Venäjän sotilaallinen uhka on herättänyt Euroopan. Sitä ei kukaan voi kiistää. EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot kasvoivat 2020–2025 lähes 80 prosenttia. Tämä käy ilmi Euroopan tilintarkastustuomioistuimen (ECA) tuoreesta raportista.
EU-maiden yhteenlasketut puolustusmenot kasvoivat 2020–2025 lähes 80 prosenttia.
Kyse on merkittävästä muutoksesta, vaikka koko ajan on hyvä muistaa, että lähtöarvot ovat useimmissa EU- ja Nato-maissa matalia. Puolustukseen ja turvallisuuteen on Berliinin muurin murtumisesta lähtien aina viime vuosiin asti investoitu Euroopassa aivan liian vähän.
Reippaasta kasvusta ja kasvunäkymistä huolimatta ECA varoittaa, että yhteistä tavoitetta, eli Euroopan nykyistä itsenäisempää puolustusvalmiutta, on vaikea saavuuttaa vuoteen 2030 mennessä. Raportin lista haasteista on pitkä.
”Edelleen on merkittäviä rajoitteita, kuten hajanaiset kansalliset järjestelmät, teollisuuden pullonkaulat sekä riippuvuudet kolmansista maista”, raportista vastanneen ECA:n jäsenen Marek Opiolan kabinettipäällikkö Kinga Wisniewska-Danek tähdentää MT:n haastattelussa.
”Erilaisten rahoituskanavien välillä ei ole riittävästi koordinointia. Ja koska EU:lta puuttuu tehokas keskitetty suunnitelma tavoitteen saavuttamiseksi, investoinnit pirstoutuvat ja johtavat pysyviin puolustuskyvyn puutteisiin”, hän jatkaa.
EU ei käytännössä koordinoi keskitetysti, mitä asejärjestelmiä ostetaan, mistä ostetaan, millä rahoituksella ja mihin ne EU- tai Nato-alueella sijoitetaan. Eikä kyse ole pelkästään aseista.
ECA nostaa yhdeksi kriittiseksi kysymykseksi puolustuskäyttöön soveltuvien rajat ylittävien kuljetusverkostojen rakentamisen. Verkostoissa on sotilaallista liikkuvuutta vaikeuttavia pullonkauloja eikä EU:n uusi rahoituskehys ole omiaan helpottamaan niiden poistamista, koska rahoituslähteiden välinen koordinointi mitä ilmeisimmin puuttuu.
Eurooppalaisissa kuljetusverkostoissa on sotilaallista liikkuvuutta vaikeuttavia pullonkauloja.
”Rahoitusta sotilaallisen liikkuvuuden parantamiseen voi saada uuden NRP-kumppanuusrahaston lisäksi myös kilpailukykyrahastosta ja Connecting Europe -rahoitusohjelmasta”, Wisniewska-Danek luettelee.
Toinen massiivinen haaste liittyy raportin mukaan siihen, kuinka paljon puolustusinvestoinneissa suositaan eurooppalaisia valmistajia. Jos ”Eurooppa edellä” -linjaa korostetaan liikaa tai väärin, EU-maat syytävät rahaa kalliisiin ja tehottomiin aseisiin, jotka eivät lisää itsenäistä puolustusvalmiutta siinä määrin kuin toivotaan.
Suurista maista Ranska, Espanja ja Italia ohjaisivat miljardivirrat voittopuolisesti eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle. Saksa ja Naton itärajan maat, Suomi muiden mukana, ovat tässä suhteessa varovaisempia ennen muuta siksi, että USA:sta hankittavia asejärjestelmiä on vaikea korvata.
Suomalais-norjalaisen Nammon toimitusjohtaja Morten Brandtzæg varoittaa Financial Timesissa, että eurooppalainen teollisuus ei yksinkertaisesti pysty toimittamaan riittävän nopeasti kaikkia niitä tehokkaimpia aseita ja asejärjestelmiä, joita itsenäisempi puolustusvalmius edellyttää.
Eurooppalainen teollisuus ei pysty toimittamaan riittävän nopeasti kaikkia niitä asejärjestelmiä, joita Eurooppa tarvitsee.
”Minä näen tämän kaikkien Nato-liittolaisten, myös USA:n yhteisenä operaationa”, hän tähdentää ja muistuttaa, että toimitusketjut Euroopan ja Yhdysvaltain välillä ovat hyvin integroituja.
Yksi esimerkki, joka koskee mitä suurimmassa määrin Suomea, on F-35-hävittäjä. Nammo valmistaa Raufossin tehtaalla Norjassa rakettimoottorit hävittäjien yhdysvaltalaisvalmisteisiin Amraam-ohjuksiin ja on näin kriittinen toimittaja erityisesti eurooppalaiselle F-35-laivastolle.
Saksa pyrkii nyt luomaan samanlaista toimitusketjua amerikkalaisten Tomahawk-risteilyohjusten ja niiden Typhon-laukaisualustojen valmistukseen.
Politicon mukaan Saksa on jo jyvittänyt 3,4 miljardia euroa näiden ohjusten ja laukaisualustojen hankintaan, mutta edellyttää, että järjestelmät valmistetaan jatkossa osin Euroopassa. Iranin sodassa omat ohjusvarastonsa hyvin niukoiksi tuhlannut USA on vilkuttanut vihreää valoa hankkeelle, mutta mitään konkreettista mallia työnjaosta ei vielä ole olemassa.
