

Unkari toimii EU:n kiertävänä puheenjohtajana tämän syksyn. Kaudella on kuohunut alusta asti, sillä pääministeri Viktor Orbán matkusti heti heinäkuun alussa Ukrainaan, Moskovaan, Pekingiin ja Floridaan. Matkoilla näkyi EU-puheenjohtajan logo ja muut EU-maat raivostuivat. Ne lähettivät epävirallisiin ministerikokouksiin pelkkiä virkamiehiä, mutta marraskuussa boikotti murtuu, kun EU-maiden ja -komission johto jalkautuvat Budapestiin.
Unkari tuli EU-jäseneksi vuonna 2004, ja Orbánin omapäinen kiertomatka on vain yksi monesta irtiotosta sen jälkeen. Vuoden 2010 vaalivoitostaan lähtien pääministeripuolue Fidesz on järjestelmällisesti kasvattanut valtaansa muuttamalla maan perustuslakia, olemalla kuuro EU:n moitteille ja jarruttamalla EU:n budjettipäätöksiä ja tukea Ukrainalle.
Unkari on myös Nato-maa, mutta se ei ole sallinut kauttaan ase- eikä sotilaskuljetuksia Ukrainaan, koska sanoo olevansa ainoa rauhantahtoinen maa ja muiden lietsovan sotaa.
Kaikkia kehitys ei ole yllättänyt.
”Orbán teki, mitä lupasi jo joulukuussa 2011. Mikään ole voinut tulla EU:ssa kenellekään yllätyksenä. Itse asiassa hän on häkellyttävän johdonmukaisesti toteuttanut sen, minkä lupasi.”
Näin kirjoittaa Katalin Miklóssy, unkarilaissyntyinen suomalainen tutkija tuoreessa kirjassaan Demokratian rappio (Tammi 2024). EU ei ole halunnut kohdata todellisuutta.
”Pehmeitä varoituksia annettiin vuodesta 2011, kun alkoivat median valtaus ja perustuslain muutokset. Asiaan herättiin vakavasti vasta vuonna 2018, ja silloin oli jo myöhäistä”, Miklóssy sanoo MT:lle.
Unkari on saanut tänä aikana miljarditolkulla EU-rahaa. Siitä suuren osan epäillään päätyneen pääministerin ja tämän lojaalin lähipiirin taskuihin, samoin kuin merkittäviä yrityksiä ja kiinteistöjä. Ulkomaisia toimijoita Spar-kauppoja myöten on koetettu savustaa maasta tai ottaa strategisina toimialoina haltuun.

Miklóssyn kirja on erinomaisen selkeä katsaus siihen, kuinka Orbán ja Fidesz-puolue loivat illiberaalin demokratian, jossa kaikkien hallinnonalojen, yritysten, median ja oikeuslaitoksen johto ovat valtion ohjauksessa. Parlamentti on voinut muuttaa perustuslakia vaikka joka viikko kahden kolmasosan superenemmistöllä jo 14 vuoden ajan. Lisää valtuuksia on suonut koronan aikana säädetty hätätilalaki, jota on jatkettu ja joka on voimassa Ukrainan sodan perusteella maaliskuuhun 2025.
Taustalla ovat vuonna 2010 annettu julistus kansallisen yhteistyön järjestelmäksi sekä työ, perhe, uskonto ja kansakunnan paras. Naapurimaissa asuu pari miljoonaa unkarilaista, joilla on äänestysoikeus ja joista pidetään huolta. Maa pysyy näin rajojaan suurempana.
Valta on säilynyt, koska ihmiset ovat lojaaleja, valtio jakaa sopivasti etuuksia eikä valtion mediassa kuulla soraääniä.
Johtopaikoilla jaetaan potkuja, jos niskuroi. Niin kävi tänä syksynä kännykkäkieltoa uhmanneelle rehtorille ja viime vuonna World Press Foto -näyttelyn johtajalle, sillä yhdessä esillä olleessa kuvassa näkyi homo.
Opetusala ja terveydenhuolto kuuluvat sisäministeriön alaisuuteen.
Miklóssyn kirjan ohella suositeltavaa tuoretta lukemista siitä, kuinka Unkarista on tullut se mikä on tullut, on dosentti Heino Nyyssösen teos Unkarilaisen autoritarismin nousu (Vastapaino 2024).

Miklóssyn kirja yllättää jokaisen elämänalan kohdalla. Vaalipiirejä voidaan muuttaa ennen vaaleja, työlait säädetään työnantajien ehdoilla, lasten on hoidettava vanhempansa rangaistuksen uhalla, sairaalaan pitää viedä omat vessapaperit, uskonnonopettajille maksetaan lisäpalkkaa ja perheitä tuetaan, koska syntyvyys juroo.
”Koulujen seksivalistus on supistettu minimiin ja äidin pitää kuunnella sikiön sydänääniä ennen aborttia.”
Unkarista on lähtenyt viimeisen kymmenen vuoden aikana 600 000 ihmistä eli väkiluku on nyt 9,5 miljoonaa.
Aiemmin itäblokin länsimielisin maa on nyt enemmän Venäjän ja Kiinan kuin EU:n kaveri. Kiinalta saa rahaa, Venäjältä energiaa ja viisumeita tarjotaan kaikille.
”Orbánilla on täytynyt olla kova työ voittaa Vladimir Putinin luottamus, sillä nuorena poliitikkona ja lännen lempilapsena vuonna 1989 hän huusi, että ”ryssät kotiin”. Vielä oppositiossakin hän kritisoi ankarasti Venäjää. Emme tiedä, mitä venäläisten kanssa nyt tapahtuu kulissien takana”, Miklóssy sanoo.
Eräänä historian uustulkintana kerrotaan, ettei vuoden 1956 kansannousun verisesti kukistamien neuvostotankkien ohjaimissa olleetkaan venäläiset vaan puna-armeijan ukrainalaiset yksiköt. Tuon kansannousun vuosipäivää vietetään tänään 23. lokakuuta.

Mikä Unkaria odottaa? Valta voi Miklóssyn mukaan murentua puolueen sisä- tai ulkopuolelta nousevaan kapinaan tai Orbánin seuraajien valtataisteluun. Vaalien kautta muutos olisi vaikea sementoitujen valtarakenteiden eli ”syvän valtion” vuoksi.
Voi myös olla, että Orbán on osannut asemoitua muuttuvassa maailmanjärjestyksessä oikealle puolelle.
Unkarin on arveltu jättävän EU-jäsenyyden vuoteen 2030 mennessä, sillä silloin siitä tulee nettomaksaja.
Juttua muutettu klo 20:12: ingressi muutettu ja tekstiin lisätty maininta Heino Nyyssösen kirjasta.