Kävimme katsomassa, miten sahtielokuvan kuvaukset näkyvät Sysmässä − lähinnä yksi asia on aiheuttanut hankaluuksia

200 litraa sahtia -elokuvaa on kuvattu heinäkuun ajan Sysmässä. Elokuvan tekeminen hyödyttää paikkakuntaa myös taloudellisesti. Elokuvan tuottaja Aino Suvanto ja kuvauspäällikkö Mirkku Tenhunen kertovat, että viisi viikkoa kestävien kuvausten aikana tuotanto on pyrkinyt käyttämään mahdollisimman paljon paikallisia palveluita.

”Sysmän kunta tukee meitä myös taloudellisesti. Senkin takia raha, mitä täältä saadaan käytetään täällä. Meillä on semmoinen perusperiaate, että kun täällä ollaan, niin sitten tietenkin pitää kuluttaa täällä myös”, sanoo Suvanto.

Tuotanto on hyödyntänyt muun muassa paikallisia ruokakauppoja, cateringia, majoituspaikkoja, rautakauppaa ja polttoainepalveluja. Päälle tulevat myös kuvausryhmän vapaa-ajan ostokset.

Elokuvassa on riittänyt työtä myös paikallisille. Sysmäläisiä on ollut mukana esimerkiksi liikenteenohjaajina, kuljettajina ja taustanäyttelijöinä.

”Melkein kaikki avustajiksi ilmoittautuneet ovat paikallisia tai mökkiläisiä. Meillä on saatu nopeasti täyteen kaikki avustaja- eli taustanäyttelijäpaikat. Ei ole pulaa halukkaista”, kertoo Suvanto.

Elokuvan tekijät ovat olleet tyytyväisiä Sysmään kuvauspaikkana ja sinne tultiin mielellään kuvaamaan myös jatko-osa. Vasemmalta Mirkku Tenhunen, Aino Suvanto ja Teemu Nikki. Kuva: Petteri Kivimäki

Hankaluutta on koettu lähinnä majoitusten järjestämisestä kuvausten ajaksi. Pienellä paikkakunnalla majoituskapasiteetti on rajallista. Kuvausryhmää on majoitettu hotelliin, mökeille, sekä kerros- ja rivitaloasuntoihin.

Sysmäläiset saavat kuvausryhmältä kehuja. Kuvausrekvisiitan löytämiseksi on välillä pitänyt soittaa puheluita tuntemattomille, mutta vastaanotto on ollut avuliasta.

Myös sosiaalisen median puskaradioryhmää on hyödynnetty, ja sieltä on löydetty esimerkiksi autoja kuvausrekvisiitaksi.

Kuvaukset ovatkin herättäneet paljon kiinnostusta paikkakunnalla.

”Monet kyläläiset ovat ihmetelleet tosi paljon, että kuinka paljon meitä on ja kuinka isolla kalustolla me tullaan. Sitten se on kuitenkin vain muutamia sekunteja kuvaa, mitä saattaa tulla elokuvaan”, sanoo Tenhunen.

Ohikulkijat jäävät usein hetkeksi seuraamaan kuvauksia, mutta elokuvatyön hitaus tulee monelle yllätyksenä. Lyhyen kohtauksen kuvaaminen voi viedä paljon aikaa.

Ex-tempore leffaturistit Nina Leino ja Kari Irri olivat paikalla seuraamassa kuvauksia. He poseerasivat 100 litraa sahtia -elokuvajulisteeseen tehdyssä kuvausseinässä. Kuva: Petteri Kivimäki

”Sitten kun on mennyt viisi minuuttia, niin he toteavat, että ei tässä tapahdu yhtään mitään, tämä on tylsää ja ei tässä ollutkaan mitään nähtävää”, toteaa Suvanto.

Pienellä paikkakunnalla kuvausryhmä on nähtävyys. Paikalliset osaavat kuitenkin kunnioittaa ryhmän kuvaustilaa ja katselevat vähän kauempaa.

”Ollaan naurettu sitä, että Helsingissä jos kuvaa, niin yleensä tullaan kuvaamaan näyttelijöitä. Mutta sitten täällä kuvataan myös työryhmäläisiä. Täällä ollaan niin innoissaan siitä, että me ollaan täällä tekemässä, niin sitten myös kuvataan kaikkia meitä muitakin”, sanoo Tenhunen.

Elokuvan tekemisen seuraamisessa monia yllättää se, miten paljon kuvausryhmään kuuluu ihmisiä ja kuinka paljon se vie tilaa.

”Nytkin kuvataan vaan terassia ja silti me ollaan levittäydytty tuonne aika pitkälle ja tukitaan vähän ajoväylää”, Tenhunen sanoo.

Sama kuvausryhmä hoitaa elokuvan kuvaukset alusta loppuun. Kuvausryhmään kuuluu nelisenkymmentä henkilöä ja päälle tulevat vielä näyttelijät.

200 litraa sahtia -elokuvaa kuvattiin ensimmäisen elokuvan tapaan Matkabaarissa. Kuva: Petteri Kivimäki

”Harvemmin on niin, että jotain ei tarvittaisi. Jokaisella on oma roolinsa. Ei ole kahta ihmistä täällä, ketkä tekisi samaa. Kaikilla on oma juttunsa”, sanoo Suvanto.

Työpäivät ovat tiukasti aikataulutettuja, ja saman päivän aikana voidaan kuvata useassa eri paikassa.

”Meillä on yhdeksästä kymmeneen tunnin työpäivä, niin sehän on minuutilleen aikataulutettu. Kaikki tietävät, milloin tehdään mitäkin. Ja se rasvattu kone toimii”, Tenhunen kertoo.

Hän vertaa kuvausryhmän toimintaa muurahaispesään. Kun he siirtyvät uudelle kuvauspaikalle, ryhmän jäsenet levittäytyvät nopeasti joka puolelle ja alkavat hoitaa omia tehtäviään.

Lyhyenkin kohtauksen tekeminen voi viedä paljon aikaa. Pelkkä valmistelu saattaa kestää puolesta tunnista kahteen tuntiin ennen ensimmäistäkään ottoa.

Varsinainen kuvaushetki voi kestää 15 minuutista kahteen tuntiin. Purku tehdään nopeasti, usein alle puolessa tunnissa.

”Ja sama on sitten, kun lähdemme pois. Kaikki näyttää siltä, kuin emme olisi olleet tässä. Se kaikki saattaa tapahtua parissa tunnissa”, Tenhunen sanoo.