Viljelijöille elintärkeät maatalousrahat eivät ole ainoa, mistä Brysselin hamuamaa jättibudjettia voi leikata

EU-komissio esittää unionille noin 60 prosenttia nykyistä suurempaa seitsenvuotista rahoituskehystä. Kuulostaa pahalta, mutta ei välttämättä ole sitä.

EU-maiden yhteenlasketusta kansantuotteesta on tarkoitus lohkaista Brysselin koneistolle sittenkin vain noin 1,3 prosentin siivu.

Ja koko ajan on muistettava, mitä kaikkea uutta rahoilla pitäisi kaiken vanhan päälle jatkossa tehdä. Keskeisimpinä esille nostetaan toistuvasti kokonaisturvallisuus, puolustus, Ukrainan tukeminen, kilpailukyky ja kuluneen kesän jälkeen myös ilmaston lämpenemisen seuraukset.

Saksa, Tanska, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Suomi maksavat yhdessä koko EU-lystistä 40 prosenttia, mutta saavat yhteisestä potista vähemmän kuin maksavat. Tälle kuusikolle komission esitys on myrkkyä.

Ilmaston lämpenemisen seurauksille on Euroopassa tehtävä jotain ja siihen tarvitaan rahaa. Kuva: Timo Filpus

Maiden johtajat kokoustivat liittokansleri Friedrich Merzin kutsusta Berliinissä viime viikolla ja lähettivät yksimielisen vastalauseen Brysseliin: 2028–2034 EU-budjetin on oltava ”satoja miljardeja” esitettyä pienempi.

Perustelu on ymmärrettävä. Jäsenmaat joutuvat kansallisesti säästämään kaikesta, miksi EU:lle pitäisi antaa selvästi enemmän.

Toisin kuin tähän asti on ehkä oletettu, luvatut maatalousrahat eivät selvästikään ole turvassa. Liittokansleri Merzin mukaan säästöleikkuri on ulotettava kaikkialle.

Merzin itävaltalainen kollega Christian Stocker oli Berliinissä ainoa, joka julkisesti puolusti maatalouden ja alueiden saamia tukia. Ne nielevät ylivoimaisesti suurimman osan EU:n nykyisestä rahoituskehyksestä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) nosti Suomen erityisvaatimuksena pöytään pitkän itärajan haasteet, joita varten tarvitaan lisää EU-rahaa. Mistä siilosta se tulee, jos tulee, on vielä ilmassa.

Kaikki kuusi nettomaksajaa puhuvat lämpimästi turvallisuudesta, puolustuksesta, Ukrainan tukemista, tiukemmasta rajavalvonnasta ja kilpailukyvystä. Jos samaan aikaan pitää sekä säästää että panostaa näihin uusiin tehtäviin, vanhoista on tingittävä. Silloin sekä maatalous että aluetuet joutuvat tavalla tai toisella vasaran alle.

Itävallan liittokansleri Christian Stocker oli EU:n kitsaiden maiden kokouksessa ainoa, joka avoimesti puolusti maataloutta. Kuva: Britta Pedersen

EU-komission budjettiesityksessä on kuitenkin myös muunlaista ”ilmaa”, johon erityisesti nettomaksajat budjettineuvotteluiden ”kuumassa” vaiheessa varmasti puuttuvat.

Erityisesti Saksassa on arvosteltu sitä, että komissio haluaisi Brysseliin 2500 virkahenkilöä lisää. Se, ja ylipäätään budjetin kasvattaminen, sopii huonosti yhteen byrokratian ja sääntelyn vähentämistä koskevien tavoitteiden kanssa.

Korostaessaan kilpailukyvyn parantamista säästöjä vaativat saidat jäsenmaat, Suomi muiden mukana, eivät ainakaan vielä ole avoimesti kyseenalaistaneet uuden budjetin yli 400 miljardin euron kilpailukykyrahastoa.

Otsikkotasolla rahaston on tarkoitus tehdä juuri sitä uutta, jota Saksa yhdessä samanmielisten kanssa haluaa korostaa. Kysymys kuitenkin kuuluu, parannetaanko EU-talouksien ja yritysten kilpailukykyä Brysseliin kasattavalla ja Brysselin koneiston kanavoimalla rahalla?

MT:n Brysselin diplomaattilähteiden mukaan erityisesti Hollannin ja Saksan edustajat ovat budjettineuvotteluissa korostaneet, että tehokkain keino parantaa kilpailukykyä on purkaa turhaa sääntelyä. Ja sen taas pitäisi vähentää lisärahan tarvetta EU-koneistossa.

Kompromissien rustaamista ei helpota se, että Saksa kumppaneineen suhtautuu joko kielteisesti tai ainakin hyvin varauksellisesti kaikkiin esityksiin EU:n omien varojen vahvistamisesta. Omilla varoilla tarkoitetaan joko yhteistä velkaa tai rahan keräämistä veroilla ja maksuilla suoraan Brysselin käyttöön.

Kielteistä suhtautumista perustellaan sillä, että EU:n suoraan keräämä raha on pois velkaantuneiden ja budjettivajeista kärsivien jäsenmaiden kassoista.

Suomi on pääministeri Petteri Orpon (kok.) johdolla suhtautunut torjuvasti sekä EU:n yhteisvelan lisäämiseen että unionin verotusoikeuden laajentamiseen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kitsaan kuusikon Berliinin kokouksen perusteella uutta rahoituskehystä tuskin saadaan kasaan vuodenvaihteeseen mennessä, eli ennen Ranskan, Italian ja Espanjan vaaleja.

Nettomaksajille lopputulos, eli kohtuullisissa raameissa pysyvä tehokkaampi ja järkevämpi EU-budjetti on tärkeämpää kuin, vaalitulosten aiheuttaman poliittisen turbulenssin välttäminen hinnalla millä hyvänsä.