Sari ja Petri Karjalainen ovat todistaneet valtavaa kehitystä gluteenittomissa tuotteissa. ”Nykyään asiakkaat arvostavat aidoista raaka-aineista valmistettuja tuotteita ilman säilöntä- ja lisäaineita.” Kuva: Pentti Vänskä
Metsäkoneet saivat lähtöpassit – näin gluteenittomista tuotteista tuli maatilan bisnes
Virtasalmen Viljatuote syntyi eteläsavolaisen viljatilan tulevaisuuden turvaksi, kun Suomi liittyi EU:hun ja tuntui, että pelkällä maataloudella ei pärjää. Maanviljelystä tila ei silti ole luopunut.TilaajallePieksämäki
Petri Karjalainen iloitsee siitä, että on pystynyt luomaan toimivan yrityksen omalle sukutilalleen. Kuva: Pentti VänskäKyllähän ne kyläläiset varmaan ajatteli, että mihin se Karjalaisen poika on höynähtänyt, Petri Karjalainen muistelee kolmenkymmenen vuoden takaisia tunnelmia.
”Pitivät meitä vähän erikoisina ja hymähtelivät, että pistää nyt metsäkoneet korkealaitaseen ja rupeaa pikkukihvelillä pakkaamaan tattaria valkoiseen pussiin. Siinä heitetään huippubisnes syrjään ja ruvetaan puuhastelemaan.”
Petri ja Sari Karjalaisesta oli vuonna 1995 tullut Suholan tilan jatkajia. Petrin isällä oli tuolloin maatilan sivuelinkeinona metsäkoneyritys. Isä oli aikoinaan ollut edelläkävijä, hän oli tilannut Amerikasta metsäkoneen ja aloittanut hommat Kainuussa isoilla savotoilla.
Siinä olisi ollut varteenotettava sivuelinkeino Petrillekin, mutta poika ei innostunut. Hän ajeli pari vuotta metsäkoneita, mutta koki sen yksitoikkoiseksi.
”Halusin itse luoda oman bisnekseni. Valmis olisi ollut liian helppoa”, hän miettii nyt.
Jälkikäteen voi todeta, että valinta oli oikea.
Karjalaiset olivat viljelleet tattaria vuokraviljelijöinä vuodesta 1992, sillä se hyväksyttiin kesantopeltojen kasviksi. Kun satoa tuli, Petri ja Sari ihmettelivät, mitä sillä tehtäisiin. Maaseudun Tulevaisuudesta he lukivat, että Parolan vehnämylly oli väsännyt tattarille jonkinlaisen kuorintalaitteiston.
”Siellä käytettiin ensimmäiset sadot. MT:stä luettiin vielä, että yhtään muuta viljanjyvää ei saa olla seassa, että tattari kelpaa gluteenittomaksi. Niin me vaimon kanssa uunipellillä tarkistettiin käsipelissä ensimmäiset sata kiloa, että varmasti on puhdasta”, Petri nauraa nyt.
Ensimmäiset tattarijauhot menivät suoramyyntiin kilon pusseissa.
Myöhemmin isommat tattarierät toimitettiin pieksämäkeläiselle Moilasen Leipomolle, joka oli alkanut tehdä gluteenittomia tuotteita.
Vuonna 1995 saatiin ensimmäiset omat myllylaitteet naapuriviljelijä Pertti Häkkisen erilliseen halliin. Jo tätä ennen Karjalaiset perustivat Häkkisen kanssa Virtasalmen Viljatuotteen, sillä Häkkisellä oli myllyalan kokemusta ja tilat olivat tehneet aiemmin koneyhteistyötä.
”EU-aika oli tulossa ja me mietittiin, mikä meidän tulevaisuus on Etelä-Savon pienillä ja kivisillä pelloilla. EU:ssa tuottajahinta romahti ja tukiinkaan ei oikein luotettu”, Petri kertaa myllyn perustamisen taustaa.
