Turvepeltojen päästöjen hillitsemisessä on vain yksi toimivaksi todettu keino – peltojen pohjavesitasoa on nostettava merkittävästi
Turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt saadaan minimoitua nostamalla vesi 15 senttimetriä maanpinnan alapuolelle. Kasvipeitteisyyden teho päästöjen hillinnässä jää tutkimuksen mukaan vähäiseksi.Tilaajalle
Kosteikkoviljely on ainut merkittävästi turvepeltojen päästöjä vähentävä keino. Kuva: Johannes TervoTurvepeltoja on Suomen viljelyalasta 10 prosenttia, mutta ne aiheuttavat Luonnonvarakeskus Luken mukaan 60 prosenttia maatalouden päästöistä.
Tähänastisten tutkimustulosten valossa turvepeltojen päästöjä voidaan hillitä merkittävästi vain yhdellä keinolla, nostamalla peltojen vesitasoa. Puhutaan kosteikkoviljelystä.
”Tavanomaisesti ojitetuilla pelloilla vesitaso on kasvukaudella usein noin metrin syvyydessä. Tällöin orgaaninen maa-aines hajoaa ja siitä vapautuu turvepelloilla kasvihuonekaasupäästöjä, hiilidioksidia ja dityppioksidia. Merkittävin keino pysäyttää tämä on nostaa veden pintaa. Jo 30 senttimetrin syvyyteen nostettu vesitaso vähentää päästöjä, mutta tavoite on 15 senttimetrin syvyys”, selvittää erikoistutkija Sanna Saarnio Lukesta.
Turvemaiden vettäminen johtaa metaanipäästöjen kasvuun.
”Metaanipäästöjen määrä on nollissa ojitetulla kuivatulla turvemaalla. Vettäminen johtaa metaanipäästöjen nousuun, mutta verrattuna kuivatun turvemaan hiilidioksidipäästöihin se jää vähäisemmäksi merkitykseltään”, Saarnio arvioi.
Kosteikkoviljely edellyttää kokonaisratkaisua, jossa hyödynnetään lähistön valuma-aluetta. Kokonaisuudella voi olla vaikutuksia naapurilohkoille.
”Pelkkä ojien tukkiminen ei näytä riittävän, eli alueelle jäävä ja sateena tuleva vesi ei riitä kasvuajan haihduntaa korvaamaan, vaan pinta laskee liikaa. Alueelle on siis pystyttävä johtamaan vettä ympäristön valuma-alueelta.”
Kosteikkoviljelyyn soveltuvat ruokohelven, rahkasammalten ja osmankäämin kaltaiset kasvit. Niiden käyttöä ja arvoketjua on viljelyn kannattavuuden näkökulmasta kehitettävä.
”Rehu- ja kuivikekäytön lisäksi ruokokasvien kasvimassan käyttöä esimerkiksi kasvialustana on kehitettävä, jotta niiden viljely on kannattavaa”, Saarnio huomauttaa.
Turvemaiden vettäminen tarkoittaa viljelyalan vähentymistä ja rasite kohdistuu turvamaavaltaisimmille alueille, kuten Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalle.
”Vähätuottoisten peltojen siirtäminen kosteikkoviljelyyn on huoltovarmuuden näkökulmasta järkevintä. Tilakohtaisesti voidaan kartoittaa ne pellot, jotka kosteikkoviljelyyn on järkevintä siirtää. Kansallisesti huoltovarmuuden näkökulmasta on arvioitava poliittisin ratkaisuin, miten ja millä keinoilla päästöjen vähentämiseen Suomessa halutaan pyrkiä”, Saarnio toteaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
