Ennallistamisen lasku kaatuu veronmaksajille, mahdollisesti maanomistajillekin

Suomi on EU:n jäsenenä sitoutunut ennallistamaan ekologisilta arvoiltaan heikentynyttä luontoa. Ennallistamisen hintalappu on noin miljardi euroa vuodessa.

Reilut 600 miljoonaa euroa siitä katettaisiin nykyisellä luontotoimien rahoituksella, joka sisältää valtion panostuksen luonnonhoitoon (300 miljoonaa), EU-rahat muun muassa maatalouden ympäristötukiin (140) ja vesistöjen kunnostamismenot (208). Puuttuvat noin 400 miljoonaa euroa olisi löydettävä jostakin.

Tuore ennallistamissuunnitelman luonnos lähtee siitä, että yksityisille maanomistajille ennallistaminen on vapaaehtoista, eikä sen kustannuksia sälytetä heille.

Ennallistamiseen toivotaan EU-rahaa ja esimerkiksi yrityksiltä mahdollisesti saatavia ekologisen kompensaation varoja. Valtion kirstun pohjalta voi tarkoitukseen löytyä vain pienimuotoista lisärahoitusta.

”Valtion budjetista voisi löytyä yksittäisiä miljoonia, ei missään tapauksissa satoja miljoonia uutta rahaa. Kaikki ymmärtävät, ettei valtion taloudessa ole tällaisia rahoja”, sanoo maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Pekka Pesonen. Hän on toiminut ennallistamissuunnitelman ohjausryhmän varapuheenjohtajana.

Suomi on puun ja kuoren välissä, sillä ennallistamisasetus on EU:n lainsäädäntöä, jota on pakko noudattaa. Toiselta puolelta rajoittavana tekijänä on valtion budjetti.

Valtio näyttää varanneen itselleen oikeuden päättää, paljonko se satsaa ennallistamiseen budjetistaan.

”Tason määrittelee kulloinenkin hallitus ambitiotasonsa ja rahoitustilanteen mukaan”, Pesonen muotoilee.

Nähtäväksi jää, miten yhtälö ratkaistaan.

Ennallistaminen voi tarkoittaa myös lintukosteikon perustamista entiselle turvesuolle tai vajaatuottoiselle pellolle. Kosteikko pidättää ravinteita ja maa-aineksia huuhtoutumasta vesistöihin sekä elvyttää lintukantaa. Kuva: Jussi Knaapi

EU:lta lisärahaa ennallistamiseen on todennäköisesti tulossa, mutta kokoluokka ei ole vielä tiedossa. Lisää rahaa on mahdollista saada vuosien 2028–2034 rahoituskehyksestä.

Suunnitelmaluonnoksessa tähdennetään, että Suomen pitää nostaa suuret määrärahatarpeet esiin EU-komission kanssa käytävissä neuvotteluissa. Pesosen mukaan Suomi on joutunut eriarvoiseen asemaan, sillä ennallistamisen kustannukset nousevat täällä henkeä kohden korkeammiksi kuin missään muussa EU-maassa.

Suunnitelmaan on kirjattu myös ehdotuksia muiksi rahoituslähteiksi. Uusina lähteinä mainitaan sellaisten tukien karsiminen, jotka ovat haitallisia luonnon monimuotoisuudelle. Myös maankäytön muutoksille voitaisiin määrätä maksu.

Luonnonhoitotoimiin voitaisiin kannustaa palkitsemalla tekijää verovähennyksillä. Selvitettäväksi tulisi myös haitanaiheuttajien rahaston perustaminen vesistöjen kalataloudellisiin kunnostuksiin.

Yksityiseltä sektorilta toivotaan vapaaehtoista luontotyötä. Tällä ennallistamiskassaa voitaisiin kerryttää miljoonasta kymmeniin miljooniin. Haarukka on leveä.

Eri asia olisi, jos ekologiseen kompensaatioon velvoitettaisiin lailla. Tapio Oy:n selvityksen mukaan luonnonarvomarkkinoiden koko voisi nousta silloin jopa 200 miljoonaan euroon vuosittain.

Valtio perää ennallistamiseen myös kustannustehokkuutta. Samalla rahalla pitää saada aikaiseksi entistä enemmän ja nykyistä parempaa.

Suoluontoa. Kuva: Sanne Katainen

Ennallistamisen menot aiheutuvat yksinkertaisimmillaan suo-ojien tukkimisesta. Soiden ennallistaminen maksaa edullisimmillaan noin tuhat euroa hehtaarilta. Lisäksi maanomistajalle maksettaisiin korvaus, jos ennallistaminen estää maapohjan talouskäytön.

Miljardilaskuun ei ole laskettu mukaan kerrannaisvaikutuksia. Luonnonvarakeskuksen tutkimusylijohtaja Antti Asikainen totesi äskettäin MT:n julkaisemassa Audiomedian haastattelussa, että ennallistamisen taloudelliset vaikutukset ovat poikkeuksellisen merkittäviä ja osin puutteellisesti arvioituja.

Asikainen muistutti, että puuta poistuisi merkittävästi koko metsätalouden tuotantoketjusta. Arvonlisä voisi pienentyä vuositasolla jopa puolestatoista kahteen miljardia euroa.

”Kyse ei ole kertaluonteisesta vaikutuksesta, vaan pysyvästä vuosittaisesta menetyksestä. Vuotuinen työllisyys vähenisi metsäsektorilla 4 200–10 600 henkilöllä, ja koko taloudessa kerrannaisvaikutuksineen 9 000–22 800 henkilöllä.”

Pahimmillaan ennallistaminen voisi johtaa metsäteollisuuden joidenkin yksiköiden sulkemiseen.

Tämä kohtalaisen hyvännäköinen männikkö kuolee, kun vedenpintaa on nostettu. Puut ovat pois metsätaloudesta. Kuva: Sanne Katainen

Ennallistamisen ensimmäinen rajapyykki 2030 on niin lähellä, että Pesosen mukaan on vaikea saada yksityisen puolen toimia edes käyntiin. Niinpä valtion katse kääntyy Metsähallitukseen, joka hallinnoi valtion metsiä.

”Metsähallituksen kanssa on keskusteltu, miten ennallistaminen saataisiin käyntiin 2030 mennessä”, Pesonen sanoo.

Mutta jos Metsähallitus käyttää rahoja ennallistamiseen, ovat ne pois tuloutuksesta valtiolle. Metsähallituksen pitäisi tuottaa valtion kassaan tänä vuonna 148 miljoonaa ja ensi vuonna 165 miljoonaa euroa.

Viime kädessä ennallistamisen maksavat veronmaksajat. Valtion suoran rahoituksen lisäksi myös EU-varat tulevat kansalaisilta. Yrityksetkin keräävät kompensaatiorahansa asiakkailta.

Lisäksi maanomistajat voivat joutua kärsimään niin sanotusta harmaasta suojelusta, jos ennallistamista korvattaisiin vain vajavaisella kompensaatiolla, mutta taloudellinen tuotto jäisi kokonaan saamatta.