Silakkapihvit ja perunamuusi ovat suomalaisen keittiön klassikkoannos. Kuva: Jaana Kankaanpää
”Syökää silakkaa”, sanoi jo Holkeri, mutta suomalaiset eivät syö – kelpaisiko silakka paremmin nepalilaisittain?
Kaupallisten kalastajien tärkeintä saalista syödään Suomessa vuosi vuodelta vähemmän. Uudet makuyhdistelmät näyttävät silakan monipuolisuuden ruoanlaitossa.Tilaajalle
Tuoretta silakkaa (vas.) ja muikkua myynnissä kalatiskissä. Kuva: Petteri KivimäkiKahdeksan markkaa kilo Helsingin Kauppatorilla, Harri Holkeri mainosti elokuussa 1990 Pääministerin haastattelutunnilla.
Hän kehotti kustannustason nousun kanssa kipuilevia suomalaisia vaihtamaan kalliit sisäfileet edulliseen silakkaan.
Vuonna 2023 pääministerillä oli taas painavaa sanottavaa. EU komission ehdotus kalastuskiintiöistä olisi toteutuessaan lopettanut silakan kohdennetun kalastuksen Pohjanlahdella.
”Ei Suomen hallitus enkä minä voi hyväksyä esitystä. Meidän täytyy neuvotella tämä paremmaksi”, lausui Petteri Orpo (kok.) Ylelle.
Pääministeritason osallistumisesta huolimatta silakkaa syödään alati vähemmän.
Laskusuuntaa on koetettu kääntää monilla kampanjoilla ja kotimaisen kalan edistämisohjelman kaltaisilla hallinnollisilla toimilla.
Samaa tavoitteli myös lokakuun alkupuolella Suomenlinnassa pidetty innovaatioilta, jota järjestivät Vakka-Suomen kehityskeskus Ukipolis oy ja Lännen Kala Leader ry.
Valinnanvaraa on valtavasti, ja useimmat valitsevat ruoakseen jotain muuta kuin silakkaa.
Silakka on kaupallisten kalastajien tärkein saalis Suomessa sekä arvossa että saalismäärissä mitattuna. Viime vuonna saaliin arvo oli 19,8 miljoonaa euroa ja määrä 57,3 miljoonaa kiloa.
Siitä huolimatta vuonna 2023, kun kalastuskiintiöistä väännettiin EU:ssa, suomalaiset söivät Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan 200 grammaa silakkaa henkeä kohden – siis koko vuonna.
Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Valinnanvaraa on valtavasti, ja useimmat valitsevat ruoakseen jotain muuta kuin silakkaa.
Ennen niin tärkeä suomalaisten ravinnon lähde joutuu nykyajan maailmassa kilpailemaan huomiosta jos jonkinlaisten uusien makujen kanssa.
Samaan aikaan sekin on totta, että suomalaiset ovat syöjinä konservatiivisia. Vaikka moni kokeileekin ennakkoluulottomasti uusia ja eksoottisia ruokia, perinteisten raaka-aineiden kanssa ei aleta mielikuvituksellisiksi.
Silakkaa osataan ajatella laatikossa, voissa paistettuina ja etikkapohjaiseen liemeen säilöttynä. Mutta miten käyttää sitä italialaisen ruoan raaka-aineena, intialaisesta puhumattakaan?
Tästä näkökulmasta Suomenlinnassa saatettiin hyvinkin nähdä toimivia ratkaisuja silakansyönnin lisäämiseksi.
Tarjolla oli Syötävän hyvää -ohjelmassa kehitettyjä annoksia. Esimerkiksi nepalilaisia dumplingeja ja kuivalihaa muistuttavaa silakka-jerkyä.
Moni maistaja toisti: ei maistu yhtään silakalta. Pitääkö tuota kehuna vai moitteena on jokaisen oma asia. Raaka-aineen monipuolisuus pääsi joka tapauksessa näytille.
Rehuna tai kalajauhona silakkaa käytetään esimerkiksi kasvatetun lohen ja tonnikalan ravintona.
Tyystin toinen asia on se, missä määrin muunlainen jalostus tekee tyhjäksi yrityksiä lisätä ruokakäyttöä.
Silakka on Suomen tärkein kaupallinen saaliskala, josta vain neljä prosenttia päätyy sellaisenaan suomalaisten ruoaksi.
Luken tilastoinnin mukaan viime vuonna 34 prosenttia saaliista valmistettiin kalajauhoksi Suomessa ja 44 prosenttia vietiin ulkomaille rehuksi tai kalajauhon raaka-aineeksi.
Rehuna tai kalajauhona silakkaa käytetään esimerkiksi kasvatetun lohen ja tonnikalan ravintona.
Kaupan hyllyille asti pääsevillä tuotteilla on vielä tiukka vastus edessä, kun niiden pitäisi onnistua kilpailemaan valmiiksi leikatun lohifileen kanssa. Omanlainen silakkatuote sekin.
Kirjoittaja on MT:n toimitussihteeri.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
