
MT uutisoi aiemmin sisäministeriössä valmisteltavasta ohjeuudistuksesta, jonka Suomen sopimuspalokuntien liitto (SSPL) pelkää vaikeuttavat sopimuspalokuntien toimintaa. Liiton arvion mukaan edessä olisi jopa sopimuspalokuntien lakkauttamisia etenkin haja-asutusalueilla, joissa palokuntiin ei ole ruuhkaksi saakka kovakuntoisia vapaaehtoisia.
”Ymmärrän hyvin, että ohjeluonnos on herättänyt keskustelua sopimuspalokuntakentässä”, vastaa sisäministeriön pelastustoimen yksikön pelastusylitarkastaja Juha Virolainen MT:lle sähköpostitse.
”Julkisessa keskustelussa asia on painottunut yksittäisiin tutkimuksiin ja niiden tulkintaan, vaikka ohje perustuu laajaan kokonaisuuteen, jossa useiden kansallisten ja kansainvälisten tutkimusten pohjalta on määritelty pelastustoiminnan toimintakykyä koskevia periaatteita ja tehtäväkohtaisia vaatimuksia”, Virolainen kertoo.
Sisäministeriö on valmistellut ohjeen uudistusta yhteistyössä Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden kanssa.
Ohjeluonnos koskee nimenomaan perustehtäviin liittyvää Firefit‑taso 2.0:n suositusluonteen mahdollista muuttamista vaatimukseksi.
SSPL:n tulkinta on, että jos Firefit-kuntotestauksessa reputtaa esimerkiksi leuanveto- tai penkkiosuuden, ei pelastaja saisi vaadittavaa 2.0-tasoa, ja ei siten saisi osallistua pelastustehtäviin.
Virolaisen mukaan yksittäisen lihaskuntotestin puuttuminen ei automaattisesti estä pelastustoimintakelpoisuutta.
”Firefit-indeksi muodostuu useista eri osioista, ja pelastustoimikelpoisuuden arviointi perustuu kokonaisuuteen, ei yksittäiseen testiin tai suoritukseen.”
Virolainen muistuttaa, että kyseessä ei ole uusi ohje, vaan vuoden 2016 ohjeen päivitys. Tavoitteena on saattaa ohjeistus vastaamaan pelastustoiminnan nykyistä toimintaympäristöä, tehtävien vaativuutta sekä ohjeen antamisen jälkeen julkaistua uutta kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa ja muuttuneita säädöksiä.
”Kyse ei siis ole laaja‑alaisesta tai äkillisestä pelastustoimen toimintakykyvaatimusten nostamisesta.”
Virolaisen mukaan on tärkeää täsmentää, mistä muutoksessa on tosiasiallisesti kyse.
”Pelastustoimintaan osallistuvalle henkilöstölle on määritelty kolme Firefit‑tasoa. Kaksi vaativampaa tasoa Firefit 3.0- ja 2.7 -tasot säilyvät ohjeluonnoksessa ennallaan vaatimuksina, ja tällä hetkellä lausuntokierroksella oleva ohjeluonnos koskee nimenomaan perustehtäviin liittyvää Firefit‑taso 2.0:n suositusluonteen mahdollista muuttamista vaatimukseksi.”
Pelastustoiminta on riskialtista tehtävää, jossa toimintakyvyn merkitys on suuri.
Tärkein ajuri ohjeuudistuksessa on työturvallisuus.
”Pelastustoiminta on riskialtista tehtävää, jossa toimintakyvyn merkitys on suuri.”
Virolaisen mukaan ei ole varaa siihen, että kukaan pelastustoimintaan osallistuva mahdollisesti loukkaantuu lievästi tai vakavasti, vaan toiminnan pitää olla turvallista.
Firefit-kokonaisuuden tarkoituksena on Virolaisen mukaan tukea toimintakyvyn arviointia suhteessa tehtävien todellisiin vaatimuksiin.
Virolaisen mukaan taustalla on Työterveyslaitoksen asiantuntija-arvioiden lisäksi kattavaa tutkimusaineistoa.
SSPL:n järjestöpäällikkö Aleksi Peurala kritisoi osaa tutkimusaineistosta.
”On käytetty muun muassa tutkimuksia Kanadasta, jossa metsäpalojoukot saattavat hypätä laskuvarjolla 1–3 vuorokaudeksi palopaikalle.”
Se ei Peuralan mukaan vastaa suomalaisia käytäntöjä etenkään sopimuspalokunnissa.
”Täysin irrallaan meidän todellisuudesta”, Peurala sanoo.
Virolaisen mukaan yhden tutkimuksen nostaminen esiin on valitettava esimerkki väärinymmärryksestä ja ohjekeskustelun polarisoinnista.
Tarkoituksena ei ole heikentää sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä tai ohittaa suomalaisen pelastustoimen erityispiirteitä, Virolainen sanoo.
Ohjeen lausuntokierros on päättynyt, ja sen tavoitteena oli selvittää pelastustoimialan näkemyksiä siitä, tulisiko Firefit 2.0 -taso kirjata lopulliseen ohjeeseen suosituksena vai vaatimuksena.
Jyrkimpien arvioiden mukaan jopa kolmannes vapaaehtoisista voisi joutua jättämään sopimuspalokuntatoiminnan. Ministeriössä ei Virolaisen mukaan ole sellaista arvioita, joka osoittaisi, että käynnissä oleva toimintakykyvaatimusten tarkastelu johtaisi sellaiseen henkilöstövähennykseen.