Yksityisen hyvinvointialan mukaan alueet alihinnoittelevat ostopalvelut, koska eivät tunne oman palveluntuotantonsa hintaa

Hyvinvointialueet eivät kunnolla tunne itse tuottamiensa palveluiden hintoja, minkä vuoksi niiden vertaaminen ostopalveluihin on hankalaa, uskotaan yksityistä sotealaa edustavassa Hyvinvointiala HALI ry:ssä.

Järjestö on laskenut nyt kolmannen kerran alueilla julkisesti tuotettujen ympärivuorokautisten palveluasumisen yksiköiden kuluja, ja verrannut niitä yksityisille palveluntuottajille maksettuihin korvauksiin.

Laskelmien mukaan hyvinvointialueet alihinnoittelevat yksityisiltä ostamansa palvelut.

Esimerkiksi Kainuussa julkisesti tuotetun palveluasumisen vuorokauden kustannukset olivat viime vuonna keskimäärin 55 prosenttia korkeammat kuin silloisen Kainuun kuntayhtymän yksityisiltö toimijoilta ostama vuorokausi.

Pohjois-Karjalan Siun soten alueella vastaava erotus oli 34 prosenttia, Etelä-Karjalan Eksoten alueella julkinen palvelu tuotettiin 26 prosenttia kalliimmalla.

Kainuun ja Eksoten yksityisten palvelujen ostohinta on määritetty HALIn jäsenyrityksiltä kerätyllä tiedolla hyväksyttyjen tarjousten keskiarvohinnasta. Siun sotella oli julkisesti ilmoitettu kattohinta ostopalveluna hankitulle palveluasumisen vuorokaudelle.

Lukuihin vaikuttaa hieman julkisen ja yksityisen hyvinvointialan tes-ero. Julkisen alan työvoimakulut olivat vielä vuonna 2022 hieman yksityistä suuremmat. Sote-alueille tulee myös järjestämisen kustannuksia sekä itse tuotetuista, että ostetuista hoitovuorokausista.

Näiden vaikutus on kuitenkin pieni, eikä selitä kymmenien prosenttien eroja palvelujen hinnassa.

HALIn väliaikaisen toimitusjohtajan Arja Laitisen mukaan ero johtuu todennäköisesti siitä, etteivät alueet osaa kunnolla arvioida kaikkia itse tuotettuun palveluun häviäviä kulueriä.

”Yksityisen palvelun hintaan kuuluva kaikki hoivavuorokauden tuottamisesta aiheutuvat kustannukset. Ilmoitetuista summista on vähennetty 5 prosentin alv-palautus, jonka sote-alueet saavat ostamistaan palveluista”, Laitinen selittää.

Omien palveluiden hintaa arvioidessaan hyvinvointialueet eivät välttämättä huomioi esimerkiksi kaikkia rakennusten ylläpitoon meneviä kuluja, vaikka yksityiseltä ostettuun palveluun nekin sisältyvät.

”Kainuun ja Siun Soten yksityisestä palvelusta maksama hinta vastaa kutakuinkin julkisesti tuotetun palvelun pelkkiä henkilöstökuluja”, Laitinen sanoo.

”Eksote on ilmeisesti hieman paremmin selvillä itse tuottamiensa palveluiden kustannuksesta, ja ero on siellä pienempi.”

Ongelma omien palveluiden kustannusten arvioista kärjistyy etenkin nyt, kun hyvinvointialueiden on löydettävä toiminnastaan nopeasti säästöjä.

Laitisen mukaan on riski siihen, että hyvinvointialueet leikkaavat harkitsemattomasti ostopalveluista, joiden hinta tiedetään.

”Jos itse tuotettujen palveluiden hintoja ei tiedetä, niin aluevaltuustot eivät voi tehdä harkittuja päätöksiä”, Laitinen sanoo.

Tehdyt laskelmat koskevat ympärivuorokautisen palveluasumisen kustannuksia, mutta HALIn arvion mukaan vastaavia ongelmia on muissakin sote-palveluissa. Kokonaissumma kyllä tunnetaan, mutta sen tarkkaa koostumusta ei tiedetä.

Tarkempia laskelmia alueiden omasta palveluntuotannosta odotetaan yksityisellä sote-alalla toiveikkaina.

Toiveena on, että tarkempi kustannustieto sekä osoittaisi ostopalveluiden kilpailukyvyn että nostaisi ysityiselle maksettua korvausta.

Laitinen sanoo, että monet alan toimijat ovat kannattavuusongelmissa ostopalvelujen alihinnoittelun takia. Etenkin järjestöjen ja pienten toimijoiden on hankala pärjätä kilpailussa.

”Ostopalveluiden hinta pitäisi saada lähemmäs itse tuotettujen palveluiden hintaa”, Laitinen vaatii.

”Ihan samaa tasoa julkisten kanssa me ei vaadita, mutta 10–15 prosenttia suurempaa eroa ei oikein selitä millään.”