EU:n rahariidasta tulossa vaaliase jäsenmaissa - lähdetäänkö myös Suomessa mukaan alennushuutokauppaan?

Edellisen yön arvoton vääntö Kreml-yhteydenotoista myrkytti juhannusaattoaamuna heti alkuunsa EU-johtajien keskustelut tulevasta rahoituskehyksestä Brysselin huippukokouksessa.

Muita kuulematta Moskovaan ”soitellut” Eurooppa-neuvoston portugalilainen puheenjohtaja António Costa oli kaikkea muuta kuin vahvoilla avatessaan jo lähtökohtaisesti repivän budjettikeskustelun.

Auktoriteettilommot oikenevat hitaasti. Ja niitä kokouslähteiden mukaan todella tuli.

Asetelma EU:n rahoituspainissa on vanha tuttu. Nettomaksajat eivät halua kasvattaa budjettia. Nettosaajille lisäraha on aina tervetullutta.

Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson oli yksi äänekkäimmistä säästäjistä. Kristerssonin mukaan EU tarvitsee paremman budjetin, ei suurempaa.

Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson (keskellä) vastustaa Ursula von der Leyenin (selin) esittämää EU-budjetin kasvattamista vähintään yhtä itsepintaisesti kuin Saksan liittokansleri Friedrich Merz. Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Espanjan Pedro Sánchez puolestaan painotti, että EU-komission ehdottama lähes 2000 miljardin jättibudjetti on parempi vaihtoehto kuin kahdella prosentilla kutistettu puheenjohtajamaa Kyproksen malli.

EU-parlamentti puolestaan on äitynyt ehdottamaan kymmenen prosentin lisäystä komission esitykseen. Sitä ei ilmeisesti yksikään jäsenmaa kuitenkaan pidä realistisena.

Heinäkuussa EU-puheenjohtajana aloittavalta Irlannilta odotetaan esitystä, jonka pohjalta jotain valmista voi syntyä.

Espanjan Pedro Sánchez ja Suomen Petteri Orpo ovat eri linjoilla EU:n rahoituskehyksen kasvattamisesta Kuva: FREDERIC SIERAKOWSKI

Rahoitussovun aikataulu on tällä kertaa nousemassa yhdeksi keskeisimmäksi kiistakapulaksi.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Costa haluaa runnoa sovun kasaan vuoden loppuun mennessä. Tukea hän saa Saksan liittokansleri Friedrich Merziltä.

Perusteluna on se, että laitaoikeiston Jordan Bardella näyttäisi etenevän kohti voittoa Ranskan presidentinvaaleissa. Jos EU-budjetti on auki vielä ensi keväänä, koko harjoitus saatetaan joutua aloittamaan alusta. Bardellan tiedetään vaativan Ranskalle selvästi nykyistä pienempää maksuosuutta.

Samanlainen huutokauppa EU-rahoista voi olla edessä myös muualla. Ranska ei ole aina jäsenmaa, missä mennään ensi vuonna vaaliuurnille.

Kokouslähteiden mukaan läheskään kaikki EU-johtajat eivät ole huolissaan aikataulusta. Ilmeisesti monessa EU-pääkaupungissa katsotaan, että omalta kansalliselta kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään, mitä pidempään erilaisia vipuvarsia päästään käyttämään.

Suomi on yksi ensi vuoden vaalimaista. Meillä velkaantumiskierteen pysäyttäminen on vääjäämättä vaalitaistelun keskiössä. Olisi ihme, jos tähän rutistukseen ei kytkettäisi Brysseliin maksettavia ja sieltä saatavia rahoja.

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman on MT:n kyselyn mukaan suomalaisten suosikki seuraavaksi pääministeriksi. Hän saattaa joutua vielä vääntämään myös EU:n tulevasta rahoituskehyksestä. Kuva: Rami Marjamäki

Avainkysymys koko EU:n ja myös Suomen kannalta on, mistä otetaan rahat niihin uusiin tehtäviin, joita unionilta vaaditaan, jos budjettia ei kasvateta. Uusilla tehtävillä viitataan ennen muuta taloudellisen kilpailukyvyn parantamiseen kaikilla rintamilla sekä tietysti puolustukseen.

Maatalouden ja kehittymättömien alueiden saamat rahat ovat tässä taistelussa helppo maali. Näin siitä huolimatta, vaikka komission budjettiesityksessä maatalouden ja alueiden pottia on jo leikattu noin 20 prosenttia.

Budjettia Brysselissä rustaavien ongelmana on se, että vastaavia suuria säästökohteita rahoituskehyksestä on vaikea löytää.

Suomella on omat tavoitteensa maatalouden suhteen. Myös Christian Stockerin (oik.) johtama Itävalta pitää maatalouden puolta, vaikka vaatii samaan aikaan selvästi esitettyä pienempää budjettia EU:lle. Kuva: Sophie Hugon

Tähän asti komission viesti on ollut se, että maatalousrahoihin ei enää kosketa. Alueiden nykyisin saamien tukien kanssa voi olla toisin.

Eurooppalaisia maataloustuottajia tässä painissa suojaa se, että käytännössä kaikilla säästöjä vaativilla mailla, esimerkiksi Itävallalla, on omat maatalouspainotuksensa, joista ei haluta tinkiä.

Suomi on budjettikeskusteluissa korostanut, että EU:n uusiin tehtäviin on saatava rahoitusta. Yksi niistä on EU:n itärajan vahvistaminen. Itä-Euroopan maat ajavat Suomen kanssa tätä samaa asiaa.

Suurille säästöjä vastustaville maille, kuten Italialle ja Espanjalle, itäraja ei ole läheskään niin tärkeä kuin Suomelle tai balteille. Jos tai kun rahoitustaistelu kulminoituu EU:n uusiin tehtäviin, Suomi kumppaneineen on itärajatavoitteen kanssa vääjäämättä altavastaaja.