Mitä soratien paluusta pitäisi ajatella?

Jutun tekeminen pikitien muuttamisesta soratieksi myytiin minulle ilmiönä, joka on jälleen yksi merkki maaseutualueiden näivettymisestä. Ymmärrän tämän hyvin – ja kyllähän se jonkinlainen merkki on, mutta näkökulma on kuitenkin liian kapea ja sitä pitää laajentaa.

On kiistatonta, että soratie häviää monessa asiassa asfalttitielle: kantavuus on heikompi, aiheutuu pölyongelmia ja tulee kelirikkoja. Uusi asfalttitie on myös ehdottomasti parempi kuin uusi soratie. Lisäksi maisema hieman muuttuu. Asfaltilla on siis symbolinen arvo: joillekin asfaltti edustaa edistystä ja toisille jotain muuta.

Soratietä ja asfalttitietä pitää kuitenkin verrata oikein. Käytännössä kysymys on lähes aina siitä, onko järkevää päällystää uudelleen ja kunnostaa vähäliikenteistä huonoa asfalttitietä, vai kannattaako se muuttaa soratieksi.

Hyviä puolia löytyy, kun verrataan huonokuntoista pikitietä soratiehen: soratie pidetään todennäköisesti paremmassa kunnossa ja rahaa säästyy pitkällä aikavälillä. Lisäksi soratie sopii Turun yliopiston maiseman ja kulttuuriperinnön tutkimusta tehneen yliopistolehtori Hannu Linkolan mukaan paremmin romanttiseen maaseutukuvastoon kuin pikitie. Ehkä sillä voi olla vaikutusta maaseutualueiden tuotteistamiseen ja matkailuun.

Toki muutoksessa on myös mahdollisuus päätyä lähtötilanteeseen: jos soratietä ei pidetä riittävän hyvässä kunnossa, tienkäyttäjälle on aivan sama, onko tie huono asfalttitie vai kuoppia täynnä oleva soratie.

Uudelleen päällystetty tie tarkoittaa huolettomia ajokilometrejä lähivuosille, mutta vuosien päästä päädyttäisiin jälleen pohtimaan sitä, mistä saadaan rahat tien mittavampaan korjaukseen. Tällä hetkellä suurin tiestön korjausvelka kohdistuu kuitenkin päällystettyihin teihin, eikä sorateihin.