Macron täytti Euroopan johtajuustyhjiön Ukrainan tukemisessa ja naulasi tavoitteen, jota kaikki eivät välttämättä allekirjoita

Kyynisimmät ehtivät jo tuomita Pariisiin hätäisesti koolle kutsutun 25 maan Ukraina-kokouksen yhdeksi uudeksi Macron-näytökseksi. Sellaiseksi, joka tuottaa paljon paatoksellisia, mutta vaikeasti lunastettavia lupauksia.

Tätä hienoista turhautumista on helppo ymmärtää. Emmanuel Macron tunnetaan suurista visionäärisistä puheista ja niitä seuraavista vähemmän suurista teoista.

Hänen tulkittiin kimpaantuneen siitä, että Ranskan vaatimatonta panosta Ukrainan tukemisessa on moitittu. Pariisin uljas kokous oli ehkä vastaveto näille moitteille.

Kyynikot saattavat kuitenkin olla väärässä. Pariisin kokous 26. helmikuuta 2024 voi olla yksi Euroopan historian merkittävistä käänteistä.

Miksi? Siksi, että Macron naulasi viimeinkin Ukrainan tukemiselle tavoitteen: ”Me teemme kaiken tarvittavan, jotta Venäjä ei voita sotaa.”

Tähän asti on puhuttu Ukrainan tukemisesta ”niin kauan kuin on tarpeen”. Nyt tehdään ”kaikki tarvittava”. Mitään ei suljeta pois. Macronin mukaan ei edes sitä, että Ukrainan tueksi lähetetään maajoukkoja.

Vuonna 2012 Euroopan keskuspankin italialainen pääjohtaja Mario Draghi pelasti yhteisvaluutta euron samoilla sanoilla: ”Me teemme kaiken tarvittavan.”

Lähikuukausina nähdään onko Macron samalla tavalla sanojensa mittainen mies kuin Draghi.

Kysymys on todella lähikuukausista. Jos Macronin naulaama tavoite todella on yhteinen, EU-maiden on toimitettava ukrainalaisille paljon ja nopeasti tykkien ammuksia ja tehokkaita ohjuksia.

Macronin mukaan syntymässä olisi koalitio, joka keskustelee pitkän kantaman ohjusten toimittamisesta Ukrainalle. Harkinnassa on myös Ukrainan puolustuksen vahvistaminen Valko-Venäjän vastaisella rajalla − ehkä jopa maajoukoilla. Lisäksi Ranska hyväksyy nyt ammusten ostamisen Euroopan ulkopuolelta.

Valitettavasti ainakin vielä on kuitenkin pakko kyseenalaistaa, mitä nämä koalitiot konkreettisesti ovat? Ja miten Naton päämajassa suhtaudutaan Macronin maajoukkovihjailuun. Tai ovatko EU-maat valmiita ohjaamaan massiivisesti lisää varoja Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen?

Eli onko kyseessä todella käänne vai yhden miehen show oman profiilin kohottamiseksi?

Joka tapauksessa on selvää, että Saksa ei liittokansleri Olaf Scholzin johdolla kuuluu varauksettomasti siihen rintamaan, joka ”tekee kaiken tarvittavan” estääkseen Venäjää voittamasta.

Scholz ei edelleenkään suostu lähettämään Ukrainaan tehokkaita Taurus-ohjuksia. Hän perusteli kantaansa ennen lähtöään Pariisiin.

Scholzin mukaan Taurusten lähettäminen tarkoittaisi, että saksalaiset sotilaat joutuisivat ohjelmoimaan ohjuksia, joilla tuhotaan Venäjällä olevia kohteita. Se kuulemma johtaisi lähes vääjäämättä sodan laajenemiseen.

Perustelu ontuu. Sekä Britannian että Ranskan sotilaat tekevät jo nyt juuri sitä, mistä Scholz kieltäytyy.

Ennen muuta hänen näkemyksensä kertoo kuitenkin siitä, että EU:n kahden mahtimaan näkemyserot ovat merkittäviä ja samalla huolestuttavia.

Saksassa osa poliittisista päättäjistä pelkää edelleen enemmän sitä, että presidentti Vladimir Putinin johtama Venäjä häviää sodan. Putinin voittoa pelätään vähemmän.

Norbert Röttgen, yksi Saksan kristillisdemokraattien (CDU) johtavista ulko- ja turvalisuuspoliitikoista muotoili asian MT:lle suunnilleen niin, että osa Saksan sosiaalidemokraateista kantaa edelleen enemmän huolta Venäjän turvallisuudesta kuin Venäjän ja Saksan väliin jäävien maiden kohtalosta.

Tältä pohjalta Euroopan on vaikea varustautua yksissä tuumin Venäjän kasvavaa uhkaa vastaan. Macron puhui Pariisissa suuria myös siitä, koska jatkossa ei enää voida yhtä varauksettomasti luottaa Yhdysvaltain tukeen. Ei edes siinä tapauksessa, että Donald Trump häviää marraskuun presidentinvaalit.