Viljatuotteen valikoimissa on kahdeksan erilaista jauhoseosta sekä jauhoja, hiutaleita ja suurimoita. Tuotteita saa verkkokaupan ja tilamyymälän lisäksi S- ja K-ryhmän kaupoista ympäri Suomen. Kuva: Pentti VänskäGluteenittomuus ruokavaliossa yleistyi ja myllyn toiminta kasvoi. Moilaselle tavaraa meni alkuun hyvin, kunnes kilpailutuksen seurauksena Viljatuote pullahti hetkeksi pois pelistä. Huomattiin, että yhden pääostajan varassa oleminen on iso riski.
Pian suomalainen tattarijauho saatiin SOK:n valikoimiin. Helsingin yliopiston Mikkelin toimipisteen avulla alettiin kehittää gluteenittomia jauhoseoksia.
Vuonna 2005 kysyntä kasvoi, kun karppaus jäi taakse ja lehdet alkoivat kirjoittaa gluteenittoman ruokavalion terveellisyydestä. Samaan aikaan SOK:lta kyseltiin uusia tuotteita hyllyyn.
Vuonna 2005 kysyntä kasvoi, kun karppaus jäi taakse ja lehdet alkoivat kirjoittaa gluteenittoman ruokavalion terveellisyydestä.
Tuotevalikoima kasvoi ja toiminta laajeni, ja Pertti Häkkinen halusi siirtyä syrjään, eläköityä. Laitteet siirrettiin Suholan tilan tontille vuonna 2007.
Sarilla ja Petrillä oli kädet täynnä työtä. Perheen esikoinen syntyi samana vuonna kun saatiin ensimmäiset omat myllylaitteet vuonna 1995.
Reilun kolmen vuoden kuluttua perheeseen syntyi vielä kaksoset. Tilalla kasvatettiin myös mansikkaa, ja Sari kävi vielä töissä tilan ulkopuolella Jalostuspalvelulla.
Elämän ruuhkavuodet, maatilan työt ja viljatuotteen kasvaminen vaativat veronsa. Iski uupumus. Oli ruvettava vetämään rajoja, että jaksaa.
Toimitusjohtaja Matti Toivanen pakkaa Viljatuotteen jauhoja. Hän tuli kuusi vuotta sitten Virtasalmen Viljatuotteen toimitusjohtajaksi ja toi yritykseen muun muassa elintarvikeviennin osaamista. Kuva: Pentti VänskäVuonna 2018 Virtasalmen Viljatuote haki lisää resursseja liiketoimintakauppamallilla. Ulkopuolinen toimitusjohtaja Matti Toivanen tuli osakkaaksi, hänen veljensä tuotantopäälliköksi ja kolmas henkilö sijoittajaksi. Karjalaisten työkuorma keveni.
Petri on hallituksen puheenjohtaja ja Sari työskentelee tuotekehityksessä ja laadunvalvonnassa ja tekee verkkokauppaa. Ulkopuolisia työntekijöitä on kymmenkunta.
”Sillä konseptilla on menty nyt yli kuusi vuotta. On rakennettu laatujärjestelmät, sähköiset tilausjärjestelmät ja kehitetty verkkokauppaa, joka on kasvanut merkittävästi. Viime kesänä tehtiin viimeisin laajennus, lisää lämmintä tuotanto- ja varastotilaa. Viljatuotteen brändi on aika hyvä ja kirkas”, Petri kiittää.
Korona-aika oli yritykselle suotuisa, sillä kotona leipominen lisääntyi ja tuotteiden kysyntä kasvoi. Sen jälkeen koittanut hintojen voimakas nousu on koetellut taloutta, sillä suurin osa raaka-aineista, kuten teff, riisi, hirssi, maissi ja durra, tuodaan ulkomailta ja osa tattaristakin.
”Yksi vaihtoehto olisi ollut lopettaa viljely ja keskittyä vain Viljatuotteeseen. Mutta minulle maanviljely on ollut aina niin rakasta.”
