Autiotalon kuurankukkaverhot kertovat joutsenlaulusta

Kirpakassa pakkassäässä autiotalojen ja muiden talven ajan kylmillään olevien rakennusten ikkunoihin muodostuvat pitsimäiset jääverhot.

Kun luonto maalaa kuurankukkia on pensselinä pakkanen ja maalina kosteus. Kanvas, tabula rasa, voi olla vaikka ikkunalasi. Tuloksena on uskomattoman monimuotoisia kuvioita, joissa ei tunnu olevan säännönmukaisuutta, vaikka toisaalta ne fraktaalimaisia ovatkin.

”Kuuraa syntyy, kun vesi härmistyy suoraan kaasumaisesta olomuodosta kiinteään. Kyse on fysiikasta”, toteaa lumitutkija Sirpa Rasmus Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Myös järven jää voi puhjeta pakkasella kuurankukkaan. Arkistokuva. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Se, että juuri autiotalot saavat ikkunoihinsa kauneimmat verhot kaikista, kertoo oikeastaan niiden joutsenlaulusta.

”Kylmillään olevissa rakennuksissa on aina kosteutta enemmän kuin ulkoilmassa ja sitä myötä myös kosteusriski. Ikkunat ovat rakennuksen kylmin pinta.”

Kuurankukka syntyy, kun ikkunan pinnasta karkaa lämpöä, jolloin pinnan lämpötila laskee ilman kastepistelämpötilaa matalammaksi.

Rasmus toteaa, että kuura ei lukeudu lumitutkijan tutkimuskohteisiin. Siihen ei teoriaa työkalupakista siis suoraan löydy, miksi härmistymisen kautta ikkunalasiin syntyvän jääkiteen, ja sen ympärille edelleen syntyvien uusien kiteiden muodostamista kuvioista tulee niin hengästyttävän upeita.

Kuurainen järviruoko. Arkistokuva. 

Kuuraa voi muodostua muuallekin kuin ikkunoihin, esimerkiksi maahan tai puiden oksille. Kuura on kuitenkin eri asia kuin huurre, vaikka niitä ehkä serkuksiksi voisi tituleeratakin. Huurre muodostuu alijäähtyneen veden tiivistyessä jäätäväksi sumuksi, kun taas kuuran syntytapa on härmistyminen.