Kolikonkokoinen vieraslaji suodattaa vedet kirkkaiksi Amerikassa – seuraukset katastrofaaliset muille lajeille

Vain noin kolmen senttimetrin mittaiset Dreissena bugensis -lajin simpukat uhkaavat Pohjois-Amerikassa kokonaisia ekosysteemejä.

Nilviäisinvaasio on piinannut etenkin Pohjois-Amerikan Isojajärviä, mutta simpukat leviävät jatkuvasti yhä uusiin vesistöihin.

Pienten simpukoiden viheliäinen suunnitelma ympäristön turmelemiseksi on yllättävä: Ne lisääntyvät vimmatusti, ja suodattavat asuttamansa vesistön veden kristallinkirkkaaksi.

Kirkkaat vedet ovat katastrofi järvien alkuperäisille eliöille. Simpukat suodattavat vedestä ravinteet ja planktonin, jota muu järven eläimistö käyttää ravintonaan.

Samalla järvien pohjat peittyvät pahimmillaan monikerroksiseen simpukkamattoon. Muiden lajien kaipaamat kiinnittymispaikat pohjasta häviävät.

Simpukat myös sylkevät ulos ne partikkelit, joita ne eivät pysty käyttämään ravinnoksi. Pohjaan kasautunut simpukan erittämän liman ja jätepartikkeleiden kerros heikentää muiden lajien elinolosuhteita entisestään.

Poikkeuksen muodostavat ne myrkylliset levät, joita simpukat eivät huoli ravinnokseen. Ne hyötyvät tilanteesta, jossa niiden kilpailijalajit popsitaan parempiin suihin. Näin vedenlaatu saattaa simpukoiden suodattamistyön seurauksena jopa huonontua.

Dreissena bugensis -simpukat eivät ole ongelma vain Yhdysvalloissa, vaan sama nilviäinen on aiheuttanut ongelmia myös ainakin Isossa-Britanniassa.

2000-luvulla lajia on havaittu ympäri Eurooppaakin monin paikoin. Suomessa lajia ei ole vielä havaittu, mutta sen sukulaislaji vaeltajasimpukkaa on tavattu Suomenkin vesialueilla.

Vaeltajasimpukka levisi laajalle myös Isoillajärvillä, ennen kuin uudempi tulokas syrjäytti sen. Molempien lajien uskotaan olevan kotoisin Itä-Euroopasta, ja levinneen ympäri maailmaa laivojen painolastien mukana.

Ensimmäiset havainnot vierasnilviäisistä tehtiin yhdysvalloissa 1980-luvulla. Etenkin Luonnonsuojelutoimista huolimatta ne ovat onnistuneet leviämään yhä uusiin vesistöihin.

Luonnolle aiheutuvien vahinkojen lisäksi valtavat simpukkaesiintymät tuhoavat infrastruktuuria. Vauhdilla lisääntyvät ja vedessä esiintyviä ravinteita mielellään nauttivat simpukat esimerkiksi tukkivat viemäri- ja vedenottoputkia.

Vaarassa ovat myös Suurten järvien kuuluisat laivanhylyt. Vuosikymmeniä syvissä ja kylmissä vesissä huippukunnossa säilyneet hylyt ovat nyt vaarassa romahtaa simpukkavuorien painon alla. Simpukat myös erittävät happoa, joka uhkaa syövyttää hylkyjen metallirakenteet puhki.

Tuholaissimpukoista eroon pääsemiseksi on yritetty löytää erilaisia keinoja. Yhdysvalloista on esimerkiksi jo löydetty joitain eläimiä, jotka käyttävät Dreissena bugensis -simpukoita ravinnokseen.

Viheliäisten nilviäisten on havaittu kelpaavan ravinnoksi esimerkiksi suurissa järvissä uhanalaiselle järvisammelle.

Ikävämpi havainto on ollut se, että simpukat sopivat ravinnoksi toiselle, Suomessakin tutulle vieraslajille mustatäplätokolle, ja näin ollen edesauttavat sen leviämistä.

Vaeltajasimpukoiden taas on havaittu kelpaavan ainakin Hudsonjokeen nouseville sinitaskuravuille.

Simpukoita on myös nitistetty syöttämällä niille bakteereita, joiden on havaittu johtavan kannan pienenemiseen. Bakteereilla myrkytetyllä alueella simpukat vähenivät jopa 95 prosenttia.

Keinoksi nilviäisongelmaan on tutkittu myös muita myrkkyjä. Lisäksi on pohdittu simpukoiden näännyttämistä tai tukehduttamista mekaanisesti erilaisilla peitteillä tai hiilidioksidin avulla. Toistaiseksi isossa mittakaavassa toimivaa keinoa ei ole löydetty.

Yläjärvi (Lake Superior) on kuitenkin tähän mennessä selvinnyt vähäisillä simpukkainvaasioilla. Syy tähän saattaa olla järven vähäisempi kalkkipitoisuus, mikä estää simpukoita muodostamasta kuortaan.