Moni epäilee komission suunnanmuutoksen aitoutta

Euroopan parlamentin vaalit pidetään kesäkuussa. Sen myötä päättyy myös nykyisen Ursula von der Layenin johtaman komission viisivuotiskausi, jonka aikana se on tuonut käsittelyyn lukuisia vihreän kehityksen ohjelman (green deal) mukaisia lakeja ja strategioita. Monia näistä on – perustellustikin – syytetty huonosti valmistelluiksi. Erityisesti tyytymättömyyttä on aiheuttanut se, että valmistelussa huomattavan painoarvon ovat saaneet ympäristöjärjestöjen näkemykset samalla kun viljelijät ja metsätaloussektori ovat kokeneet tulleensa itseään koskevissa asioissa sivuutetuiksi.

Komissio on kautensa aikana unohtanut, että kokonaiskestävyydessä on kolmea ulottuvuutta: Ei riitä, että päätökset edistävät kestävyyttä ympäristön näkökulmasta. Niiden pitää olla samanaikaisesti myös taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä.

Nyt tuuli vaikuttaa kääntyneen ja esimerkkejä asennemuutoksesta on viime viikoilta ja kuukausilta useita. Komissio on luvannut kirjoittaa uudelleen elinympäristöjen ennallistamista koskevat lait. Loppuvuodesta komissio luopui ajamastaan kasvinsuojeluainedirektiivistä, jonka viljelijät pelkäsivät vaarantavan kannattavan ruoantuotannon ja lisäävän tuontielintarvikkeiden kilpailukykyä. Pari viikkoa sitten julkaistu EU:n ilmastosuunnitelman päivitys osoittautui maatalouden ja metsätalouden näkökulmasta ennakoitua paremmaksi.

Viime viikolla komissio puolestaan kertoi käynnistävänsä metsien tulevaisuutta koskevan strategisen dialogin, johon pääsevät mukaan sekä metsätalouden että ympäristöjärjestöjen edustajat (MT 23.2.). Lisäksi komissio on ilmoittanut poistavansa velvoitteen tuottamattoman alan kesannoista viime vuoden tavoin myös tältä vuodelta, ja MT:n tietojen mukaan vaatimuksesta oltaisiin luopumassa lähivuosina jopa kokonaan. Muiltakin osin capin ympäristövaatimuksia saatetaan lieventää. Osa näistä toteutettaisiin delegoiduilla asetuksilla, mikä mahdollistaa nopeat päätökset ennen parlamentin istuntokauden päättymistä. (MT 26.2.)

Muutoksen pontimena on ennen muuta laitaoikeiston ja populistipuolueiden viimeaikainen myötätuuli kansallisissa vaaleissa ja ennusmerkit menestyksestä myös kesän europarlamenttivaaleissa. Laajat viljelijämielenosotukset eri puolilla Eurooppaa ovat lisänneet pelkokerrointa, sillä EU-kriittiset poliitikot keräävät helposti taakseen niitä äänestäjiä, jotka ovat kokeneet viime vuosina jääneensä EU:ssa häviäjän rooliin.

Myönnytyksistä huolimatta viljelijämielenosoitusten odotetaan jatkuvan kesän vaaleihin asti. Jääkin nähtäväksi, riittääkö komission suunnanmuutos muutama kuukausi ennen vaaleja estämään EU-päätöksenteon valtasuhteiden keikahdusta laitaoikeiston populistipuolueiden hyväksi.

Ainakin komission neljä vuotta harjoittama politiikka on jättänyt nykyisten valtaryhmien julkikuvaan niin suuren tahran, ettei sitä viime hetken suunnanmuutoksilla välttämättä puhtaaksi pestä. Moni epäilee aiheesta, onko kyse sittenkin vain silmänkääntötempusta ja vaalien jälkeen meno jatkuukin entisillä urilla. Kuten Hannes Mäntyranta MT:n kolumnissaan muistuttaa, sen enempää nykyisen komission kokoonpano kuin sen tekemät esityksetkään ole vastanneet eurooppalaisten vaaleissa ilmaisemia tavoitteita (MT 26.2.).