Maaseudun tulevaisuus ilmestyi Vastapainon kustantamana 31. elokuuta. Orasmaan mukaan vastaanotto on ollut hyvä. Kuva: Jarkko Sirkiä
”Talousjärjestelmä on sellainen, että viljelijän on vaikea tulla työllään toimeen” – maataloudelta vaaditaan muutosta, tuore tietokirja pohtii reilua tapaa toteuttaa se
Tuuli Orasmaan teoksessa Maaseudun tulevaisuus selvitetään esimerkiksi sitä, miksi kotieläintuotannosta on tullut Suomelle niin tärkeää.
Tuuli Orasmaan tuore Maaseudun tulevaisuus -kirja avaa muun muassa viljelijöiden ajatuksia maatalouden ilmastotoimista ja niiden oikeudenmukaisuudesta. Kuva: Jarkko SirkiäMaatalous on ympäristö- ja ilmastokeskustelussa kestoaihe.
Teeman ympärillä juututaan kuitenkin usein kiertämään kehää. Yhtäältä kritisoidaan turvepeltojen päästöjä, toisaalta korostetaan niiden maantieteellistä merkitystä ja satovarmuutta kuivina kesinä.
Tutkijoiden ohella jopa alan etujärjestö MTK pitää uusien turvepeltojen raivaamisen lopettamista tehokkaana keinona vähentää päästöjä. Mutta kuinka reilua se olisi viljelijöille?
Maa- ja metsätalousministeriössä erityisasiantuntijana toimiva Tuuli Orasmaa pureutuu tuoreessa Maaseudun tulevaisuus -tietokirjassaan maataloudelle esitettyihin muutosvaatimuksiin ja mahdollisuuksiin toteuttaa niitä oikeudenmukaisesti.
Kirja ilmestyi kustantamo Vastapainon julkaisemana 31. päivä elokuuta. Lukijoiksi Orasmaa vitsailee haluavansa ”kaikkia, jotka syövät ruokaa”.
”Mutta tosiaan toivon, että kirja löytää kaikenlaisia lukijoita. Se on keskustelunavaus ja toivottavasti keskustelu jatkuu.”
Maatalouteen kohdistuvat muutospaine tulee usein ulkoa. Samoin raamit, jotka ohjaavat toimintaa. Markkinat, politiikka tai vaikkapa tukiehdot määrittävät sitä, mitä milloinkin on kannattavaa tehdä.
Maatalouden nykytilan ohella kirja avaa mennyttä, esimerkiksi peltojen paketointipolitiikan aiheuttamaa ylisukupolvista katkeruutta.
Kirjan katse kohdistuu pääasiassa maatalouteen, mutta usein rivien välistä pilkottavat laajemmat yhteiskunnalliset rakenteet.
Orasmaa sanoo, että kirjaa varten käsiteltävää aihetta oli rajattava. Silti, kun puhutaan maatalouden muutoksesta, kyse on hänen mielestään laajemmasta muutostarpeesta.
”Kyseessä on maataloutta suurempi vyyhti, joka liittyy usein tavalla tai toiselle talouteen. Lähes kaikkialla maailmassa maataloutta täytyy tukea, ja viljelijän on vaikea saada toimeentuloa työstään”, Orasmaa sanoo.
Myös eri suuntiin tempova politiikka tekee Orasmaan mukaan viljelijän elämästä hankalaa. Esimerkiksi kosteikkoviljelyn tuen poistaminen saa hänet pudistelemaan hämmentyneenä päätään.
”Kyseessä on maataloutta suurempi vyyhti, joka liittyy usein tavalla tai toiselle talouteen. Lähes kaikkialla maailmassa maataloutta täytyy tukea, ja viljelijän on vaikea saada toimeentuloa työstään.” Tuuli Orasmaa
Tuuli Orasmaa asuu Helsingissä ja on ollut mukana ympäristöliikkeiden toiminnassa.
Lapsuutensa hän vietti Heinolassa kasvinviljelytilalla. Hänen vanhempansa ovat tilan 11. viljelijäsukupolvi.
”Siksi minulla oli käsitystä esimerkiksi vuosirytmistä: että kannattaa tehdä haastatteluita mieluummin tammikuussa kuin huhtikuussa. Ja että viljelijöille kannattaa soittaa”, Orasmaa sanoo.
Siitä huolimatta hän ei kokenut tuntevansa viljelijän arkea kovin läheisesti. Kirjaa varten omaa näkökulmaa oli syytä laajentaa.
Taustatyönä Orasmaa haastatteli tutkijoita, asiantuntijoita, MTK:laisia ja yli 40 viljelijää eri puolilta maata ja eri tuotantosuunnista.
”Ensimmäiset luonnokseni asioista, joita haluan kirjassa sanoa, olivat paljon lopullista teosta kärkevämpiä. Kirjasta tuli kuitenkin parempi, kun laitoin itseni likoon ja kyseenalaistin omaa ajatteluani”, Orasmaa kertoo MT:n haastattelussa.
Luonnonlaidunlihatilalle tekemäänsä vierailua kuvaavassa luvussa hän esimerkiksi erittelee ristiriitaa, jonka metsälaitumella käyskentelevien lehmien näkeminen saa aikaan.
”Löydän itseni pohtimasta, voisinko syödä tällaista lihaa itsekin. Se tuntuu hämmästyttävältä, sillä en ole syönyt lihaa kuusitoistavuotiaasta lähtien”, kirjassa kuvaillaan.
”Haluaisin nähdä tulevaisuuden, jossa maaseudulle jatkossakin annetaan, eikä sieltä pelkästään oteta.” Tuuli Orasmaa
Kohtaaminen oli tärkeää paitsi kirjan tekijälle, myös haastateltavana olleille viljelijöille. Teoksessa toistuvat useassa kohdassa haastateltavien toiveet nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisesta.
Kirjassa käsitelty kokemus julkisesta syyllistämisestä nivoutuu osin samaan kaipuuseen nähdyksi tulemisesta.
Viljelijät kokevat, että kun liiketoiminnan realiteetteja ei ymmärretä, sitä arvostellaan kohtuuttomalla tavalla. Etenkin, kun monilla tiloilla ollaan valmiiksi pinteessä.
”Jos on muutenkin ottanut osumaa, niin silloin tarvis ehkä enemmän tsemppiä”, kuten eräs haastateltu asian ilmaisee.
Orasmaan mielestä viljelijöiden kuuleminen on aivan olennaista, jos maatalouden ympäristötoimia aiotaan toteuttaa oikeudenmukaisella tavalla.
”Ranskan tai Alankomaiden kaltaiset viljelijäprotestit ovat varoittavia esimerkkejä, jotka kannattaa ottaa vakavasti. En silti usko, että Suomessa olisi riskiä tällaisiin mielenosoituksiin.”
Kirjan kansi vihjaa: Maaseudun tulevaisuus. Sisältö pysyttelee silti enemmän menneessä ja nykyisessä. Millaisena kirjailija sitten näkee tulevaisuuden?
Hänen mielestään se riippuu paljon siitä, millaisia toimia nyt aletaan tehdä.
”Maaseudulla on paljon potentiaalia, mutta osataanko sitä käyttää? Suhtaudun tulevaan kuitenkin toiveikkaasti. Haluaisin nähdä tulevaisuuden, jossa maaseudulle jatkossakin annetaan, eikä sieltä pelkästään oteta”, Orasmaa sanoo.
Hänen mielestään etätyö ja monipaikkaisuus antavat tähän mahdollisuuksia.
Teoksen markkinoinnissa helsinkiläiseksi mainittu kirjailijakin on tekemässä paluumuuttoa maalle.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
