Hiilipörssin biologi Jaakko Junikka tutkii kepillä laskuojaa. Vesi virtaa sammaloituneen pinnan alla. Kuva: Jussi PartanenEuraRämeen ennallistaminen voi elvyttää hillasadon ja lintukannat – ”Toivomme riekon paluuta Etelä-Suomeen”
Euralaista Omassuota palautetaan kohti luonnontilaa hakkuilla ja ojia tukkimalla. Suo on yksi ensimmäisiä ekologisen kompensaation säädösten mukaan toteutettavia alueita Suomessa.TilaajalleMetsään hakattu ura johdattaa kulkijan mäntyä kasvavalle, ojien halkomalle suoalueelle.
Ennen viime talvisia hakkuita Euran Omassuo on saanut olla aika lailla omissa oloissaan siitä lähtien, kun se on ojitettu kenties joskus 1960-luvulla.
Nyt ojitettu suo on herännyt unohduksesta, koska se on tarkoitus ennallistaa ja rekisteröidä ekologisen kompensaation alueeksi.
”Olemme ennallistaneet vähäpuustoisia soita jo pidemmän aikaa omina hankkeinamme ilman korvauksia tai tukea. Nyt luonnonarvokauppa ja ekologinen kompensaatio ovat tuoneet uusia toimintamahdollisuuksia”, kertoo alueen omistavan A. Ahlström Kiinteistöt oy:n metsänhoitopäällikkö Kari Kivimäki.
Yhtiö on noin 36 000 hehtaarillaan yksi maan suurimpia metsänomistajia.
Suolle on avattu uria, jotta kaivinkone pääsee patoamaan ojia. Joka kuviolta hakataan puuta pois ja jätetään osa maalahopuuksi tai tekopökkelöiksi. Kuvassa Jaakko Junikka (vas.), Kari Kivimäki ja Anni Asikainen. Kuva: Jussi PartanenOmassuo valikoitui ekologisen kompensaation kohteeksi useasta syystä.
Alue on puun kasvattamiseen huono. Männyt ovat vuosikymmenien saatossa kasvaneet vasta kuitupuun mittoihin.
”Teemme aktiivisia ennallistamistoimia siellä, missä puuntuotanto on heikompaa. Täällä turpeen laadun takia maa jäätyy huonosti ja kuljetusmatka tien varteen on pitkä. Kunnostusojituksia ei nähdä järkeväksi tällaisella alueella”, Kivimäki kertoo.
Ennallistamisen kannalta alueen arvoa nostaa sekin, että vieressä on ojittamatonta suota ja luonnonsuojelualuetta.
Ekologisen kompensaation ja ennallistamisen suunnittelusta vastasi Hiilipörssi oy, joka teki aloitteen hankkeeseen. Yhtiön asiantuntijat etsivät sopivia kohteita kartalta. Omassuo kiinnosti, koska se on melko laaja ja yhden maanomistajan hallussa.
”Maanomistus voi olla rajoittava tekijä. Jos yksi maanomistaja ei lähde mukaan, se usein estää ennallistamisen”, sanoo Hiilipörssin biologi Jaakko Junikka.
Suoalueilla korkeuserot ovat usein pieniä. Yksi pato voi nostaa vedenpintaa laajalla alueella.
”Suunnittelun perusta on, että naapurin metsät eivät vety”, Kivimäki sanoo.
Vanhat rämemännyt muistuttavat suon alkuperäisestä ilmeestä. Ennallistaminen nopeuttaa noin 23 hehtaarin alueen palautumista kohti luonnontilaa. Kuva: Jussi PartanenLyhyeksi jääneen pakkaskauden takia puiden kaataminen jäi kesken ja osa puutavarasta uran varteen.
Elokuussa kaivinkoneen on tarkoitus tulla paikalle. Silloin hakkuut jatkuvat ja ojien patoaminen alkaa.
”Olemme tutkineet historiallisista ilmakuvista, miltä suo on alun perin näyttänyt.”
Suon ennallistamisessa hakataan suurin osa puista pois, koska ne haihduttavat vettä ja ylläpitävät siten kuivatusta.
”Jokaiselle kuviolle on eri käsittelyohje. Alueelle jätetään vaihtelevin määrin maalahopuuta ja tekopökkelöitä”, Junikka kertoo. Esikuvana on ojitusta edeltänyt tila.
”Olemme tutkineet historiallisista ilmakuvista, miltä suo on alun perin näyttänyt.Vanhat rämemännyt jätetään kasvamaan.”
Pysähdymme järveen laskevan ojan viereen. Ojan pinnalla kasvaa rahkasammalta eikä virtaavaa vettä näy. Äkkiseltään luulisi, että aika hoitaa ennallistamisen ilman ihmisen ja kaivinkoneen väliintuloakin.
