Itä-Suomi etsii rahoittajaa biojalostamolle, joka tekisi sahanpurulla ihmeitä: syöpälääkettä, kosmetiikkaa, biohiiltä vientiin

Kultavuori? Suomessa ei ole vielä ymmärretty sahanpurun arvoa raaka-aineena, sillä valtaosa siitä poltetaan sellaisenaan. Ennen polttoa puusta kannattaisi eristää arvoaineet muun teollisuuden käyttöön.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Itä-Suomen painoarvo kasvaa Euroopan turvallisuuden takaajana sekä energian ja raaka-aineiden tuottajana. Silti teollisuus investoi muualle. EU-rahoitteisessa hankkeessa nimeltä Vihreän siirtymän investoinnit itäisessä Suomessa on etsitty keinoja, joilla alueelle saataisiin säpinää.

Tähtäimessä on rakentaa korkean jalostusasteen biojalostamo Kainuuseen. Investoinneista keskusteltiin Ylä- ja Itä-Kainuun Vihreän siirtymän osaamiskeskuksen seminaarissa Helsingissä viime viikon torstaina.

Luonnonvarakeskuksen laskelmiin pohjautuvien tietojen valossa alueella riittää hakkuutähteitä biojalostamon raaka-aineeksi. Hankkeen projektipäällikkö Samuli Rinne painottaa, että ensisijaisesti hyödynnetään teollisuuden sivuvirtoja, kuten sahanpurua ja kuorta.

Nyt biomassaa ohjautuu polttoon, vaikka siitä olisi jalostettavissa arvokkaita uutteita. Niistä tehdään pinnoitteita, liimoja ja jopa lääkkeitä. Sahanpurusta pystytään eristämään ainetta, jolla hoidetaan eturauhassyöpää.

Muita arvokkaita uutteita ovat muun muassa betuliinit, tanniinit, lignaanit ja ligniinit. Niiden kilohintoja katsellessa pistää mietityttämään, miksi Suomessa poltetaan puuaineksia sellaisenaan ja viedään maailmalle bulkkia: sellua ja lankkua.

Puusta voidaan uuttaa monenlaisia arvoaineita.  Kuva: Kari Salonen

Biojalostamoon voi syöttää paljon muutakin kuin metsäisiä sivutuotteita. Esimerkiksi maatalouden sivuvirtoja ja vaikka lupiinikasvustoja, joista pitäisi vieraslajina päästä eroon.

Samassa prosessissa syntyy bio- ja aktiivihiiltä, joiden kysyntä kasvaa kohisten maailmalla. Aktiivihiiltä käytetään suodattimissa ja biohiiltä voidaan esimerkiksi sekoittaa betoniin. Tällä hetkellä valtaosa Euroopassa tarvittavasta aktiivihiilestä tuodaan Kiinasta.

Pilottilaitosta varten on jo kartoitettu sopivia sijainteja ja valmisteltu ympäristövaikutusten arviointia. Rahoituksen etsintä on käynnissä. Koelaitos maksaisi noin 10 miljoonaa euroa ja teollinen laitos noin 100 miljoonaa euroa.

Vanhempi analyytikko Heikki Vuorikoski PBI Research institute oy:stä mainitsee kosmetiikkateollisuuden rahakkaana, luonnonuutteita janoavana toimialana. Sen tarpeet pystyttäisiin tyydyttämään murto-osalla Suomessa syntyvästä sahanpurusta.

Myös ruoka- ja rehupuolella on valtava potentiaali, mutta EU:n täytyisi löyhentää sääntelyään, että puuperäiset ja muut innovatiiviset tuotteet pääsisivät nopeammin elintarvikekäyttöön.

”Jatkossa puuta pitäisi polttaa vain, kun ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, jotta kaikki arvo saadaan talteen”, Vuorikoski toteaa.

EU-rahoituksen ohella saatavilla on kansallistakin apua. Rahoituslaitos Business Finlandilla ja Finnveralla on hankkeita myös Itä-Suomessa.

Luonnonvarakeskuksen Puun Aika -verkosto vauhdittaa metsäbiotalouden innovaatioita ja investointeja. Lisäksi ensi vuonna aloittaa Luke Innovations oy, joka edistää tutkimuslaitoksen innovaatioiden kaupallistamista.

Itä-Suomen pienyrittäjät toivovat pääsevänsä mukaan vihreän siirtymän hankkeisiin. Kainuussa yhteistyötä rakennetaan osaamiskeskus Latvuksen alla. Se kokoaa kunnat, tutkimuslaitokset, yritykset ja paikallisyhteisön edistämään vihreää siirtymää.

Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllönen (v.) painottaa, että Suomen on ryhdistäydyttävä EU:n vihreän siirtymän rahoituksen haussa.

Nyt itäisestä Suomesta tiedetään maailmalla lähinnä se, että sinne rakennetaan aitaa. Vihreät investoinnit tukisivat myös turvallisuutta ja parantaisivat samalla huoltovarmuutta sekä energiaomavaraisuutta.

Lisäksi EU-rahaa on saatavissa ennallistamiseen, metsitykseen ja peltopinta-alan kestävämpään hyödyntämiseen.

Kyllönen patistelee, ettei meidän kannata jumittua ”surkean suon suojeluun”.

Kysymys herää, kuka meille rahoitusta hakee? Onko Suomessa tarpeeksi jykevä koneisto pumppaamaan EU-rahaa ja houkuttelemaan investointeja? Omasta takaa meillä ei näytä olevan riittävästi pääomaa ja innokkaita yrityksiä.

Kyllönen huomauttaa, että Italiassa korkeakouluissa opetetaan EU-rahoituksen hakua, joten osaamista olisi kehitettävä Suomessakin.

Hyrynsalmen kunnanjohtaja Jouni Ponnikas kertoo, että Itä-Suomesta on jalkauduttu ahkerasti Brysseliin. Samalla kuitenkin täytyy tasoitella toimintakenttää Suomessa, etteivät hankkeet kaadu tai viivästy lupaprosessissa.

Esimerkiksi Harjavallassa käyttövalmis akkumateriaalitehdas on seissyt poukkoilevan luvituksen ja valitusten takia.

Muutoin Suomi on ihanteellinen investointiympäristö muun muassa vakaan sähköverkon takia. Siitä kielivät muun muassa datakeskusinvestoinnit.