Söpöt ja suositut lounaslaatikot osoittavat, että japanilaiset arvostavat ruokaa ja maakuntiensa erityispiirteitä

Kun japanilainen lähtee retkelle tai töihin, hän ottaa mukaansa usein myös bento-laatikon.

Bento tarkoittaa suomeksi lounasta ja sellainen laatikossa usein onkin. Mutta ei mitään harmaata mössöä, vaan koko joukko erilaisia värikkäitä miniannoksia kauniisti sommiteltuina usein lokeroituun muovi- tai metallirasiaan. Sisältö on suorastaan söpö ja kertoo joka suupalan arvostuksesta.

Satunnainen matkailija pääsee osaksi perinnettä ostamalla erityisen matka-benton eli ekiben-laatikon, joita myydän isoilla shinkansen- eli luotijuna-asemilla omissa myymälöissään.

Rasioita on kymmeniä erilaisia ja valinnanvaikeus onkin ankara: on kasvis-, kala-, lihalaatikoita ja niiden sekoituksia, on kylmänä syötäviä ja lämmitettäviä, ja kaikki yhtä syötävän hyvän näköisiä ja hintaa kymmenisen euroa.

Matkalle tarkoitettuja ekiben-eväsrasioita myydään juna-asemilla. Kuva: Eija Mansikkamäki

Laatikoissa näkyy Japanille ominainen ylpeys omasta tuotannosta: paketeissa lukee maakunta, jonka tuotantoa raaka-aineet ilmentävät. Niissä voi olla kobe- ja wagyu-nautojen lihaa tai Hokkaidon mereneläviä, ja joillakin voi tukea esimerkiksi 11.3.2011 Tōhokun alueella maanjäristyksestä kärsineiden seutujen tuotantoa.

Rasia sisältää kaiken lounaaseen tarvittavan: kosteuspyyhkeen, kauniisti omiin papereihinsa asetellut suupalat, mausteet, syömäpuikot ja sisällysluettelon.

Bento on usein puun näköistä pahvia, mikä lisää noutolounaan arvokkuuden tuntua.

Ja kun Japanissa ollaan, ruokailija asettelee roskat säntillisesti takaisin rasiaan ja ottaa sen mukaansa junasta poistuessaan.

Toimisikohan tuote Suomessakin? Itä-Suomen lounaslootasta löytyisi ehkä palaset muikkukukkoa, savukalaa, naurista, vatruskaa ja mustikkakukkoa.

Ekiben- eli bento-laatikosta on myymälässä esillä kuvan lisäksi myös usein muovista tehty malliannos, tässä suosituimmasta annoksesta. Muoviset ruoka-annokset ovat tavallisia myös ravintoloiden ikkunoissa ja ulkopuolella. Kuva: Eija Mansikkamäki

Bentojen suosio ja myös työvoimapula on johtanut siihen, että kahvikärryjen kulkeminen Tokion ja Osakan välisissä luotijunissa loppui viime syksynä. Välimatkaa on 500 kilometriä ja junilla nopeutta 300 kilometriä tunnissa.

Historiallinen junatarjoilu alkoi Tokion olympiavuonna 1964.

Kärryihin mahtui kymmeniä tuotteita juomista pikkupurtavaan ja bentoihin. Erityisen tunnettuja kärryt olivat liian kylmästä jäätelöstään, jonka syöminen pitkään.

Poistetut kärryt pantiin myyntiin. Niistä kasvoikin yllättäen ilmiö, sillä kärryistä tuli haluttu keräilytavara muun muassa koulujen kahviloihin ja ihmisten koteihin. Hinta oli reilut 600 euroa kappaleelta.

Ensimmäisen luokan matkustajat voivat tilata paikalleen syötävää ja juotavaa jatkossakin QR-koodilla. Muut saavat ostaa eväänsä vaikkapa asemien automaateista, joita on Japanissa muutenkin kaikkialla.

Valinnanvaikeus on ilmeistä, sillä bentoja on monessa muodossa ja moneen lähtöön. Kuva: Eija Mansikkamäki