Junikan mukaan näky johtaa harhaan. Umpeenkasvaneen näköisetkin ojat ylläpitävät kuivatusta ja ravinnepäästöjä, sillä rahkasammal kasvaa vetisenä hyllyvän kerroksen päällä.
Hillan odotetaan hyötyvän rämeen ennallistamisesta. Nyt sitä kasvaa lähinnä ojien kohdalla. Kuva: Jussi PartanenMahdollisuus virallisesti hyväksyttyyn ekologiseen kompensaatioon tuli osaksi luonnonsuojelulakia vuonna 2023.
Lain periaatteena on, että luontoa heikentävä toimija voi hyvittää tekonsa tuottamalla heikennystä vastaavan määrän uusia luontoarvoja samalla eliömaantieteellisellä alueella ja samalla luontotyypillä.
Ekologisen kompensaation alueille lasketaan luonnonarvohehtaarit. Tunnusluku kuvaa alueen luonnontilaa. Täysin luonnontilainen alue saa arvon 1, talousmetsässä tyypillinen arvo on 0,4.
Ekologisen kompensaation hankkeissa ennallistamistoimista ja koskemattomuudesta seuraava luontoarvojen kasvu lasketaan 30 vuoden aikajänteelle. Omassuolla yhden kuvioista arvioidaan yltävän luonnontilaan siihen mennessä.
”Biodiversiteetin palautuminen ottaa aikaa”, Junikka toteaa.
Karuimmilla alueilla männyt eivät ole juuri lainkaan kasvaneet ojituksen seurauksena. Vastaavia soita on Suomessa satoja tuhansia hehtaareita. Kuva: Jussi PartanenKun vedenpinta nousee, olosuhteet muuttuvat vähitellen yhä paremmiksi avoimien soiden eliöstölle. Junikan mukaan Omassuolle voisi tulla kahlaajalinnustoa, kuten valkoviklo, liro, kuovi ja töyhtöhyyppä.
”Vaihettumisvyöhykkeet ovat metsäkanalinnuille tärkeitä alueita.”
Myös keltavästäräkki ja metsäkanalinnut hyötyvät ennallistamisesta, koska vetinen suo tuottaa enemmän hyönteisravintoa kuin kuivatettu.
”Vaihettumisvyöhykkeet ovat metsäkanalinnuille tärkeitä alueita. Niissä on sekä avonaisuutta että suojaa sopivasti, lähellä oleva kosteus lisää hyönteisten määrää ja poikasten selviytymismahdollisuudet kasvavat”, kertoo A. Ahlström kiinteistöt oy:n riistanhoitopäällikkö Anni Asikainen.
Jos hyvin käy, hilla alkaa viihtyä ennallistetulla rämeellä, Asikainen mainitsee.
”Toivomme myös, että riekko pääsisi palaamaan Etelä-Suomeen”, Junikka sanoo. Metsäpeurakin viihtyy soilla.
A. Ahlström Kiinteistöt aikoo pitää Omassuosta kertyvät luonnonarvohehtaarit toistaiseksi yhtiön hallussa. Niitä ei ole siis tulossa vapaille markkinoille myyntiin.
Ekologisen kompensaation hankkeita on toistaiseksi ollut niin vähän, että luonnonarvohehtaarille ei ole vielä vakiintunutta markkinahintaa.
Paikoin puun myyntitulot kattavat ennallistamisen kulut. Kivimäen mukaan Omassuolla näin ei ole, vaan ennallistamiseen on laitettava rahaa.
Tältä Omassuo saattaisi joskus näyttää ennallistamisen jälkeen. Puustoa on harvassa ja kasvillisuus on suokasvillisuutta. Kuva: Jussi PartanenKun ennallistamistyöt on tehty ja lupa- ja valvontavirasto hyväksynyt ekologisen kompensaation, siitä merkitään kiinteistörekisteriin rasite. Alueen luonnonarvoja ei saa heikentää, mutta se pysyy maanomistajan omistuksessa.
Elokuussa 2026 voimaan astuva lakimuutos laajentaa säännösten mukaan tuotettujen luonnonarvohehtaarien käyttömahdollisuutta kenen tahansa vapaaehtoisiin luontotekoihin. Taustalla ei siis tarvitse jatkossa olla luontoa heikentävää hanketta.
”Moni olettaa, että muutos käynnistää luonnonarvomarkkinat kunnolla. Se voi tuoda paljon passiivista rahaa ennallistamiseen”, Kivimäki uskoo.
”Yksityinen raha ohjautuu järjestelmässä todennetusti luontoarvojen tuottamiseen.”
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