Omilla pelloilla viljellään 180 hehtaarilla puhdaskauraa ja tattaria omaan myllyyn ja lisäksi öljykasveina syys- ja kevätrypsiä ja valkuaiskasveina hernettä ja härkäpapua. Myös kuminaa on kasvatettu.
Petrin mukaan myllybisnes on muuttanut elämää valtavasti ja ajanut reilusti ohi perusmaanviljelystä.
”Yksi vaihtoehto olisi ollut lopettaa viljely ja keskittyä vain Viljatuotteeseen. Mutta minulle maanviljely on ollut aina niin rakasta. On innostavaa nähdä joka kevät se kasvun ihme. On niin hieno tunne, kun huomaa kylvämänsä pellon orastavan.”
”Se on hyvin tunteellinen hetki”, Petri sanoo ja pyyhkii silmäkulmaansa.
Sarilla oli Virtasalmelle muuttaessaan lampaita, mutta niistä hän aikanaan luopui.
Sairauslomansa jälkeen hän hankki oman koiran, Torstin, welsh corgi cardiganin. Sen kanssa hän käy kahdesti viikossa harrastamassa rally-tokoa, joka on yhdistelmä tottelevaisuuskoulutusta, agilityä ja koiratanssia. Lisäksi koiran kanssa on lenkkeiltävä päivittäin.
”Kaikille, joilla on maatila, rajojen vetäminen on haaste. Kun koti ja työ ovat samassa, niin työt ovat koko ajan läsnä. Koiran kanssa harrastaminen auttaa irtautumaan”, Sari kiittää lemmikkiään.
Raaka-aineet pyritään ostamaan mahdollisimman läheltä, mutta riisi, maissi, durra ja hirssi tulevat muualta Euroopasta, teff Etiopiasta ja psylliumia saa vain Intiasta. Tattaristakin osa tulee muualta Euroopasta, kun suomalainen ei riitä. Kuvassa teff-puurohiutaleita. Kuva: Pentti VänskäKarjalaisista on hienoa, että he ovat saaneet olla luomassa uutta bisnestä Suomessa, ovat olleet edelläkävijöitä. ”Eihän gluteenitonta markkinaa ollut edes olemassa 1990-luvun loppupuolella”, Petri huomauttaa.
Nyt asiat luistavat ja toiminta on vakiintunut, mutta Petri tunnustaa, että alkuvaiheessa välillä hirvitti.
”Piti hallita raaka-aineiden ostot, tuotteiden valmistaminen, pakkaaminen, myynti ja markkinointi ja logistiikka – koko ketju asiakkaalle asti. Ajattelin, että ollaan lähdetty mukaan johonkin sellaiseen, jota ei hallitse ollenkaan. Mutta onneksi on apuja ja asiantuntijoita, joiden puoleen on voinut kääntyä.”
Sari on nyt 57- ja Petri 58-vuotias. Työvuosia on vielä jonkun verran jäljellä, mutta maatilalle olisi hyvä löytää jatkaja.
”Lapset kouluttautuivat alun perin eri aloille. Vanhin poika on biologi Oulussa ely-keskuksessa. Kaksoset ovat opiskelleet merkonomiksi ja autonasentajaksi”, Petri kertoo.
Kun kaksosista toinen, Elisa, kävi armeijan, hänen ajatusmaailmansa muuttui ja hän jäi kotitilalle töihin. Hän innostui ja haki ammattikorkeaan Tarvaalaan opiskelemaan agrologiksi.
”Toiveita siis on. Kiteen maatalousoppilaitoksessa mekin Sarin kanssa tavattiin, kun opiskeltiin agrologeiksi”, Petri hymyilee.
Virtasalmen Viljatuote
Pieksämäen Virtasalmella toimiva mylly, joka valmistaa gluteenittomia jauhoja ja jauhoseoksia sekä kuluttaja- että leipomomyyntiin.
Perustettu vuonna 1995.
Toimii Petri ja Sari Karjalaisen maatilan yhteydessä.
- Osaston luetuimmat
