Viljelijöiden varauduttava kylmään kyytiin – EU:n piheistä maista vain Itävalta puolustaa avoimesti maataloutta

EU-komissio esittää unionille noin 60 prosenttia nykyistä suurempaa seitsenvuotista rahoituskehystä. Kuulostaa pahalta, kun kaikesta muusta säästetään kaikkialla.

Kyse on silti olemattomasta siivusta, kun katsotaan koko unionin yhteenlaskettua kansantuotetta. Siitä on tarkoitus lohkaista EU:lle 1,35 prosenttia. Absoluuttinen luku, lähes 2 000 miljardia, on hurja, mutta suhteutettuna se kutistuu mitättömäksi.

Ja koko ajan olisi hyvä muistaa, mitä kaikkea rahoilla pitäisi tehdä. Mittavien miljardinielujen lista on pitkä: turvallisuus, puolustus, Ukraina, rajat, kilpailukyky, ilmastonmuutos, maatalous, jne.

Saksa, Tanska, Hollanti, Itävalta, Ruotsi ja Suomi maksavat yhdessä koko EU-lystistä 40 prosenttia, mutta saavat yhteisestä potista vähemmän kuin maksavat. Tälle kuusikolle komission esitys on tietysti myrkkyä.

Maiden johtajat kokoustivat liittokansleri Friedrich Merzin kutsusta Berliinissä ja lähettivät yksimielisen haisevan vastalauseen Brysseliin: vuosien 2028–2034 EU-budjetin on oltava ”satoja miljardeja” esitettyä pienempi.

Berliinissä ei linjattu, miten monesta sadasta vähintään tai enintään on kysymys. Mutta kannanotto on ronski ja seuraukset voivat olla kirveleviä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) korosti Berliinin tapaamisessa Suomen erityisvaatimuksena pitkään itärajaan liittyviä haasteita, joihin tarvitaan rahaa EU-budjetista. Kuva: Markus Schreiber

Toisin kuin ehkä oletettiin, luvatut maatalousrahat eivät ole turvassa. Liittokansleri Merzin mukaan säästöleikkuri on ulotettava kaikkialle. Siis myös maatalouteen.

Merzin itävaltalainen kollega Christian Stocker oli Berliinin tiedotustilaisuudessa ainoa, joka avoimesti puolusti maatalouden ja alueiden saamia tukia. Ne nielevät suurimman osan EU:n nykyisestä rahoituskehyksestä.

Pääministeri Petteri Orpo (kok.) nosti Suomen erityisvaatimuksena pöytään pitkän itärajan miljardipanostuksia vaativat haasteet. Mistä EU-siilosta se tulee tai sen toivotaan tulevan, on vielä ilmassa.

Kaikki kuusi nettomaksajaa puhuvat lämpimästi turvallisuudesta, puolustuksesta, Ukrainan tukemista ja kilpailukyvystä. Myös rajavalvontaa pihi kuusikko pitää selvästi tärkeänä.

Jos samaan aikaan sekä säästetään että panostetaan näihin pääosin uusiin tehtäviin, vanhoista on tingittävä. Eli viljelijöiden on varauduttava kylmään kyytiin.

Kestävän kehityksen, siis ilmaston- ja ympäristönsuojelun, mainitsi ohimennen vain Tanskan pääministeri Mette Frederiksen. Ilmastonmuutos on toki turvallisuuskysymys. Sen verbaalista sivuuttamista voi ennätyksellisen hellekesän ja sen aiheuttamien vahinkojen jälkeen silti ihmetellä.

Kesän helteet runtelivat Eurooppaa ja yhä pahempaan on varauduttava, kun ilmasto lämpenee. Kuva: Timo Filpus

Yhteisistä rahoista väännetään tosissaan vasta loppuvuodesta. Ratkaisut saattavat siirtyä ensi vuoteen Ranskan presidentinvaaleista huolimatta. Se Berliinissä tehtiin selväksi.

Nettomaksajien säästöuho on tässä vaiheessa sisäpoliittisesti ehkä ymmärrettävää, mutta EU-poliittisesti kyseenalaista.

Kun koko maanosan turvallisuus horjuu sekä sotilas- että ilmastorintamalla juuri nettomaksajilta pitäisi löytyä rohkeutta vahvistaa Euroopan unionia taloudellisesti. Uuteen panostaminen vanhasta tinkimättä on mahdoton yhtälö, jos vanhoista juoksuhaudoista ei päästä ylös.