

Uusia bensiinillä ja dieselillä käyviä polttomoottoriautoja ei saa vuodesta 2035 lähtien enää rekisteröidä EU-maissa. Se on ollut selvää jo pitkään.
Myös niille, joiden mielestä EU-komission, parlamentin ja jäsenmaiden viime lokakuussa sopima myyntikielto on liian yksioikoinen.
Nyt tähän yksioikoisuuteen tulee korjaus.
Saksa ja EU:n komissio pääsivät perjantai-iltana yhteisymmärrykseen siitä, että myyntikielto ei koske hiilineutraaleja synteettisiä polttoaineita (E-fuels) käyttäviä polttomoottoriautoja. Niitä varten räätälöidään uusi kategoria EU-lainsäädäntöön.
Kompromissi kannatti rutistaa, vaikka arvostelijoiden mielestä Saksan manööveri rikkoi paljon arvokasta posliinia unionin instituutioiden ja myös jäsenmaiden välillä.
Saksa toimi kiistatta kummallisesti lähtiessään repimään auki pakettia, josta komissio, parlamentti ja jäsenmaat olivat jo ajat sitten sopineet.
Liittokansleri Olaf Scholzin hallitus perusteli poikkeuksellista tempausta sillä, ettei EU:n komissio ollut lunastanut lakitekstiin kirjattua lupausta selvittää, miten E-polttoaineita käyttävien ajoneuvojen myynnin jatkuminen voidaan varmistaa.
Tähän pykälään Saksa tarttui jälkijättöisesti Italian ja muiden autoteollisuusmaiden tuella. EU:n mahtimaa vaati, että komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja vihreästä siirtymästä vastaava varapuheenjohtaja Frans Timmermans sitoutuvat selkeämmin lupauksen lunastamiseen syksyyn mennessä.
Näin nyt myös tapahtuu. Itse lakipakettia ei revitä auki. Komissio toteuttaa muutokset delegoidulla asetuksella ja toivoo, ettei parlamentti myöhemmin torpedoi sitä.
Saksaa moitittiin perjantaina päättyneessä EU:n huippukokouksessa kitkerin sanakääntein siitä, että polttomoottorivenkoilullaan se horjuttaa unionin lainsäädäntökoneiston uskottavuutta ja avaa ovet loputtomille iltalypsyille.

Kokouspaikan käytäviltä löytyi kuitenkin paljon myös niitä, jotka muistuttivat, että viime hetken lehmänkaupat ovat aina kuuluneet EU:n päätöksentekoon. Poikkeuksellista tällä kertaa oli se, että muodollista sinettä vaille valmiita lakeja haluttiin vielä rukata.
Kun katsotaan itse asiaa, eli liikenteen hiilidioksidipäästöjen leikkaamista, lopputulos on tyydyttävä. Paljon huonompi vaihtoehto olisi ollut se, että EU:n lainsäädäntökoneiston maine ja kunnia nostetaan ilmastoa tärkeämmäksi suojelukohteeksi.
Saksan vaatimilla muutoksilla pyritään nyt varmistamaan, että liikenteen päästöjen leikkaamisessa kannattaa panostaa muuhunkin kuin sähköistämiseen. Myös osin paitsioon joutuneiden biopolttoaineiden tulevaisuus voi Saksan ja Brysselin komission välisen kompromissin jälkeen olla valoisampi, vaikka vääntö ei suoraan liittynyt niihin.
Sekä Euroopassa että globaalisti liikenteen aiheuttaman päästökuorman keventäminen perustuu vääjäämättä sähköautoihin. Yksin niiden avulla koko ongelmaa ei välttämättä pystytä kuitenkaan ratkaisemaan toivotulla nopeudella.
Tätä korostaa muiden muussa Euroopan suurimman autonvalmistajan VW-konsernin pääjohtaja Oliver Blume Süddeutsche Zeitungin haastattelussa.
Synteettisten polttoaineiden valmistaminen ilmakehän hiilidioksidista ja sähkön avulla vedestä erotetusta vedystä on edelleen kallista. Siihen kuluu paljon vihreätä sähköä, joka monien asiantuntijoiden mielestä olisi parempi hyödyntää energiatehokkaampien sähköautojen akuissa.
Synteettisillä polttoaineilla voi kuitenkin olla ratkaiseva merkitys, kun lentokoneiden, raskaiden ajoneuvojen ja ennen vuotta 2035 myytävien polttomoottorilla varustettujen henkilöautojen päästöjä leikataan. Maailmassa on tällä hetkellä noin 1,2 miljardia ja Euroopassa noin 330 miljoonaa henkilöautoa, joista ylivoimaisesti suurin osa käy edelleen polttomoottorilla.
Brysselin EU-kuplassa puhjenneessa polttomoottorikiistassa oli sittenkin ennen muuta kysymys lakeja säätävien instituutioiden välisestä arvovaltakiistasta ja jäsenmaiden, erityisesti Saksan sisäisistä poliittisista kahinoista.
EU pyrkii siihen, että päästöjä leikataan 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä ja että vuonna 2050 unioni on hiilineutraali. Saksan toivomat ja perjantain sopuratkaisulla läpiajamat muutokset eivät uhkaa näitä tavoitteita. Pikemminkin päinvastoin.
Paljon pahempi vaihtoehto on se, että EU-parlamentti torpedoi vielä nuo muutokset arvovaltasyistä.