Paine rauhan aikaansaamiseksi Ukrainan sodassa kasvaa – yksi EU-maa havittelee välittäjän roolia ja kattaa jo neuvottelupöytää

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin puheet Venäjälle annettavista turvatakuista osana Ukrainan sodan mahdollista neuvotteluratkaisua kuulostavat vastenmielisiltä.

Erityisen vastenmielisiä ne ovat Ukrainalle.

Juuri siksi Macronin ajatukset myös tyrmättiin eri puolilla Eurooppaa. Tyrmääjät kysyivät, miksi kenenkään pitäisi olla huolissaan brutaalin hyökkääjän turvallisuusintresseistä, kun tärkeintä olisi varmistaa, ettei Venäjä pyri eikä pysty enää valloittamaan itsenäisiä naapurimaitaan.

Toisaalta Macronin spekulaatiot ovat merkki siitä, että diplomatian pyörät pyörivät. Eivät vielä kovin tehokkaasti, mutta pyörivät.

USA:n ja sen liittolaisten viralliseen liturgiaan kuuluu korostaa, että Ukrainan halu ja valmius neuvotella ovat ratkaisevia, vaikka aktiivista työtä neuvottelupöydän kattamiseksi tehdään eri tahoilla.

Yksi taho on liittoutumaton Itävalta.

”En voi kertoa yksityiskohtia, mutta Itävallan puolelta on tehty käytännön yrityksiä neuvotteluyhteyden luomiseksi Ukrainan ja Venäjän välille”, Wienin diplomaattiakatemian johtaja, Itävallan entinen Moskovan lähettiläs Emil Brix sanoo MT:lle.

Kysymys ei kuulemma vielä ole ”suurten rauhanneuvottelujen” aloittamisesta, vaan ”käytännön askeleista” sitä kohti.

”Tämä ei tarkoita, että me osoittaisimme ymmärtämystä sille, mitä Venäjä on tehnyt saati hyväksyisimme sen”, hän korostaa.

Brixin vihjaukset sopivat yhteen kaiken sen kanssa, mitä Washingtonista, Pariisista ja Berliinistä on viime päivinä kuultu. Toinen asia on, miten paljon näitä diplomaattisia ponnisteluja koordinoidaan ja miten Itävallan välittäjän rooliin suhtaudutaan.

Monissa EU-pääkaupungeissa ja Brysselin diplomaattipiireissä lähdetään joka tapauksessa siitä, että keskusteluja Venäjän kanssa pitäisi pystyä edistämään muutenkin kuin Turkin välityksellä.

”Minusta EU:ssa ei tällä hetkellä ole Itävaltaa parempaa jäsenmaata välittäjän rooliin”, Brix korostaa. Hän viittaa Itävallan puolueettomuuteen, joka on ankkuroitu maan perustuslakiin, mutta jota on maan EU-jäsenyyden myötä määritelty uudelleen.

Itävalta ilmoitti heti sodan alussa, että se on sotilaallisesti puolueeton eikä tue Ukrainaa sotilaallisesti. ”Moraalisesti” maa on kuitenkin Ukrainan sekä sitä tukevan lännen puolella Venäjää vastaan.

”Itävalta tukee kaikkea, mitä EU tekee suhteessa Venäjään”, Wienin kansainvälisen rauhaninstituutin IIP hallituksen puheenjohtaja, professori Heinz Gärtner muistuttaa.

Hänkin näkee, että Ruotsin ja Suomen tulevan Nato-jäsenyyden myötä Itävallan sotilaallisen liittoutumattomuuden merkitys voi Euroopassa kasvaa.

”Jos sodan jälkeen halutaan estää uuden rautaesiripun syntyminen, puolueettomilla mailla voi olla siinä samanlainen rooli kuin niillä oli vuoden 1970-luvun Etyk-prosessissa”, Gärtner muotoilee.

Itävallan puolustus- ja Eurooppa-poliittisen instituutin johtaja, entinen puolustusministeri Werner Fasslabend on skeptisempi. Hän ei usko, että millään EU-maalla voisi olla mitään erityistä roolia tulevissa mahdollisissa rauhanneuvotteluissa.

”Suhteita on vaikea rakentaa uudestaan. Rauhanprosessista tulee pitkä. Jokainen kuukausi lisää sotaa tarkoittaa yhtä lisävuotta tilanteen normalisoimisessa”, Fasslabend arvioi.

Itävallassa on viime vuosina käyty kriittistä keskustelua maan Venäjä-riippuvuudesta ja siitä, miten merkittävä osa maan poliittisesta eliitistä oli rähmällään Moskovan suuntaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi lisää kierroksia keskusteluun.

”Liian vahvaksi” luokiteltu Venäjä-kytkentä tekee Itävallasta kaikkea muuta kuin potentiaalisen välittäjän erityisesti Itä-Euroopan Nato-maiden ja Ukrainan silmissä.

Nimenomaan Venäjä halusi, että presidentti Vladimir Putinin ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin vuoden 2018 huipputapaaminen järjestetään Wienissä. Washington torjui ajatuksen. Presidentit tapasivat Helsingissä.

Suomen tuleva Nato-jäsenyys muuttaa asetelmaa vääjäämättä.

Itävallan asemaa vahvistaa se, että maa on pystynyt purkamaan energiariippuvuuttaan Venäjästä. Sodan alkaessa lähes 80 prosenttia Itävallan tuomasta kaasusta tuli Venäjältä. Nyt osuus on supistunut 20 prosenttiin.

Yli 80 prosenttia itävaltalaisista kannattaa maan puolueettomuutta. Samaan aikaan nähdään tarve kehittää yhteistyötä Naton kanssa.

Emil Brixin mukaan merkittävä osa itävaltalaisista on Venäjän hyökkäyssodan julmuuksista huolimatta sitä mieltä, että Itävallan on oltava neuvottelukykyinen molempiin suuntiin ja että Venäjä on otettava huomioon sekä taloudellisesti että turvallisuuspoliittisesti.

Brix luonnehtii tätä kansalaisnäkemystä ”realistiseksi”, kun taas Itävallan poliittinen eliitti on viime viikkoihin asti painottanut enemmän moraalista puolta.

Nyt tilanne on muuttumassa. Paine etsiä neuvottelumahdollisuuksia kasvaa.