
Asfalttiteiden muuttaminen sorateiksi ei ole valtiolle tehokas säästökeino.
Näin esittää Suomen tieyhdistys, joka pohjaa laskelmansa Väylävirastolta saamiinsa lukuihin.
Lukujen perusteella päällystetyn tien kunnostaminen uudelleen soratieksi maksaa kertakustannuksena keskimäärin 40 000–50 000 euroa kilometriltä.
MT vieraili kesällä 2025 Jämsässä, jossa huonokuntoista pikitietä muutettiin soratieksi.
Soratien kunnossapito maksaa puolestaan keskimäärin tuplasti enemmän hyväkuntoiseen päällystettyyn tiehen verrattuna, eli noin 2 000 euroa kilometriltä.
Sen sijaan hyväkuntoisen päällystetyn tien kunnossapidon kustannus on noin 1000 euroa kilometriltä ja huonokuntoisen asfalttitien vuotuinen kunnossapidon keskimääräinen kustannus noin 5 000 euroa per kilometri.
Rakenteeltaan kunnossa olevan vähäliikenteisen maantien uudelleenpäällystys maksaa keskimäärin 60 000–80 000 euroa kilometriltä, kun taas rakenteen parantamista vaativan huonokuntoisen tien päällystys maksaa oheistöineen noin 120 000–130 000 euroa kilometriltä.
Päällystyskustannukset ovat kertakustannuksia. Niiden jälkeen tien kunnossapitokustannukset ovat yhdistyksen laskelmien mukaan jopa 80 prosenttia edullisemmat kuin huonokuntoisen asfalttitien kunnossapito.
Yhdistyksen mukaan kunnoltaan huononevan asfalttitien kunnossapitoa kannattaa jatkaa päällysteen elinkaaren loppuun asti, vaikka vuosittaiset hoitokustannukset nousevatkin suuriksi.

Tieyhdistys katsoo, että riski päällysteen poistamisen lisääntymiseen on todellinen. Yhdistyksen mukaan argumentit maanteiden hoidon rahoituksen leikkaamisesta ovat ideologisia.
Tieyhdistyksen toimitusjohtaja Simo Takalammi avaa:
”Nähdään se asfaltin poistaminen maaseudulla suurena säästökeinona. Sitä se ei ole.”
”Ideologisuus tulee siitä, että todetaan, että ei maaseudulla asfalttia tarvittaisi, että kelpaa soratiekin, että mitä ne siellä maalla valittavat”, Takalammi sanoo.

Suomessa on yli 9 000 kilometriä päällystettyjä maanteitä, joiden liikennemäärä jää alle 200 ajoneuvoon vuorokaudessa. Näistä noin 3 500 kilometriä on huonokuntoisia. Päällystettyjä teitä muutetaan sorateiksi vuosittain alle 50 kilometriä.
Väyläviraston mukaan yleinen raja päällystettyjen teiden muuttamisessa soratieksi on 200 ajoneuvoa vuorokaudessa.
Yhdistykselle on kerrottu Väylävirastosta, että asfalttitien muuttaminen soratieksi tehdään aina tiekohtaisen kannattavuustarkastelun perusteella. Tarkastelussa otetaan huomioon taloudelliset tekijät, liikennöitävyys, liikennemäärä, kuten raskaan liikenteen määrä ja tien alueellinen merkitys sekä liikenneturvallisuus.
Myös Väyläviraston mukaan päällysteen korjaamista ja paikkaamista kannattaa jatkaa niin kauan, kun se on taloudellista ja teknisesti mahdollista.
Tieyhdistys vaatii kokonaisvaltaista keskustelua tieverkon tarkoituksesta: taloudesta ja asukkaiden elinolosuhteista.
Koko tieverkko on yhdistyksen mukaan tärkeä maa- ja metsätalouden kuljetusketjuille. Kyse on yritysten toimintaedellytyksistä, liikenneturvallisuudesta, polttoaineen kulutuksesta ja sitä kautta myös hiilidioksipäästöistä.
Lisäksi loma-asukkaiden tuoma elinvoima on monin paikoin tärkeää alueen yrityksille ja palveluiden säilymiselle.

Yhdistyksen mukaan erillistä rahoitusta tarvitaan riippumatta siitä, mitä tiestölle tehdään.
Toimenpiteiden kustannuksia ei voida kattaa siirtämällä määrärahoja vilkkaamman tieverkon kunnossapidosta, vaan hankkeet edellyttävät erillistä resursointia. Tämän vuoksi päätökset tulee tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella, jossa huomioidaan sekä kustannukset että tien merkitys alueen liikenteelle ja elinvoimalle.
Tieyhdistys vaatiikin lisämäärärahojen käyttämistä vähäliikenteisen runkoverkon teiden päällystämiseen. Yhdistyksen näkemyksen mukaan pitkällä aikavälillä sillä saavutetaan parempi palvelutaso liikenteen käyttäjille, eikä kulutkaan ole sorateiksi muutettujen teiden vaatimien hoitokustannuksia suurempia.
Päällystetyn tien muuttaminen soratieksi on kuitenkin Väyläviraston mukaan taloudellisesti perusteltua, vaikka tien voisi vielä päällystää ilman raskaita tierakenteen korjauksia.
Syyksi virasto kertoo sen, että päällystetyn tien ja soratien kokonaiskustannukset (kunnostus ja vuosittainen korjaus) nousevat samalle tasolle vasta noin 20 vuoden kuluttua.