Ihmisen hajuaisti on parempi kuin luultiin – moni haistaa kumppaninsa paidan vieraiden joukosta

Löydän vanhan vetolaatikon perukoilta metsämansikalta tuoksuvan huulirasvan, jota olen käyttänyt teini-iässä. Nuuhkaisu purkista meinaa viedä jalat alta: Mikä muistojen kimara ja tuhat tunnetta silmänräpäyksessä. Tietynlainen lattiavahan haju puolestaan syöksee ensimmäisen tarhapäivän aamuun, jolloin jännitti kovasti.

Näin hajuaisti toimii. Se aktivoi voimakkaasti tunnetiloja. Professori Mari Sandell Helsingin yliopistosta on nähnyt ihmisten purskahtavan aistilaboratoriossa itkuun kohdatessaan tuoksun vuosikymmenten takaa.

”Olen seurannut vierestä hajumuistojen aktivoitumista. Se on tutkijalle pysähtymisen paikka, kun ei voi tietää, millaisen tunnetilan haju aktivoi. Kyseessä voi olla vaikka vakava lapsuudentrauma”, Sandell kertoo.

Kautta aikain ihmisen hajuaistia on pidetty heikompana kuin kuuloa tai näköä. Kuviteltiin, että pystymme haistamaan noin kymmenentuhatta hajua. Yhdysvalloissa kymmenisen vuotta sitten tehty tutkimus kumosi käsityksen. Sen mukaan ihminen pystyy haistamaan jopa tuhat miljardia hajua. Ihmisen hajuaisti on siis erinomainen, muttei yllä kuitenkaan koiran tai sitäkin tarkemman perhosen tasolle.

Osa ihmisistä on parempia haistamaan kuin toiset. Hajuille yliherkät eivät voi asioida saippua- tai kukkakaupassa voimatta pahoin.

”Eräs ihminen otti yhteyttä, että jos kauppatorilla myydään tietynlaista kalaa, hän haistaa sen kotiin asti, eikä pysty menemään torille”, Sandell kertoo.

Mieltymyksissäkin on eroja. Toisille mansikka haisee vastenmieliseltä.

Omaa hajuaistiaan voi testata ja harjauttaa kotioloissa nuuhkimalla valkosipulia, pippuria, kahvinpuruja, ruusuja tai spriitussia. Kannattaa pysähtyä aistimaan, miltä kokatessa tuoksuu. Entäpä haiseeko bensa-asemalla samalta kuin lapsuudessa?

Tarkempia tutkimuksia tehdään aistilaboratoriossa, jossa erilaisia tuoksuja haistellaan esimerkiksi näytepulloista tai hajukynistä.

Yksi haju, jonka korkeintaan noin viidennes ihmisistä aistii, on androstenoni eli karjun haju. Valtaosan nenässä se ei aktivoi reseptoria, joka vaadittaisiin hajun aistimiseen. Toisin sanoen haistaminen voi olla myös geneettistä.

Sandell itse haistaa karjun hajun ja pitää sitä yhtenä kuvottavimmista hajuista.

”Olen saanut sen hajuista porsaanlihaa ravintolassa ulkomailla viimeksi Sloveniassa, kun olimme aistitutkijoiden kesken illallisella. Osa joukosta huomasi selvästi karjunhajun”, Sandell kertoo tilanteesta, jossa annos jäi häneltä syömättä.

Androstenonia käytetään parfyymeissakin sillä ajatuksella, että se toimii feromonina herättäen naisissa positiivisia tunteita.

Tuoksuilla totta tosiaan on roolinsa parinvalinnassa. Sopivan kumppanin on tuoksuttava hyvältä. Tutkimuksissa pariskunnat ovat haistelemalla tunnistaneet kumppaninsa paidan vieraiden paitojen joukosta.

Päätöksiä saatetaan tehdä tiedostamattakin hajujen perusteella. Koirat voivat haistaa omistajansa ahdistuksen ja alkavan paniikkikohtauksen tai orastavan syövän, jos koira on sellaiseen koulutettu. Sandellin mielestä ei ole mitenkään poissuljettua, etteikö ihminenkin voisi aistia esimerkiksi toisesta erittyvää stressiä tai pelkoa. Tässä asiassa tiedemaailmalla riittää tutkittavaa.

Selkeitä kokemuksia tuoksun voimasta koetaan ruokailutilanteissa. Päätös kevyestä salaattilounaasta kumoutuu helposti, jos ravintolassa tuoksuu pizza. Kaalikääryleen tuoksu voi saada jollakin veden herahtamaan kielelle ja toisen kääntymään kannoillaan. Kaupoissa ostopäätöksiä saatetaan hyvin siivittää tarkoin harkitulla tuoksumaailmalla.

Hajuaisti toimii myös turvapoliisina. Palaneen käryä haistaessaan ihminen valpastuu ja alkaa tutkia, mistä se on peräisin. Hajuaisti myös estää syömästä pilaantuneita ruokia.

Hajuaisti on osittain mukana myös makujen kokemisessa. Kaiken kaikkiaan tuoksut tuottavat elämyksiä, joita ilman elämä olisi haljumpaa.