

Euroopan unioni on asettanut Venäjälle pakotepakettia toisensa perään, mutta maa ei ole mennyt polvilleen. Öljyä virtaa ulos ja tavaraa sisään, kansa ei näytä kärsivän puutetta ja talouskin on kasvanut suotuisasti.
Kuinka tässä näin kävi?
”Täytyy muistaa, että mikään taho ei ole asettanut Venäjää kauppasaartoon. Pakotteet eli rajoittavat toimenpiteet on tarkoitettu vain rajoittamaan jotakin aktiviteettia”, Suomen Pankin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko huomauttaa.
”Pakotelistalla on oikeastaan hämmästyttävän vähän asioita: noin puolet ennen sotaa EU:n kanssa kauppaa käydyistä tavaranimikkeistä, toinen puoli ei. Venäjän täydellinen saarto on väärä mielikuva.”
Venäjä vie yhä nikkeliä, maakaasua, vehnää, auringonkukkaöljyä ja metalleja ja tuo melko tavallista tavaraa, kuten lääkkeitä, elintarvikkeita, vaatteita ja teollisuuskemikaaleja.
”Ei tämä sota talouspakotteilla lopu.”
EU on asettanut Venäjälle pakotteita Krimin valtauksesta lähtien eli maaliskuusta 2014. Niitä laajennettiin Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 ja edelleen sen liitettyä itseensä Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja Hersonin alueet.
Tänään 24. helmikuuta, sodan kolmantena vuosipäivänä, on määrä hyväksyä 16. pakotepaketti.
Pakotteilla on ollut Solangon mukaan kaksi päätavoitetta: vähentää Venäjän verotuloja eli öljynvientiä ja estää sen sotateollisuutta saamasta länsiosia.
Kolmantena on koetettu herätellä eliittiä rajoittamalla luksustuotteiden saatavuutta ja henkilöiden liikkumista. Listalla on 2 400 henkilöä ja yhteisöä, päähenkilönä Vladimir Putin.
Kaksi ensimmäistä ovatkin purreet, Solanko sanoo.
”Pakotteet tekevät sodankäynnin Venäjälle kalliimmaksi ja vaikeammaksi, mutta ei tämä sota talouspakotteilla lopu. Jos sellaisia olisi olemassa, ne olisi otettu jo käyttöön.”
Ainoa tapa lopettaa sota on tukea Ukrainaa.
Sota kasvattaa kansantuotetta.
Pakotteet ja sota eivät näy edes Venäjän talouskasvussa. Kansantuote supistui vuonna 2022, mutta kasvoi 2023 ja 2024.
”Sitä ei ymmärretty, että kun sotaa ei käydä omalla maalla ja puolustustarviketeollisuus on vahva, sota kasvattaa kansantuotetta.”
Ilmiö nähtiin Yhdysvalloissa Korean sodan aikana jo 1950-luvulla.
Talouden rakenne on toki muuttunut siten, että vuoden 2021 lopusta lähtien Venäjän talouskasvu on tuplaantunut sotataloudessa ja pysynyt paikallaan siviilituotannossa.
Sotaan etsitään rahaa, ja kun kaatuneiden perheetkin käyttävät rahakorvauksensa kulutukseen, kansantuote kasvaa. Köyhälle perheelle on sama, onko pesukone Bosch vai halpa turkkilainen.
EU valitsi pakotteet niin, ettei tavallisen venäläisen elämä kurjistu.
Venäjä seisoo sodassa kolmella jalalla, Solanko sanoo.
”Sota on riittävän kaukana, kansalla on ruokaa ja työtä ja kontrollikoneisto pysyy lojaalina vallanpitäjille. Jos yksi jalka huojuu, kahta muuta vahvistetaan.”
Solanko ei usko, että talouspakotteet voisivat johtaa ruoan ja työn loppumiseen.
EU valitsi pakotteet niin, ettei tavallisen venäläisen elämä kurjistu. On näet nähty, ettei köyhyys nosta kansaa kapinaan autoritaarisessa valtiossa, kuten Iranissa.
”Poliittisessa retoriikassa Venäjä on yhä käyttökelpoinen, vaikka taloudellisesti mitätön.”
Venäläistä raakaöljyä saa tuoda EU:hun vain Unkariin ja Slovakiaan putkea pitkin ja Bulgariaan siirtymäaikana.
Raakaöljyllä on myös hintakatto. Se tarkoittaa, ettei länsi tarjoa satama-, vakuutus- ja rahoituspalveluja tankkereille, jos öljylasti maksaa yli 60 dollaria tynnyriltä.

Venäläisestä raakaöljystä 80 prosenttia kulkee nyt länsilaivojen sijasta varjolaivastolla, öljytuotteista noin 40 prosenttia yhä länsilaivoilla.
Sen sijaan tynnyrien määrä ei ole vähentynyt, sillä Venäjä on löytänyt uusia markkinoita Intiasta ja Kiinasta.
Pakotelistan 40 tärkeää sotatarviketuotetta myyvät Venäjälle nyt Iran, Pohjois-Korea ja erilaisia osia ja raaka-aineita Kiina.
Kiinan osuus Venäjän viennistä on jo kolmannes ja tuonnista puolet. Kiina saa raaka-aineita, vientituloja ja geopoliittisen kumppanin, vaikkakin vasallin.
”Poliittisessa retoriikassa Venäjä on yhä käyttökelpoinen, vaikka taloudellisesti mitätön. Ja länneltä jää Ukrainan vuoksi vähemmän huomiota Kiinan tekemisiin”, Solanko sanoo.
Yrityksiä riivaa osa- ja tekijäpula.
Inflaatio on Venäjällä lähes kymmenen ja ohjauskorko 21 prosenttia, mutta valtionvelkaa on vähän ja rahastoissa parin BKT-prosentin verran öljy- ja kaasuvaroja.
Yrityksiä riivaavat kuitenkin osa- ja tekijäpula, sotakassaan kerätyt lisäverot, korruptio, mielivaltainen sääntely ja tutkimustyön tyssääminen länsikontaktien puutteeseen.
Koska tuotanto ja laitteet käyvät täysillä eikä kotimainen kysyntä voi juuri kasvaa, kansantuote kasvaa tänä ja ensi vuonna vain prosentin.