
”Mieleen on tullut perustaa sote-kiinteistöihin erikoistunut purkufirma”, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Mikko Simpanen veistelee.
Firma menestyisi taatusti, sillä kuntien käsiin jää lähivuosina paljon sosiaali- ja terveysalan kiinteistöjä ja toimitiloja, joille on vaikeaa tai mahdotonta löytää uutta käyttöä.
Kun hyvinvointialueet aloittivat vuonna 2023, niiden tuli lain nojalla vuokrata toimitilansa kunnilta kolmen vuoden ajan. Optiona oli jatkaa vuokrausta vielä vuonna 2026, mutta vain harva käyttää Simpasen mukaan mahdollisuutta.
Parhaillaan neuvotellaan uusiksi noin 2000 vuokrasopimusta –yleensä kunnille aiempaa huonommin ehdoin.
Neuvottelutietojen perusteella noin 500 vuokrasopimusta jää uusimatta, ja tiloja tulee jäämään tyhjilleen vajaa pari miljoonaa neliötä, Simpanen sanoo.
”Puhutaan hirveistä neliömääristä. Lähes kaikki sopimukset loppuvat tämän vuoden loppuun”, Simpanen sanoo.
”Tulemme näkemään valtakunnallisen purkuaallon. Tilat on rakennettu sosiaali- ja terveystoimen käyttöön ja niiden muuntaminen esimerkiksi asumiseen olisi vaikeaa ja hurjan kallista. Usein ne ovat myös pikkuisen syrjässä ilman hyviä liikenneyhteyksiä.”
”Kyseessä on pakkoavioliitto kaikkine riitoineen.”
Kuntien kannalta olisi hienoa, jos tiloilla voitaisiin tehdä edes nollatulosta, mutta usein ne on halvempaa purkaa.
”Kysymys on siitä, laitetaanko vähät roposet perusvalaistukseen ja lämmitykseen vai hankitaanko rahalla palveluita kuntalaisille. Tilanne on lohduton kuntien kannalta, sillä tiloja on liikaa.”
MT kertoi vuosi sitten, kuinka alueet pyrkivät saamaan jo lakisääteisenä vuokra-aikana säästöjä aikaan neuvottelemalla sopimuksia uusiksi kyseenalaisin keinoin.
”Tottakai ne nytkin vääntävät hintoja niin alas ja käyttävät valttinaan sitä, että jos ei hinta laske, palvelut lähtevät. Kyseessä on pakkoavioliiitto kaikkine riitoineen.”
Hyvinvointialueella ei kuitenkaan usein ole muuta mahdollisuutta kuin vuokrata tilat eikä kunnilla muita vuokralaiskandidaatteja.
Poikkeuksiakin on: Pohjois-Savon hyvinvointialue harkitsee tiettävästi useiden pelastusasemien ostamista kunnilta itselleen. Karjalohjalla kyläyhdistys haluaisi ostaa emokunta Lohjalta terveyskeskuksen ja vuokrata tilat yrittäjälääkärille.
”Yksikään hyvinvointialue ei jää tähän. Tulee toinen kierros.”
Simpanen arvioi, että jatkoa seuraa. Kun hyvinvointialueet joutuivat pysymään entisissä tiloissa ensimmäiset kolme vuotta, ne eivät käytännössä pystyneet muuttamaan palveluverkkojaan.
”Vasta nyt, kun seinien pakkovuokraus loppuu, alueet pääsevät miettimään, mitä tarjotaan ja missä ja omana vai yksityisenä tuotantona”, hän sanoo.
”Yksikään hyvinvointialue ei jää tähän. Nyt karsitaan olemassa oleva kuntakohtainen verkko ja rönsyt pois eli tulee toinen kierros.”
Se tarkoittaa, että lakisääteiset tehtävät hoidetaan, mutta usein eri paikoissa kuin ennen.
Koska kiinteistömenot ovat pahimmillaan 10 prosenttia hyvinvointialueen budjetista ja alueet ovat voimakkaasti valtion ohjauksessa, säästöä saadaan helpommin palveluverkosta kuin paljon seinistä.
”Perinteinen tapa säästää on karsia henkilöstöä, kuten Etelä-Karjalassa.”
Siellä hyvinvointialue irtisanoo yli 300 ja jättää jatkamatta 140 työsuhdetta.
Pohjois-Savo haluaa kahden vuoden lisäajan alijäämänsä kattamiseen, mutta Ylen kyselyn mukaan esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Kymenlaakson ja Keski-Uudenmaan alueille se ei riitä.
Tänä vuonna tasapainoon eivät pääse myöskään Varsinais-Suomi, Kainuu, Pohjois-Karjala, Satakunta, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa ja Vantaa-Kerava.
”EU:n tulevan taksonomia- tai kiertotalousajattelun mukaan sote-kiinteistöt olisivatkin materiaalipankkeja.”
Lisäksi kuntien pitää yhtiöittää vuoden 2026 alusta kiinteistönsä, mikäli paikkakunnalla on toimiva kiinteistömarkkina eli edes jonkinlaista kilpailua. Näin siksi, ettei kunta paikkaisi kiinteistökulujaan muilla tuloilla eli olisi markkinahäirikkö.
”Koko humppa perustuu siihen, onko kunnan alueella yksityisiä toimijoita vai ei. Jos ei ole, kunta voi harkita jättävänsä yhtiön perustamatta.”
Samalla jäävät pois hallinto-, kokous- ja kirjanpitokulutkin.
Simpasen mielestä sääntely on menossa liian pitkälle.
”Esimerkiksi EU:n tulevan taksonomia- tai kiertotalousajattelun mukaan sote-kiinteistöt olisivatkin materiaalipankkeja. Kuntien pitäisi siis käyttää satoja miljoonia euroja rakennusten säilytykseen siltä varalta, jos joku joskus tarvitsisi jotakin materiaalia.”
Pientä helpotus voi tuoda vuoden alussa voimaan tuleva asetus. Sen perusteella kunnalla on oikeus saada valtiolta korvausta omaisuuteensa liittyvistä kustannuksista.