Kauppasopimusten hyötyjä liioitellaan, mutta Ranskan ja Italian viljelijöiden Mercosur-rähinöinti on silti kohtuutonta

Vapaakauppasopimukset eivät tee Eurooppa autuaaksi. Eivät varsinkaan, jos katsotaan niiden tuomia taloudellisia hyötyjä.

Saksalainen IfW-taloustutkimuslaitos ja Bertelsmann-säätiö ovat selvittäneet, miten paljon viiden merkittävän vapaakauppasopimuksen voimaan astuminen samanaikaisesti kasvattaisi koko EU:n ja yksittäisten jäsenmaiden kansantuotteita.

Neljän Etelä-Amerikan Mercosur-maan (Brasilia, Argentiina, Paraguay ja Uruguay) kanssa solmittava sopimus on yksi viidestä. Sen lisäksi hypoteettisessa laskelmassa ovat mukana sopimukset Kaakkois-Aasian ASEAN-maiden, Länsi-Afrikan ECOWAS-maiden, sekä Intian ja Australian kanssa.

Pitkällä aikavälillä kasvuvaikutus koko EU:n vuoden 2024 kansantuotteeseen olisi vain 0,3 prosenttia. Yksittäisistä jäsenmaista Belgia ja Hollanti hyötyisivät eniten. Suurimman kansantalouden eli Saksan kasvuvaikutus olisi 0,36 prosenttia ja Suomen alle 0,3 prosenttia.

EU tarvitsee Mercosur-sopimusta, jos se haluaa pärjätä Yhdysvaltain ja Kiinan puristuksessa. Kuva: Timo Filpus

Vaikka taloudelliset hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa suhteellisen vaatimattomiksi, saksalaisasiantuntijat korostavat kauppasopimusten strategista merkitystä EU:lle.

Niillä vähennetään riippuvuutta Yhdysvalloista ja Kiinasta. Ne lisäävät hajauttavat koko EU:n ja yksittäisen jäsenmaiden suhdanneriskejä ja lisäävät sitä kautta taloudellista resilienssiä.

Juuri näillä perusteilla Mercosur-sopimuksen allekirjoittamisen lykkäämistä on useimmissa EU-maissa arvosteltu kitkerin sanakääntein.

Uuden 750 miljoonan ihmisen vapaakauppa-alueen syntyminen piti sinetöidä Brasiliassa joulun alla. Italian pääministeri Giorgia Meloni veti kuitenkin tukensa sovulta viime hetkellä.

Italian Giorgia Meloni halusi lykätä Mercosur-sopimuksen allekirjoittamista, jotta sai lisää aikaa maansa viljelijöiden lepyttelemiseen. Kuva: SOPHIE HUGON

Koska Ranska, Puola ja Itävalta olivat jo asettuneet poikkiteloin, allekirjoitusta oli pakko lykätä.

Melonin esikunnasta ja EU-komissiosta on vakuutettu, että kyse on todella vain noin kuukauden lykkäyksestä. Suurten maiden Brysselin diplomaattilähteet varoittivat kuitenkin MT:lle joulun alla, että lykkäys voi venyä pidemmäksi ja lopulta kaataa koko diilin.

Erityisesti Ranskassa ja Italiassa ollaan edelleen sitä mieltä, että Mercosur-sopimus on myrkkyä lihakarjataloudelle, koska se lisää kilpailua vääristävää halpatuontia.

Riskit ovat todellisia. Siksi EU on myös pyrkinyt luomaan suojamekanismeja haittojen loiventamiseksi. Ne eivät kuitenkaan tunnu riittävän Ranskalle ja Italialle.

Kun katsotaan kokonaisuutta, Mercosuria vastustaneiden viljelijöiden rähinöinti joulukuun EU-huippukokouksen yhteydessä, oli kohtuutonta.

Sekä Ranskassa että Italiassa Mercosur-sopimuksen hyödyt ovat pelkästään maataloudelle haittoja suurempia. Molempien maiden ruokavienti Etelä-Amerikkaan kasvaa vääjäämättä.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron on ollut Mercosur-sopimuksen itsepintaisin vastustaja. Kuva: GAETAN CLAESSENS

Kun tähän lisätään Mercosur-kauppasovun poliittinen ja geotaloudellinen merkitys, viljelijöiden mellakointi sopimusta vastaan näyttää suorastaa irvokkaalta.

Nimenomaan vapaakauppasopimuksilla EU pystyy vahvistamaan strategista autonomiaansa suhteessa Kiinaan ja Yhdysvaltoihin ja tarjoamaan vaihtoehdon niille maille ja maaryhmille, joita globaalit jättiläiset sorsivat.

Kiina määräsi joulun alla EU-maista tuleville maitotuotteille pahimmillaan lähes 43 prosentin tullit. Virallisesti niitä perusteltiin eurooppalaisilla valtiontuilla. Todellisuudessa kyse on Pekingin kommunistihallinnon vastavedosta tulleille, joita EU on määrännyt kiinalaisille sähköautoille.

Tämän vastaiskun pitäisi toimia herättäjänä sekä viljelijöille että poliittisille päättäjille erityisesti Ranskassa ja Italiassa. EU tarvitsee uusia kauppasopimuksia ja vanhojen sopimusten vahvistamista pärjätäkseen suurten puristuksessa.