Vuoksi alkaa Imatralta, virtaa 13 kilometriä Suomen puolella, jatkuu Venäjällä ja laskee Laatokkaan. Kuva: Paula Liesmäki
Saimaan pinta on matalalla ja laskee vielä – suunnan kääntämiseen eivät riitä tavalliset sateet
Vaikka syksy olisi selvästi tavanomaista sateisempi, Saimaan vedenkorkeuden palautuminen keskimääräiselle tasolle veisi kuukausia. Nato-jäsenyys ei ole muuttanut välttämättömien vesiasioiden hoitoa Venäjän kanssa.Tilaajalle
Veneilijät ovat tänä kesänä joutuneet miettimään, minne saavat veneen ja onko tutuilla reiteillä kareja, kun Saimaan pinta on ollut matalalla. Kuva on Savonlinnasta elokuun alusta. Kuva: Paula LiesmäkiSaimaasta on tänä kesänä paljastunut paljon kiviä ja rantoja, joita ei ole nähty vuosiin.
Toukokuussa Saimaan vedenpinta oli alimmillaan 14 vuoteen.
13. elokuuta vedenkorkeus oli noin 40 senttimetriä pitkän aikavälin keskitason alapuolella.
”40 sentin lasku voi rannoilla tuntua hyvinkin poikkeukselliselta, sillä viime vuodet ovat olleet aika sateisia”, kertoo johtaja Visa Niittyniemi Kaakkois-Suomen ely-keskuksesta.
”Jos syksyn sateet ovat keskimääräiset, vedenpinnan lasku jatkuu edelleen.”
Vedenpinta laskee ennusteen mukaan elokuun loppuun mennessä vielä 10–15 senttiä.
”Jos syksyn sateet ovat keskimääräiset, vedenpinnan lasku jatkuu edelleen”, kertoo Niittyniemi.
Tavallista sateisempi sää voi muuttaa tilanteen. Nopeasti muutokset eivät kuitenkaan isossa keskusjärvessä tapahdu.
Vaikka syksy olisi selvästi tavanomaista sateisempi, Saimaan vedenkorkeuden palautuminen keskimääräiselle tasolle veisi Niittyniemen mukaan kuukausia.
Myös kevään lumensulamisvedet valuvat latvavesiltä Saimaaseen vasta keskikesällä.
Tänä keväänä Saimaan vedenkorkeus oli kahdeksan senttimetriä luonnonmukaista alempana, sillä viime kesänä vettä juoksutettiin Imatralta Vuokseen ja Venäjän puolelle ennätystahtia.
Syynä oli uhka kerran sadassa vuodessa toistuvasta todella isosta tulvasta. Niittyniemen mukaan riski oli niin suuri, että isot lisäjuoksutukset olivat perusteltuja.
Viime vuonna uhkasi jättitulva, nyt kuivuus.
Viime vuonna uhkasi jättitulva, nyt kuivuus.
Lumen vesiarvo jäi Niittyniemen mukaan viime talvena 35 millimetriä keskimääräisestä ja viimeisen vuoden sademäärä on 100 millimetriä keskimääräistä jäljessä.
Huhtikuussa Kaakkois-Suomen ely-keskus alkoi pienentää Saimaan juoksutusta. Vähennetty juoksutus jatkuu edelleen. Elokuun toiseksi viimeisellä viikolle juoksutus on 400 kuutiometriä.
”Jos tästä mennään vielä alaspäin, alkavat haitat Vuoksen alaosalla lisääntymään.”
Saimaa
Saimaa on Suomen suurin järvi. Sen valuma-alueen suurimmat järvet ovat Pielinen ja Kallavesi.
Saimaan vesi laskee Vuokseen, jota pitkin vesi virtaa Laatokkaan ja sieltä edelleen Suomenlahteen.
Vuoksen varrella on neljä vesivoimalaitosta: Tainionkoski, Imatra sekä Venäjän puolella sijaitsevat Svetogorsk ja Lesogorsk.
Lähde: vesi.fi
Saimaan pinta halutaan Niittyniemen mukaan pitää luonnonmukaisena eli se saa elää sen mukaan, paljonko vettä luonnossa liikkuu.
Suomen ja Venäjän valtiosopimuksen juoksutussäännön mukaan Saimaata ei säännöstellä, kun vedenkorkeus poikkeaa vähemmän kuin 0,5 metriä ajankohdan keskimääräisestä.
Juoksutusta voi kuitenkin lisätä tai vähentää, jos vettä liikkuu poikkeuksellisen paljon tai vähän.
”Viime vuosina olemme joutuneet käyttämään poikkeusjuoksutuksia melkein joka vuosi. Ollaan melkein aina ääritilanteessa, joko märässä tai kuivassa.”
