysi 17-vuotiaana leivontablogista kuvan upeasta ponikakusta ja päätteli, että kyllähän hän tuollaisen osaisi leipoa, ja vieläpä yhdessä illassa.

Harmi vain, että äidin kuivakakkuvuokaan tehty kahden munan kakkupohja ollut yhtään oikean muotoinen eikä marsipaanikaan levittynyt kakun pinnalle liian kiireisellä kaulimisella. Toikka yritti paikata katastrofia pursottamalla kermavaahtoa marsipaaniin repeileviin reikiin.

”Katsoin lopputulosta ja totesin, etten ole ikinä tehnyt mitään näin rumaa”, hän muistelee nyt tuplasti vanhempana ja paljon viisaampana.

Kakku-uran ankeasta alusta huolimatta Toikasta tuli leipuri, joka tunnetaan nykyään erityisesti näyttävästi koristelluista hääkakuista. Palkittiinpa hänet viime vuonna myös Vuoden hääleipurina.

Yksi epäonnistunut kakku ei suinkaan nitistänyt Toikan orastavaa leipomisinnostusta, vaan päinvastoin lisäsi vettä myllyyn. Hän alkoi opetella leipomista omien sanojensa mukaan lähes pakkomielteisesti.

Perheenjäsenet, ystävät ja naapurit pitivät huolen, että kaikki leivottu katosi parempiin suihin. Toikka ei ajatellut leipomista minään harrastusta kummempana, kunnes sai ylioppilaslakin päähänsä ja aloitti välivuoden.

Tässä vaiheessa Terhi Toikan isä Rauno Toikka laski yhteen yksi plus yksi. Hän oli rahoittanut tyttärensä ratsastusharrastusta kymmenen vuotta ja todennut, että varsin tyyristä hommaahan se on. Isä alkoi olla huolissaan, onko tyttären leivontaharrastus lähtemässä käsistä.

”Ei muuten ollut, sillä siinä vaiheessa minulla oli kaksi kakkuvuokaa ja kaulin”, Terhi Toikka huomauttaa.

Kasarikakuissa ei säästellä kermapursotuksissa. Kuva: Sanne Katainen

Tilitoimistoyrittäjänä työskentelevä isä kuitenkin keksi, että tytär voisi avata leivontarvikkeiden verkkokaupan. Sillä tavoin jälkikasvu saisi huvin lisäksi rahallista hyötyä harrastuksestaan ja järkevää työtä välivuoden ajaksi. Näin sai alkunsa Kakkusankarit-niminen verkkokauppa, joka alkoikin vetää oikein mukavasti, ja lopulta verkkokaupan pyörittämisessä oli mukana koko Toikan perhe.

Seuraavana vuonna Tampereen yliopiston ovet aukesivat ja Toikka aloitti suomen kielen opinnot. Harmi vain, että opinnot tuntuivat tervanjuonnilta.

Vuoden opiskelun jälkeen Toikka piti välivuoden ja palasi sen jälkeen vielä puoleksi vuodeksi koulunpenkille, mutta ei siitä mitään tullut. Opinnot saivat jäädä kesken. Toikkaa ihmetyttää, millaista hämmästelyä yliopisto-opintojen keskeyttäminen aiheuttaa edelleen, vaikka keskeyttämisestä on yli vuosikymmen vuotta ja hän on luonut näyttävää uraa muualla.

”En mitenkään vähättele koulutusta, mutta jos koko ajan ottaa päähän eikä näe itsellään tulevaisuutta sillä alalla, ei ole järkeä haaskata elämäänsä.”

Akateemisen sivupolun jälkeen Toikka uskalsi ajatella leipomista ammatilliselta kantilta. Ammattikoulupaikka löytyi Tampereen Hervannasta ja sieltä Toikka sai kahdessa vuodessa leipuri-kondiittorin paperit. Osakeyhtiö hänellä olikin jo verkkokaupan vuoksi olemassa, ja lisää yritysneuvontaa sai kyseltyä isältä.

Moni aloitteleva yksinyrittäjä-leipuri aloittelee uraansa omassa keittiössään, mutta Toikan pienenpieni keittokomero ei moiseen venynyt. Ensin hän suuntasi alivuokralaiseksi isomman leipomon nurkkaan ja parin vuoden päästä omat tilat löytyivät Lempäälästä Ideaparkin läheltä.

