Trumpin kanssa pelataan lottoa, jossa eurooppalaisten johtajien on vaikea jäädä voitolle

Saksan liittokansleri Friedrich Merz täräytti reilu viikko sitten omien kotikunnaidensa koululaisille, että Iran ”nöyryyttää” Yhdysvaltoja. Ja että USA on hyökännyt mullahien diktatuuria vastaan vailla kunnollista tavoitetta ja suunnitelmaa sen saavuttamiseksi.

Se oli virhe, vaikka painavista sanoista on vaikea olla toista mieltä.

Jos Merz olisi sanonut toisin tai jättänyt kokonaan sanomatta, herkkähipiäinen Donald Trump ei olisi kimpaantunut ja lähtenyt taas kerran kostoretkelle Saksaa, Euroopan unionia ja Natoa vastaan.

Elokuussa 2025 Euroopan johtajat, Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb muiden mukana, keskustelivat Donald Trumpin kanssa Washingtonissa. Kuva: Riikka Hietajärvi/Suomen Washingtonin-suurlähetystö/Tpk

Yhdysvaltain presidentti uhkaa vetää 5 000 sotilasta Saksasta, peruuttaa lupauksen sijoittaa Saksaan pitkän kantaman ohjuksia ja nostaa EU-autojen tullit 15 prosentista 25 prosenttiin.

Kuulostaa uhkaavalta, mutta toistaiseksi kuitenkin vain kuulostaa.

Kukaan ei edelleenkään tiedä, mitä lopulta todella tapahtuu ja mitä ei. Siksi, kun mahdollisesti toteutuvien uhkausten vaikutuksia ja niihin vastaamista arvioidaan, maltti on valttia.

Saksassa on 30 000 ja koko Euroopassa noin 75 000 sotilasta. Jo pitkään on ollut selvää, että tuota määrää supistetaan. Trumpin 5 000 sotilaan leikkaus ei horjuta maanosamme puolustuskykyä merkittävästi.

Pitkän kantaman ohjusten menettäminen on kiperämpi kysymys. Vuoden 2024 päätös niiden sijoittamisesta Saksaan oli väkevä signaali kaksi vuotta aiemmin Ukrainaan hyökänneelle Vladimir Putinille.

Tšekin presidentti Petr Pavelin mukaan Trumpin uhkaukset eivät tee hyvää Naton uskottavuudelle. Tasavallan presidentti Alexander Stubb tapasi Pavelin hiljattain Prahassa. Kuva: Matti Porre

Nyt Trump tuntuu ties jo kuinka monennen kerran murentavan Naton viidennen artiklan turvatakuiden uskottavuutta. Kremlin riemuksi ja Euroopan kauhuksi.

Naton eurooppalaisilla jäsenmailla ei ole omia pitkän kantaman ohjuksia. Niitä kehitetään, mutta valmista syntyy vasta vuosien päästä. Jos Trump toteuttaa uhkauksensa, Euroopan maat ovat helppoja maaleja Putinille.

Kauhistelun keskellä on kuitenkin hyvä pitää mielessä pari asiaa.

Ensinnäkin Trump, jonka kelkka kääntyy sekä ketterästi että epäjohdonmukaisesti, on vasta uhannut peruuttaa lunastamattoman lupauksen. Eikä Iranissa ruutia kosolti tuhlannut USA välttämättä edes pystyisi vielä pitkään aikaan toimittamaan luvattuja asejärjestelmiä. Ei, vaikka haluaisi.

Toiseksi Ukrainassa epäonnistuneen ja massiivisia menetyksiä kärsineen Venäjän valmiutta iskeä eurooppalaisiin Nato-maihin lähitulevaisuudessa voi hyvin perustein epäillä vahvasti.

Donald Trump uhkaa eurooppalaisia liittolaisia tulleilla, mutta antaa Vladimir Putinin moukaroida Volodymyr Zelenskyin johtamaa Ukrainaa. Kuva: Timo Filpus

Trumpin tuorein tulliuhkaus olisi toteutuessaan myrkkypilleri jo muutenkin kompuroivalle Saksan taloudelle. Vaikutukset tuntuisivat koko EU:ssa.

Myös rangaistustullien kanssa Trump on kuitenkin arvaamaton. Asetelma voi vielä muuttua moneen kertaan ennen kuin saksalaisten autojen hintaa USA:ssa nostava päätös tulee voimaan.

Se on joka tapauksessa kiistatonta, että taas kerran on ajauduttu USA:n nykyhallinnon aiheuttamaan Euroopan turvallisuutta ja taloutta ravistelevaan epävarmuuden tilaan. Ja kysymys tietysti kuuluu, miten siitä päästään pois ja miten seuraava vältetään.

Hyviä vastauksia on vähän tai ei ollenkaan.

Liittolaisten on käytännössä mahdotonta olla liittolaisia Trumpin kanssa. Eurooppalaiset johtajat joutuvat pelaamaan lottoa, jossa ei oikeastaan voi jäädä voitolle. Ei liehittelemällä eikä olemalla luja.

Donald Trump ajautui vaikeuksiin hyökättyään Iraniin ja vaati Nato-liittolaisia tulemaan apuun. Kuva: Timo Filpus

Kritiikitön USA:n tukeminen Iranin sodassa olisi ollut sisäpoliittinen itsemurha eurooppalaisille Nato-johtajille. Kieltäytyminen taas provosoi Trumpin kostoiskuihin, joilla on kielteisiä seurauksia.

Erityisen katkeraksi tämän kaiken tekee se, että eurooppalaisten liittolaisten ykkösvihollisen, Ukrainassa hyökkäyssotaansa jatkavan Vladimir Putinin kanssa Trump tuntuu olevan johdonmukaisesti sekä myötämielinen että kärsivällinen.