Euroopan viljelijöiden lepyttelyllä yritetään torjua laitaoikeiston vyörytystä − mutta tuleeko sellaista?

Äkämystyneille eurooppalaisille viljelijöille luvattuja myönnytyksiä voi tulkita hyväntahtoisesti. EU:n jäsenmaissa, komissiossa ja parlamentissa on ymmärretty, että viljelijöitä on kohdeltu vihreän siirtymän lakimyllytyksessä väärin. Nyt virheet myönnetään ja niitä korjataan.

Kyynisempi versio on, että kaikki pelkäävät laitaoikeiston vyörytystä kesäkuun EU-vaaleissa. Sitä torjutaan ja loivennetaan lepyttelemällä kapinoivia viljelijöitä.

Tämän tulkinnan mukaan kyse olisi siis enemmän lähestyviin vaaleihin liittyvästä poliittisesta laskelmoinnista kuin aidosta viljelijöiden asian ajamisesta.

Erityisesti Ranskassa osa äkämystyneestä maaseutuväestöstä uhkaa äänestää oikeistopopulisteja, jos tahti ei muutu. Presidentti Emmanuel Macron on jo luvannut tulla viljelijöitä vastaan ja piiskannut EU:n komissiota tekemään samoin.

Politico-verkkojulkaisun viimeisimmän kansallisista mielipidemittauksista tehdyn koosteen mukaan Euroopan konservatiivit ja reformistit -ryhmä (ECR) nostaisi paikkalukunsa kesäkuun EU-vaaleissa nykyisestä 67:stä 85:een. Todellinen voittaja olisi Identiteetti ja demokratia -ryhmä (ID). Sillä on nyt 58 paikkaa ja vaaleissa se olisi saamassa 98 paikkaa.

Saksan AfD (Vaihtoehto Saksalle) ja Marine Le Penin johtama Ranskan Rassemblement National (RN) kuuluvat ID:hen. Perussuomalaiset hyppäsivät viime keväänä ID:stä ECR:ään.

ID ja ECR muodostavat yhdessä parlamentin EU-kriittisen laitaoikeiston. Molemmat ryhmät vastustavat maahanmuuttoa, EU:n kunnianhimoista ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa ja kansainvälisiä kauppasopimuksia.

Suhtautuminen Ukrainaan hyökänneeseen Venäjään on ryhmien keskeisin erottava tekijä.

ID:ssä ei sulateta Venäjän vastaisia pakotteita eikä Ukrainan tukemista. ECR:ssä taas puolletaan molempia. Juuri tästä syystä valtiovarainministeri Riikka Purran johtamat perussuomalaiset tekivät viime keväänä paluun ECR:ään.

Jos ECR ja ID yhdistäisivät voimansa ja jos mielipidemittausten lupailema vaalivoitto toteutuisi, laitaoikeistosta voisi tulla merkittävä vallankäyttäjä Brysselin lainsäädäntökoneistossa. Todennäköisempää kuitenkin on, että mahdollisen vaalivoiton vaikutus sulaa ryhmien keskinäisiin ja myös sisäisiin ristiriitoihin.

Merkittävin laitaoikeiston ounasteltua vyörytystä jarruttava kärhämä on ID:n sisäinen. Ranskan RN, jota Marine Le Pen on reivannut päättäväisesti maltillisemmaksi, ei sulata Saksan AfD:n radikalisoitumista.

Välirikko muuttui myrkylliseksi, kun saksalainen tutkiva verkkojulkaisu Corrective paljasti AfD-poliitikkojen osallistuneen äärioikeistovaikuttajien tapaamiseen, jossa pohdittiin, miten maahanmuuttajia, myös eri etnisistä taustoista tulevia Saksan kansalaisia, voitaisiin karkottaa enemmän ja tehokkaammin.

Le Pen teki heti selväksi, että RN torjuu tällaiset suunnitelmat. Hän on antanut ymmärtää, että EU-yhteistyötä AfD:n kanssa harkitaan tarvittaessa uudelleen.

AfD:n parlamenttiryhmän johtaja Alice Weidel on yrittänyt todistella Le Penille kirjeitse ja yhteisessä tapaamisessa Pariisissa, että kyse on ”vasemmistomedian” lietsomasta väärinkäsityksestä. Ranskalaisiin nämä todistelut eivät ainakaan vielä ole tehonneet.

Yksi syy on se, että Saksan perustuslain noudattamista valvova viranomainen harkitsee, pitäisikö AfD:n tai ainakin joidenkin sen äärioikeistolaisiksi luokiteltavien paikallisosastojen toiminta kieltää kokonaan. Tällainen liittolainen sopii huonosti ”salonkikelpoiseksi” pyrkivälle Le Penille.

Le Pen on jo käynyt keskusteluja Italian pääministeri Giorgia Melonin kanssa siitä, että RN ja Melonin ECR-ryhmään kuuluva Italian veljet -puolue yhdistäisivät voimansa EU-parlamentissa.

Keskustaoikeiston EPP-ryhmällä, joka on parlamentin suurin ja johon Suomen pääministeripuolue kokoomus kuuluu, on myös lusikka tässä sopassa. Ryhmän saksalainen puheenjohtaja Manfred Weber on tunnustellut, josko Meloni puolueineen liittyisi EPP:hen.

Kaikki EPP:ssä eivät tätä ajatusta sulata, vaikka sillä ehkä torjuttaisiin äänten vuotamista laitaoikeistolle.