Vaikutusvaltainen saksalaismeppi MT:lle: ennallistaminen jäihin, kunnes EU kertoo, kuka maksaa jättilaskut

EU-parlamentin suurin ryhmä, keskustaoikeiston EPP, johon myös Suomen kokoomusmepit kuuluvat, painaa jarrua kiistellyn ennallistamisasetuksen toimeenpanossa.

Syy on yksinkertainen: kustannukset nousevat liian korkeiksi.

”Kun kaikki vaadittu ennallistaminen koko EU-alueella lasketaan yhteen puhumme korkeasta kolminumeroisesta miljardiluvusta”, EPP:n kärkimeppeihin kuuluva parlamentin maatalousvaliokunnan saksalainen varapuheenjohtaja Norbert Lins muistuttaa MT:lle etäyhteydellä Brysselistä.

Myös Saksassa on paljon kuivattuja maatalouskäytössä olevia suoalueita. Kuva on Suomesta. Kuva: Markku Pulkkinen

Eikä jättilaskun maksajasta ole tietoa.

EU-komissio vastasi hiljattain Linsin saksalaisen EPP-kollegan Christine Schneiderin ennallistamiskustannuksia koskevaan kirjalliseen kysymykseen. Schneider on kyseisten pykälien pääneuvottelija EU-parlamentissa.

”Komissio myönsi, ettei rahoitusta ole varmistettu”, Lins tuhahtaa.

”Siksi me vaadimme, että asetuksen toimeenpano pitää pysäyttää. Jäsenmaiden ei pidä lähettää omia kansallisia ohjelmiaan Brysseliin ennen kuin on tiedetään, mistä rahoitus tulee”, hän jatkaa.

Suomessa ympäristöministeriö valmistelee yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa kansallista ennallistamisohjelmaa. MT:n tietojen mukaan Suomi ei aio vettää aktiivituotannossa olevia turvepeltoja, vaikka asetetut tavoitteet sitä edellyttäisivät.

Lins laskee, että Saksassa pelkästään kuivattujen suoalueiden vettäminen maksaa seuraavan 20‒25 vuoden aikana noin 30 miljardia euroa. Kyse on pääasiassa maatalouskäytössä olevista alueista.

Suomessa ennallistamisen kustannusten lasketaan nousevan suhteessa korkeammiksi kuin missään muussa EU-maassa. Kuva: Timo Heikkala

”Meidän hallituksemme on käynnistänyt ohjelman, jolla 90 000 hehtaaria kuivattua suoaluetta on tarkoitus vettää. Sen on arvioitu maksavan noin 1,75 miljardia”, Lins kertoo.

Yhteensä Saksassa on 1,5 miljoonaa hehtaaria kuivattua suota, joka periaatteessa pitäisi ennallistaa.

”Karkeasti voi sanoa, että jos 90 000 hehtaarin ennallistaminen maksaa 1,75 miljardia, 100 000 hehtaarin hinta on kaksi - ja 1,5 miljoonan hehtaarin noin 30 miljardia”, Lins ynnää ja korostaa puhuvansa vain Saksasta ja vain soiden ennallistamisesta.

Saksan maataloustuottajat ja metsänomistajat pelkäävät, että rahat ennallistamisen maksamiseen lohkaistaan EU:n maatalousbudjetista. Linsin mukaan tällainen eurojen siirtäminen taskusta toiseen ei ole ”vakavasti otettava” ratkaisu rahoitushaasteeseen.

”Se tarkoittaisi, että iso osa nykyisen yhteisen maatalouspolitiikan ns. toisen pilarin tukiin jyvitetyistä rahoista menisi ennallistamiskustannusten maksamiseen”, hän painottaa.

Norbert Lins on maatalon poika Bodenjärven rannalta Etelä-Saksasta. Kuva: Julian Samsel

”Kyllä sen, joka tilaa, eli käytännössä EU:n, pitää maksaa”, Lins jatkaa.

EPP-ryhmä on alusta lähtien suhtautunut hyvin kriittisesti ennallistamisasetukseen.

Nimenomaan Suomen suhteellisesti korkeimpia kustannuksia on käytetty argumenttina, kun komissiolta on vaadittu varteenotettavaa esitystä siitä, kuka maksaa laskun. Lins itse vieraili kolme vuotta sitten Suomessa ja tutustui tilanteeseen.

”Ei kukaan voi mennä ravintolaankaan niin, että tilaa syötävää, nauttii annoksen ja jättää sen jälkeen laskun jonkun muun maksettavaksi”, Lins korostaa.

Komissio lähtee edelleen siitä, että ennallistamisasetuksen korkeat kustannukset eivät ole nettotappio arvioitujen tuottojen vuoksi. Niitä pitäisi tulla muiden muassa ns. ekosysteemipalveluista. Siksi ennallistaminen on komission näkemyksen mukaan investointi, ei pelkkä menoerä.