Talvitie julkaisi vastikään yhteistyössä Roope Visurin kanssa teoksen Kylmän sodan päätös. Kuva: Jarkko Sirkiä
Nato-Suomen on löydettävä oma kolonsa suurvaltojen pelilaudalta - Heikki Talvitie: "Nyt suhteet Kiinaan ovat sulkeutumassa"
Diplomatian konkarin mukaan Natoon liittymisessä on kyse omaan viiteryhmään kuulumisesta. Turvallisuutta saadaan toimivalla ulkopolitiikalla.Tilaajalle
Heikki Talvitie toimi urallaan Suomen edustajana muun muassa YK:ssa ja Moskovassa. Kuva: Jarkko SirkiäPitkän linjan suomalainen diplomaatti Heikki Talvitie näkee, että Suomen Nato-politiikan luominen toden teolla vasta alkaa jäsenyyden hyväksymisen jälkeen.
”Ensisijaisesti Natoon liittyymisessä oli kyse siitä, että me olemme halunneet mennä meidän viiteryhmäämme. Nyt pitää ruveta miettimään, mitä se tarkoittaa meidän turvallisuudellemme”, Talvitie sanoo.
Talvitie on todellinen suomalaisen ulkopolitiikan konkari. Hän on työskennellyt Suomen edustajana esimerkiksi YK:ssa, Belgradissa ja Haagissa.
Talvitie oli myös Suomen Moskovan suurlähettiläänä Neuvostoliiton murtumisvaiheessa 1988–1992. Hänen mukaansa nykyisen maailmantilan siemenet, kuten Ukrainan sotaan johtaneet kehityskulut olivat näkyvissä jo silloin.
”Tämä on episodi isosta pelistä, joka maailmassa on käynnissä. Nyt meidän pitäisi löytää semmoinen kolo, jossa meillä olisi edes jonkin verran omaa liikkumatilaa”, Talvitie arvioi.
Ukrainassa käytävässä sodassa ei ole Talvitien mukaan kyse niinkään Ukrainasta, vaan suurvaltojen dynamiikasta. Ennen kaikkea kyse on Yhdysvaltojen ja Kiinan hegemoniataistelusta, jossa myös Venäjä on vielä mukana.
Suomen kaltaisten pienten valtioiden kannalta tilanne on samanlainen kuin aiemminkin suurvaltojen selvitellessä välejään: Jalkoihin ei kannata jäädä.
Suomi haki pitkään turvaa suurvaltojen välistä niin sanotulla puolueettomuuspolitiikalla. Tällä pyrittiin maksimoimaan diplomaattinen liikkumavara Neuvostoliiton puristuksessa.
Tässä maailmantilanteessa puolueettomuuspolitiikan jatkamiselle ei kuitenkaan ollut enää mahdollisuutta, Talvitie myöntää.
”Kyllä me minunkin mielestäni ollaan nyt oikeassa viiteryhmässä. Ratkaisevan tärkeää on kuitenkin se, pystyykö Suomi määrittämään oman Nato-politiikkansa, vai tuleeko se Yhdysvalloista”, Talvitie sanoo.
"Jos niin käy, niin Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde ratkaisee Suomen liikkumatilan.”
Toimivat diplomaattiset välit voidaan tulevaisuudessa luoda myös Nato-Suomen ja Venäjän välille, Talvitie uskoo. Paljon riippuu kuitenkin siitä, miten Venäjä suhtautuu Suomen kasvavaan varustautumiseen ja yhteistoimintaan Naton kanssa.
”Jos uhkaa Venäjään päin osoitetaan, niin aivan varmasti tapahtuu jotain. Vaarana on se, että pelkät laajemmat harjoitukset Naton kanssa saatetaan Venäjällä lukea provokaationa”, Talvitie arvelee.
”Nykyään ei voida sanoa, miten paljon meillä on liikkumatilaa. Kuitenkin se vähän riippuu myös meistä.”
Talvitien mukaan diplomatiaan on hyvin hankala sotkea muita tavoitteita. Kuva: Jarkko SirkiäTalvitien suhtautuminen diplomatiaan on pragmaattinen. Hän mukailee vielä itseäänkin kokeneempaa konkaridiplomaatti Max Jakobsonia sanoessaan, että ulkopolitiikka ja arvopolitiikka olisi syytä pitää erillään.
”Demokratia- ja ihmisoikeusasioiden tuominen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on hirveän vaikeaa, sillä jos se ei toimikaan, päädytään kaksinaismoraaliin.”
Esimerkkinä tästä ovat Turkki ja Unkari, joiden oikeusvaltio- ja demokratiatilannetta Suomi on aiemmin osana Euroopan Unionia arvostellut. Nyt näitä samoja valtioita jouduttiin kuitenkin mielistelemään Nato-jäsenyyden ratifioinnin varmistamiseksi.
Käytännöllisiä diplomaattisuhteita on Talvitien mukaan tärkeää pitää myös sellaisiin maihin, joiden sisäpolitiikkaa on hankala ymmärtää tai hyväksyä.
”Paljon on mietitty sitä, miten suhteet Venäjään avataan uudelleen jonain päivänä. Enemmän minua huolestuttaa se, että suhteet Kiinaan ovat nyt sulkeutumassa”, Talvitie sanoo.
Keskenään toimeen tulemisen sijaan lännessä ulkopolitiikkaa on ohjannut halu vaikuttaa esimerkiksi muiden maiden demokratian kehitykseen. Aate on jalo, mutta se on toiminut huonosti.
”EU:sta on tullut eräänlainen pakoteautomaatti. Tässä on kuitenkin riskinsä, kun diplomaattinen yhteys ja kaikki muukin kanssakäyminen maiden välillä katkeaa.”
Kun suurvallat viimeksi selvittelivät välejään Euroopassa, Suomi päätyi Saksan liittolaiseksi.
Silloinkin diplomaattisuhteita yritettiin ylläpitää ympäri Eurooppaa mutkan kautta.
”Jatkosodan aikana Ruotsi ja Vatikaanivaltio olivat Suomelle diplomaattisesti tärkeitä, sillä Saksan liittolaisena yhteydet Länsi-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon olivat poikki.”
Tälläkään hetkellä diplomattisuhteita itänaapuriin ei käytännössä ole.
”Suomen ja Venäjän suhteet ovat ihan täysin sotilaiden varassa”, Talvitie arvioi.
Hän pitää huolestuttavana sitä, että henkilökohtaiset suhteet maiden ulkopoliittisten koneistojen välillä kuihtuvat.
”Vaikka viralliset viestikanavat toimisivatkin, niin viestiin ei välttämättä luoteta henkilökohtaisen luottamuksen puuttuessa.”
Tämä avaa oven väärinymmärryksestä johtuvalle konfliktille. Etenkin suurvaltojen välillä se voisi olla tuhoisa kaikille.
- Osaston luetuimmat