Toikalle on ollut alusta asti tärkeää, että hänen leipomuksissaan näkyy oma kädenjälki. Yksinyrittäjänä hän ei missään vaiheessa edes kuvitellut ryhtyvänsä parinkymmenen tuotteen leipomon pyörittämiseen, sillä mittatilaustuotteisiin keskittyminen tarjoaa huomattavasti paremmat ajanhallintamahdollisuudet.

Terhi Toikka sai apua yrittämisen aloittamiseen tilitoimistoyrittäjänä toimivaltaan isältään. Kuva: Sanne Katainen

Varsin nopeasti kävi selväksi, että Toikan ykköstuote ovat kustomoidut hääkakut. Niissä hän pääsee toteuttamaan omaa tyyliään parhaiten, toki asiakasta kuunnellen. Toikka tarjoaa avioon asteleville pariskunnille täyden palvelun pakettia, joka alkaa hääkakkupalaverilla ja päättyy kakun tuomiseen hääpaikalle. Kakkupalaverit keräävät Toikan asiakkailta kiitosta.

”Häät voivat tuntua aikamoiselta työleiriltä, joten pariskunnalle tekee hyvää saada yksi helppo ja kiva kokemus häiden valmisteluissa.”

Hääkakuissa trendit tulevat ja menevät, ja Toikka pääsee seuraamaan niitä aitiopaikalta. Kun Toikka aloitteli hääkakku-uraansa viime vuosikymmenen lopulla, suosiossa olivat niin kutsutut nakukakut, joissa kuorrute on niin ohut, että pohja näkyy läpi. Tällä hetkellä nousussa kakut, joita Toikka kuvailee kasariksi ja kitschiksi: niissä ei kermapursotuksissa säästellä ja pursotusten keskelle asetellaan vielä koristekirsikat.

Toikka on myös tehnyt joitain linjanvetoja siihen, mitä hän tekee ja ei tee. Hän ei esimerkiksi käytä leikkokukkia koristelussa, mutta syötäviä kukkia hänen kakkuihinsa saa koristeeksi.

”Tämän kesän tavoitteena minulla on pitää syötävät kukat hengissä, ettei tarvitse hakea uutta lastia.”

Toikka osaa kukittaa kakut näyttävästi myös levittämällä eriväriset kuorrutukset palettiveitsellä. Kyseistä kukkatekstuuriksi kutsuttua tekniikkaa hän opettaa myös kakkukursseillaan.

Nykyään Toikan vuodenkulku on suunnilleen sellainen, että hääkakkusesonki alkaa huhtikuussa ja jatkuu korkeintaan lokakuulle. Toisen vuodenpuolikkaan Toikka omistautuu kakkukurssien pitämiselle leipomonsa yläkerrassa.

Kakkukurssien osallistujat vaihtelevat yksittäisistä leipomiskärpäsen puraisemista henkilöistä työporukoihin. Kurssien osallistujat antavat Toikalle kiitosta paitsi opetuksesta, myös eräästä hieman erikoisemmasta asiasta.

”Kurssin jälkeen ei tarvitse siivota sotkuja, ja se on monelle ihanaa luksusta.”

Toikka on mielissään, että nykyään hänen vuodessaan on tolkullinen rytmi. Vuosikymmenen alun koronavuodet olivat hankalia, sillä häitä peruttiin erilaisten rajoitusten vuoksi lyhyelläkin varoitusajalla, ja kahteen viime vuoteen iski koronavuosien aiheuttama hääsuma.

Makeat kirskikat kruunaavat Toikan taiteileman pramean kakun. Kuva: Sanne Katainen

Yrittäjä on myös pystynyt pitämään ensimmäisen yli viikon mittaisen kesälomansa vuosiin. Hän on huomannut, että viikossa ehtii vain huomata, kuinka väsynyt onkaan, mutta varsinaista palautumista ei vielä ehdi tapahtua.

Viime aikoina Toikka on myös huomannut, että hänellä on aikaa harrastuksille. Talvella hän kävi pilateksessa ja laulutunneilla, ja keväällä hän alkoi viritellä uudelleen ratsastusharrastustaan yli vuosikymmenen tauon jälkeen.

”Oli huikeaa istua hevosen selkään, sillä kaikki oli kuin olikin lihasmuistissa ja tuntui, kuin olisin istunut tuoliin.”

Yrittäjänä Toikalla on tulevaisuutta varten kaksi toivetta. Ensinnäkin hän haluaisi, että tänä vuonna alkanut arjen tasaisuus ja ennustettavuus jatkuisivat. Toisaalta hän haluaisi tehdä jotain erikoista.

”Olisi huikeaa päästä Koko Suomi leipoo -ohjelman tuomaristoon. Sen voi laittaa isolla lehteen.”