Katja Mäkisen näytepussissa on parisataa silakkaa, jotka on kerätty toukokuun lopulla rysästä Viittakarilta Pohjois-Airistolta. Kuva: Eija Mansikkamäki
Silakkaa on tänä vuonna poikkeuksellisen runsaasti – ”Silakka ei ole katoamassa”
Kutu onnistui ja silakan ravintoa massiaisia on ollut hyvin tarjolla.Tilaajalle
Silakka ei ole katoamassa ja nykysuositusten mukaan sitä saa syödäkin. Koko ei kerro kalan ikää. Kuva: MSCSilakka on kutenut tänä keväänä seurannan perusteella hyvin, ja kalaa on runsaimmin liki kymmeneen vuoteen.
”Silakkaa on tullut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon heti rysien laskemisesta huhtikuun alusta lähtien. Saalismäärien vuosittainen vaihtelu johtunee useista tekijöistä, mutta ainakin ruokaa näyttää nyt olleen riittävästi tarjolla”, sanoo Seilin saarella silakoita tutkiva meribiologi Katja Mäkinen.
Hän toimii erikoistutkijana Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksella, jonka tilat ovat Seilin sairaalan entisissä potilashuoneissa.
Silakan kohtalo herätti huolta muutama vuosi sitten.
”Luonnonvarakeskuksen kanssa tekemämme tutkimuksen mukaan silakoiden laihtuminen ja kunnon lasku aiheutuivat siitä, että jostakin syystä massiaisten eli pienten äyriäisten ja hankajalkaisten määrä pieneni. Koska etenkin isot silakkayksilöt ovat riippuvaisia massiaisista, ne todennäköisesti kuolivat pois. Nyt tilanne on paljon parempi. Silakka ei ole katoamassa.”
Massiainen on pieni katkaravun näköinen äyriäinen.
Silakka saattaa myös jättää kutemisen väliin huonoissa oloissa.
Meriveden lämpötilan ja suolapitoisuuden tiedetään vaikuttavan silakkaan monin eri tavoin, mutta kukaan ei tiedä varmasti, miten ilmastonmuutoksen eteneminen vaikuttaa silakkaan pitkällä tähtäimellä, Mäkinen huomauttaa.
”40-vuotisen seurantamme perusteella lisää muutoksia tullee vuosikymmenten mittaan, mutta suunta riippuu ympäristönmuutosten nopeudesta ja voimakkuudesta”, Mäkinen ennakoi.
”Oletettavasti kannat pienenevät ja kalojen ominaisuudet muuttuvat edelleen. Silakat ovat nykyisin keskimäärin 20 prosenttia pienempiä kuin 1980-luvulla.”
Silloin silakka lisääntyi myös runsaammin ja laajemmalla alueella. Tutkimuslaitos on kerännyt meren muutosten seurantatietoja vuodesta 1966. Silakan lisääntymisomaisuuksia on seurattu vuodesta 1984.
Silakan lisääntymisen kannalta paras on kylmä ja runsasjäinen talvi.
Silakka lisääntyy yhä läpi Itämeren ja Suomen rannikon. Tärkeimpänä pidetään Saaristomerta ja Airistoa, joiden sisällä kutualueet ovat supistuneet näiden 40 vuoden aikana. Kutemisen jälkeen pääosa vaeltaa Selkämerelle.
Kalan kehittymiseen vaikuttaa moni asia, kuten se, missä lämpötilassa muna kehittyy ja kuinka hyvin se saa ravintoa.
Viileän veden kalana silakan lisääntymiselle paras on kylmä ja runsasjäinen talvi.
Silakka kutee matalaan veteen ja pohjakasvillisuuden levien kuten rakkohaurun, rihmalevien ja hapsividan päälle. Lisääntymismenestys riippuu pohjan tilasta, mutta pehmeillä ja ruovikoituneilla pohjilla silakka ei kude.
Airistolla pohjakasvillisuus on siirtynyt lähemmäksi rantaa, koska vesi on samentunut, Mäkinen kertoo
”Tämä on siirtänyt myös silakan kudun lähemmäs rantaa. Sukellusraporttien mukaan Airistolla jopa 99 prosenttia mätimunista irtoaisi ja kuolisi pois. Se on järkyttävä määrä.”
Ilmiön arvellaan johtuvan aallokosta ja liittyvän rehevöitymiseen.
Pintaveden lämpötila on noussut keskimäärin kaksi astetta.
Kalakantoja vahvistaisi rehevöitymisen ja ilmastomuutoksen lieventyminen.
Suolapitoisuus laski 1980-luvulta lähtien ja tasoittui 1990-luvulla, mutta pintaveden lämpötila on noussut sen jälkeen keskimäärin kaksi astetta.
Muutokset näkyvät suoraan lajistossa: merelliset planktonlajit ovat vähentyneet, lämpimämmässä ja vähäsuolaisessa vedessä menestyvät runsastuneet ja eläinplanktonien kokonaismassa vähentynyt, mikä vaikuttaa ravintoketjussa lopulta silakkaankin.
Silakkaprojektissa kerätään omista ja aiemmin ammattikalastajien rysistä kutukaudella vähintään tuhat kalaa, joista selvitetään pituus, paino, sukupuoli, sukukypsyys ja kuuloluut ikämääritystä varten.
”Pakkanen pullistelee kalaa, sillä pidämme samalla biopankkia.”
”Pakkanen pullistelee kalaa, sillä pidämme samalla biopankkia. Vanhimmat näytteet vuodelta ovat 1990. Kaloja sulatellaan ja leikellään ja osa säästetään jatkotarpeita varten.”
Tutkimuslaitos seuraa myös meressä tapahtuvia hitaita ja nopeita muutoksia. Jälkimmäisiä eli päivittäistä lämpötilaa, suolapitoisuutta, liuenneen hapen määrää, klorofylli A:ta, sinilevien määrää ja sameutta voi kuka tahansa seurata verkkosivulta saaristomeri.utu.fi.
Silakan koko ei kerro sen iästä.
Silakka on yleisimpiä kalalajejamme, ja se voi elää jopa 30-vuotiaaksi. Valtaosa Mäkisen tutkimusrysään uineista on 2–7-vuotiaita.
Silakan koko ei kerro sen iästä.
Syöntirajoituksia silakalle ei enää ole paitsi isojen perkaamattomien yksilöiden osalta lapsille ja hedelmällisessä iässä oleville naisille.
Pyydetystä silakasta noin 80 prosenttia menee kalajauhon tuotantoon.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
