EU-johtajien halailut ja selfiet ovat laiha lohtu Zelenskyille – ne peittävät alleen avainkysymyksen, johon pitäisi nopeasti vastata

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kietoi koko EU:n ykkösketjun pikkusormensa ympärille Brysselissä.

Jäsenmaiden ylimääräiseen huippukokoukseen osallistunut Ukrainan johtaja puhui suurten suosionosoitusten saattelemana koko eurooppalaiseen elämäntapaan kohdistuvasta uhasta ja vyörytti samalla mittavaa toivomuslistaansa.

Zelenskyi muistutti väsymättä, että Ukraina tarvitsee panssarien lisäksi myös hävittäjiä eli ”vapauden siipiä”.

Tällaista suurta symboliikkaa ja suuria tunteita nähtiin ja kuultiin sekä EU-parlamentissa että jäsenmaiden muodostaman neuvoston kokouksessa.

Zelenskyi lisäsi taitavasti ja hyvin perustein EU-instituutioihin ja -jäsenmaihin kohdistuvaa painetta. Erityisesti sotilaallista, mutta myös muuta tukea pitäisi hänen mukaansa koko ajan lisätä ja Venäjän brutaalia hyökkäystä torjuvalle Ukrainalle pitäisi tasoittaa nopea, mutta realistinen tie EU:n jäseneksi.

Halaukset, selfiet ja pateettiset lupaukset olivat Brysselissä kyllä herkässä, mutta kun puhuttiin käytännön toimista, ääni kellossa muuttui. Myös symbolisiin eleisiin liittyy kyseenalaisia piirteitä.

Politico-verkkojulkaisun ja Financial Timesin tietojen perusteella Zelenskyin, Ranskan presidentti Emmanuel Macronin ja Saksan liittokansleri Olaf Scholzin huippukokousta edeltäneessä Pariisin illallistapaamisessa oli kysymys ennen muuta poliitikkojen kyseenalaisesta narsismista.

Macron esikuntineen halusi Ukrainan johtajan välttämättä ja viipymättä Pariisiin sen jälkeen, kun symboliset uutiskuvat Zelenskyin vierailusta Britanniaan alkoivat kuluneen viikon keskiviikkona levitä maailmalle. Ranskan diplomaattinen koneisto osoitti tehokkuutensa. Vielä samana iltana Macron illasti Élysée-palatsissa yhdessä Zelenskyin ja Scholzin kanssa.

Mitä ilmeisimmin Ranskan presidenttiä kismitti se, että Britannian pääministeri Rishi Sunak näytti varastavan koko maailman huomion Ukrainan tärkeimpänä eurooppalaisena tukijana. Loiventaakseen vaikutelmaa yhden miehen showsta ja korostaakseen EU:n mahtimaiden yhtenäisyyttä Macron pyysi tapaamiseen myös Scholzin. Italian pääministeri Giorgia Meloni taas ehti jo loukkaantua siitä, ettei hän saanut kutsua.

Kaiken tämän ja Brysselin selfie-karonkan jälkeen voi hyvällä syyllä pohtia, miten vilpittömiä ja tarkoituksenmukaisia EU-johtajien Ukraina-hehkutukset lopulta ovat? Ovatko kaikki sodan voittamisesta tai häviämisestä paatoksellisesti puhuvat tehneet itselleen selväksi, mitä se asiallisesti ottaen tarkoittaa? Minkälaisiin uhrauksiin sekä Ukrainan että sen tukijoiden pitää valmistautua?

Esimerkiksi Suomen pääministeri Sanna Marin (sd.) on niittänyt kansainvälistä mainetta korostamalla, että sodan on päätyttävä Ukrainan voittoon. Macron puhui huippukokouksen kynnyksellä Pariisissa siitä, miten Ukrainaa tuetaan ”voittoon asti”. Scholz puolestaan korosti samassa yhteydessä, ettei ”Venäjä saa voittaa”.

Kysymys sodan ja Ukrainan sotilaallisen varustamisen tavoitteesta ei ole pelkästään akateeminen eikä vastausten perääminen ole pelkästään kyynistä inttämistä. Jos sekä Ukrainan että sen läntisten tukijoiden käsitys sodan lopputulemasta olisi selkeämpi ja yhtenäisempi, myös päätöksenteko erilaisten asejärjestelmien toimittamisesta olisi suoraviivaisempaa.

EU:n tuore huippukokous paljasti karulla tavalla, miten Ukrainaa tukevan rintaman yhtenäisyys murenee heti, kun ryhdytään puhumaan käytännön ratkaisuista.

Ukrainalle on jo nyt luvattu liikaa, mitä tulee esimerkiksi sen mahdolliseen EU-jäsenyyteen. Erityisesti komission puheenjohtaja Ursula von der Leyenin toiminta on tässä suhteessa ollut suorastaan arvotonta.

Vaikka sotaa käyvä maa pystyisi ennätysajassa täyttämään oleellisimmat jäsenyyskriteerit, EU ei itse ole vielä vuosiin valmis sulauttamaan Ukrainan kaltaista maatalousjättiä nykyisiin järjestelmiinsä.

Huippukokouksessa käyty keskustelu kärjistyvästä pakolaistilanteesta kertoo paljon EU:n sisäisestä tilanteesta. Yhteistä pakolais- ja turvapaikkapolitiikkaa on yritetty runnoa kasaan vuoden 2015 kriisistä lähtien. Paljon lähtökuoppia pidemmällä ei olla ja samat kysymykset taakanjaosta tulehduttavat taas jäsenmaiden välejä.

Tapio Nurminen on Maaseudun Tulevaisuuden Eurooppa-kirjeenvaihtaja asemapaikkanaan München.