Jättiläiset hallitsevat ruokakauppaa EU-maissa, mutta missään markkinamahdit eivät ole yhtä järeitä kuin Suomessa

Kun EU-maiden elintarvikkeiden hintoja vertaillaan, suurista läntisistä jäsenmaista kallein on Ranska ja edullisin Espanja. Saksa ja Italia jäävät suunnilleen samanhintaisina näiden kahden väliin.

Eurostatin mukaan Suomi oli viime vuonna yhdeksänneksi kallein. Hintavinta ruoka oli Luxemburgissa ja halvinta Romaniassa.

Päivittäistavarakaupan halpahallikonsepti on periaatteessa saksalainen keksintö. Siksi Euroopassa oletetaan yleisesti, että Saksassa ruoka olisi halvinta ja päivittäistavarakaupan hintakilpailu ankarinta.

Sikäli käsitys pitää paikkansa, että kuluttaja pystyy Saksassa täyttämään ruokakorinsa käytännössä pelkillä suurten halpaketjujen eli Lidlin ja Aldin omilla merkeillä. Silloin korin hinta on selvästi halvempi kuin verrokkimaissa.

Päivittäistavarakauppa on EU-maissa hyvin keskittynyttä, mutta keskittymisessä on myös aste-eroja, sekä määrällisiä että laadullisia.

Kaikkialla kehityssuunta on silti sama. Keskittyminen jatkuu, pienet kilpailijat luovuttavat ja elintarvikeketjun häviäjiä ovat maataloustuottajat sekä pieni ja keskisuuri elintarviketeollisuus.

Saksan päivittäistavarakauppaa hallitsevien konsernien mahti on rajallisempi kuin Suomessa ja mahteja on, toisin kuin meillä, neljä. Saksan suurimman eli Edekan markkinaosuus oli viime vuonna 33 prosenttia. Suomessa S-ryhmän päivittäistavarasiivu oli lähes 50 prosenttia ja kakkosen eli K-ryhmän yhtä suuri kuin Edekalla.

Saksassa kilpaillaan ennen muuta hinnoilla ja kilpailua hallitsevat halpaketjut Lidl ja Aldi. Kilpailua lisää se, että myös Edekan ja Rewen sisällä taistellaan hinnoista. Molemmilla on omat halpahalliketjunsa normaalien päivittäistavaramarkettien rinnalla.

Kovasta kilpailusta huolimatta elintarvikkeiden hinnat nousivat Saksassa 2020–2025 yli 36 prosenttia.

Ranskan päivittäistavarakauppa on myös keskittynyttä, mutta vähemmän kuin Saksan ja selvästi vähemmän kuin Suomen.

Ranskassa kilpaillaan hintojen lisäksi enemmän myös laadulla, palvelulla ja erilaisilla myymäläkonsepteilla. Elintarvikeketjun hintakilpailua ja voittomarginaalien jakautumista valvoo erillinen viranomainen. Se osoittaa, miten suuri vaikutusvalta maataloustuottajilla on Ranskassa. Vastaava viranomainen on myös Espanjassa.

Suomessa S- ja K-ryhmä hallitsevat päivittäistavarakauppaa, vaikka saksalainen Lidl on onnistunut vakiinnuttamaan oman noin kymmenen prosentin siivunsa. Kuva: Markku Vuorikari

Saksan halpaketjut ovat vakiinnuttaneet asemansa lähes kaikilla keskeisillä EU-markkinoilla, mutta Saksaan ulkomaisten kilpailijoiden on vaikea tulla.

Viimeisimmän varteenotettavan, mutta epäonnistuneen yrityksen teki sveitsiläinen Migros kymmenen vuotta sitten. Nyt sen tappiollinen Tegut-ketju on myynnissä ja kilpailuviranomaiset yrittävät kehittää ratkaisua, joka ei lisäisi päivittäistavarakaupan keskittymistä.

Suomen päivittäistavarakauppa on monella mittarilla EU:n keskittyneintä. Suurilla on suurempi osuus kuin muualla, varteenotettavia toimijoita on vähän, eikä kuluttajille ole tarjolla varsinkaan harvaan asutuilla alueilla juuri mitään vaihtoehtoja.

Yhä suurempi osa suomalaisista ostaa myös kukkansa joko Prismoista tai Citymarketeista, ei enää pienistä itsenäisistä kukkakaupoista. Kuva: Kari Salonen

Sekä Saksassa että Ranskassa muiden muassa leipää ja lihaa voi vielä ostaa pieniltä kivijalkakaupoilta ja muilta itsenäisiltä paikallisilta toimijoilta. Hinnat ovat kalliimpia, mutta juuri niihin vaihtoehtojen olemassaolo perustuu.

Suomen suurin ja merkittävin ero EU-verrokkeihin on se, että meillä päivittäistavarakaupan markkinamahdit ovat monialakonserneja. Erityisesti S-ryhmällä on vahvat lonkerot koko vähittäiskaupassa ja myös vähittäiskaupan ulkopuolella, esimerkiksi rahoituksessa sekä ravintola- ja majoitusalalla.

Vastaavaa asetelmaa ei ainakaan samassa mittakaavassa ole juuri missään muussa EU-maassa.

Lisäksi Suomessa keskusliikkeiden hypermarketeista kuluttaja saa lähes kaiken tarvitsemansa, eli tarjonta kattaa vähittäiskaupan paletin laidasta laitaan. Toki tällaisia hypermarketteja on myös muualla, mutta niiden markkina-asema ei ole yhtä hallitseva kuin Suomessa.

Ranskassa tai Saksassa harva ostaa kenkänsä, vaatteensa, polkupyöränsä, kalastustarvikkeensa, voipakettinsa ja maitotölkkinsä samasta paikasta.

Lisäksi esimerkiksi Saksassa päivittäistavarakauppaan vaihtoehtoja ja samalla lisäkilpailua tuovat muiden muassa kemikaliotuotteisiin ja pesuaineisiin erikoistuneet halpaketjut. Niiden tarjonnassa on rajoitetusti myös elintarvikkeita.