Syynä on Niittyniemen mukaan ilmastomuutos, joka vaikuttaa niin sademääriin, siihen tuleeko talviaikainen sade lumena kuin poikkeuksellisiin kuiviin kausiin.
Tänä vuonna lumen sulamisvedet eivät nostaneet Saimaan pintaa perinteiseen tapaan. Yleensä Saimaan pinta on keskikesällä korkeimmillaan, kun sulamisvedet ovat kerenneet valua keskusjärveen latvavesiltä. Kuva: Paula LiesmäkiIlmastonmuutos on myös yksi syy siihen, että Suomi ei enää maksa Venäjälle korvauksia lisäjuoksutuksista.
Vuosina 2012 ja 2013 toteutettujen lisäjuoksutusten johdosta ja sen jälkeen Suomi ei ole maksanut korvauksia Venäjälle energiamenetyksistä.
Venäjän puolen voimalaitokset joutuvat juoksuttamaan vettä voimaloiden ohi lisäjuoksutusten takia ja tästä syntyy energiamenetyksiä. Aiemmin Suomi korvasi menetykset.
”Ilmastonmuutos tuo uudelleen ja uudelleen tilanteita, joissa olisimme joutuneet maksamaan siitä, että sataa enemmän ja enemmän”, sanoo Niittyniemi.
”Venäläiset ovat sitä muutaman viime vuoden aikana erikseen nostaneet esille. Aluksi he olivat aika tiukastikin eri mieltä tästä asiasta. Asiaa ei ole kuitenkaan lähdetty kiistämään.”
Juoksutukset
Kaakkois-Suomen ely-keskus säätää juoksutusmäärää Saimaasta Vuokseen viikoittain.
Tulvan tai kuivuuden uhatessa ely-keskus voi tehdä päätöksiä vähennetystä juoksutuksesta tai lisäjuoksutuksista 800 kuutiometriin sekunnissa asti.
Sitä isommista juoksutuksista päättää maa- ja metsätalousministeriö. Isot juoksutukset voivat aiheuttaa Venäjän puolella vahinkoja, joita Suomen valtio joutuu korvaamaan.
Viime vuonna vettä juoksutettiin ennätyksellisen paljon: toukokuussa juoksutukset nostettiin 1 050 kuutiometriin sekunnissa. Venäjän puolelle ei koitunut tästä merkittäviä vahinkoja.
Juoksutukset hoitaa käytännössä Fortum Imatran Tainionkosken voimalaitospadolla. Fortum voi säätää juoksutuksia lyhytaikaisesti siten, että virtaamavaihtelu on hyvinkin suurta mutta viikon sisällä ely-keskuksen antamissa rajoissa.
Voimalaitosten remontit voidaan yleensä ottaa huomioon poikkeusjuoksutuspäätöksiä tehdessä mutta esimerkiksi energian hinta ei vaikuta päätösten tekemiseen.
Suomalais-venäläinen rajavesikomissio perustuu Suomen ja alun perin Neuvostoliiton välillä 1964 tehtyyn rajavesistösopimukseen.
Komission työ on Niittyniemen mukaan ollut käytännössä minimissä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Kun vesi joka tapauksessa virtaa, on ajateltu, että minimitiedon vaihto pitää tehdä, jotta vedet pysyvät hallinnassa.”
Komission supistetulle asialistalle on otettu asiat, jotka on pakko hoitaa, esimerkiksi vesien juoksutusten ja voimalaitosten käyttöön liittyvät tekniset asiat sekä vesistön kuormitukseen ja laatuun liittyvien tietojen vaihto.
”Kun vesi joka tapauksessa virtaa, on ajateltu, että minimitiedon vaihto pitää tehdä, jotta vedet pysyvät hallinnassa.”
Komissio ja sen alatyöryhmä, kokonaiskäytön työryhmä, ovat pitäneet videokokouksia Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aikana vuosittain.
Vesiensuojelun alatyöryhmä ei ole Niittyniemen mukaan pitänyt kokouksia. Raportit vedenlaadusta ja kuormituksesta ovat kulkeneet sähköpostilla.
Suomen Nato-jäsenyys ei ole Niittyniemen mukaan muuttanut välttämättömien vesiasioiden hoitoa.
”Itselläni on sellainen tuntu, että asioita on käsitelty korostetun asiakeskeisesti.”
Suomen suurin koski Imatrankoski nähdään virtaavana vain koskinäytöksissä, joissa Imatran vesivoimalaitoksen patoluukut avataan. Kuva on viime vuodelta. Kuva: Paula LiesmäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
