Kaivosteollisuuden toiminnanjohtaja Pekka Suomela tutustumassa Terrafamen kaivoksella Sotkamossa vuonna 2018. Kuva: Pentti Vänskä
Kaivosalan yhtiöt järkyttyneitä – yllättävät suojeluilmoitukset pistävät investointeja jäihin
Kaivosalan yhtiö sai hallitusohjelman mukaisista vanhan metsän suojelualueista tiedon median kautta. Nyt yli neljän miljoonan investoinnit uhkaavat mennä romukoppaan.Tilaajalle
Metsähallitus suojelee valtion vanhoja metsiä hallitusohjelman mukaisesti. Kuva on Siilijärven apatiittikaivokselta. Kuva: Petteri KivimäkiMonet kaivosalan yhtiöt ovat järkyttyneitä yllätyksenä tulleista vanhojen metsien suojelupäätöksistä.
Hallitusohjelman mukaisesti jäljellä olevat vanhat, luonnontilaiset, valtion metsät suojellaan tiettyjen kriteerien mukaan. Tärkeimpiä kriteerejä ovat puuston ikä ja lahopuun määrä.
Kaivosteollisuus ry:n toiminnanjohtaja Pekka Suomela kritisoi tapaa, jolla suojelupäätökset on tehty ja tuotu tiedoksi.
Suomelan mukaan Keski-Lapissa on ollut tilanteita, jossa valtio on antanut malminetsintäluvan Metsähallituksen hallinnassa olevalle alueelle, ja kovien maksujen ja investointien jälkeen alue onkin päätetty suojella.
”Kukaan ei oikein jaksa kuunnella meitä, kun nähdään vain Talvivaara ja kaikki ongelmat silmissä, vaikka kuitenkin käytetään näitä tuotteita arjessa joka päivä.”
”Tutkimuksiin on parhaimmillaan saatettu panostaa miljoonia euroja. Sitten ihan yllättäen tulee karttailmoitus, että aluetta kaavaillaan suojelualueeksi”, Suomela hämmästelee.
Pulju Malminetsintä oy kuuli malminetsintäalueelle osuvista suojelusuunnitelmista ensimmäistä kertaa Ylen uutisesta.
Magnus Minerals -yhtiön, joka on Puljun emoyhtiön toinen perustajayhtiö, malminetsintäpäällikkö Juho Haverinen kertoo, että suojelupäätös osuu suoraan heidän toimintansa ytimeen.
Puljun projektialueelle Kittilässä on investoitu vuodesta 2022 yli neljä miljoonaa euroa, ja nyt malmipotentiaalinen alue uhkaa jäädä tutkimatta.
”Emme ole suojelua vastaan, mutta asiasta olisi pitänyt tietää huomattavasti aikaisemmin,” Haverinen kertoo.
Yhtiö kokee tulleensa sivuutetuksi.
”Yhtiö on maksanut alueista maanomistajakorvauksia Metsähallitukselle vuosista 2023 ja 2024 alkaen, mutta se ei ilmeisesti riitä yhteydenottoon, kun meitä koskevia esityksiä tai päätöksiä tehdään”, Haverinen ihmettelee.
”Kyllä tämä tuli yllätyksenä ja monilla yhtiöillä on ollut selittelemistä omistajilleen ja rahoittajilleen, että mitähän Suomen valtio nyt aikoo tehdä.”
Tivaamisen jälkeen malminetsintäyhtiö sai epäselvät kartta-aineistot, joista ei selvinnyt, miten päätös vaikuttaa heidän toimintaansa.
”Tämän jälkeen suojelun vaikutuksia vähäteltiin ja sanottiin, että vaikutusalueet ovat pieniä”, Haverinen sanoo.
Yhtiö käyttää yleensä 1–2 kilometriä leveitä suojavyöhykkeitä suojelualueilla. Tämä voisi tarkoittaa jo vähintään 400 hehtaarin kokoista aukkoa etsintäkokonaisuuteen, oli suojelualue-esitys kuinka pieni tahansa.
”Tällöin suojelu käytännössä rajaa alueet aika isosti ulos”, Haverinen toteaa.
Kuvassa ristikkoalue on esitetty suojeltavaksi ja vihreä alue kuvaa suojavyöhykettä. Malminetsintälupa-alueet jäävät lähes kokonaan tuon alueen alle.Haverisen mielestä Keski-Lapin mineraalipotentiaali unohtuu.
”Kukaan ei oikein jaksa kuunnella meitä, kun nähdään vain Talvivaara ja kaikki ongelmat silmissä, vaikka kuitenkin käytetään näitä tuotteita arjessa joka päivä”, Haverinen toteaa.
Investointeja tehdään pitkällä aikajänteellä.
”Tällainen poukkoileva hallituspolitiikka, joka muuttaa pelisääntöjä neljän vuoden välein, on kestämätön.”
”Suojelua voitaisiin edes joskus yrittää tehdä myös Etelä-Suomessa tehdä. Nyt kaikki suojelu kohdistetaan tänne Pohjoiseen.”
Myös Kaivosteollisuuden Suomela nostaa esiin eri linjausten ristiriitaisuudet.
”Suomella on mineraalistrategia, jonka tavoitteena on parantaa huoltoa ja omavaraisuutta ja teollisuuden raaka-aineiden saantia. Samalla EU:n komissio tekee hartiavoimin töitä, että Eurooppa ei olisi niin riippuvainen Venäjästä, Kiinasta tai Yhdysvalloista”, Suomela painottaa.
Metsähallituksen ja ministeriöiden linjaukset puhuvat kuitenkin eri kieltä.
”Kyllä tämä tuli yllätyksenä ja monilla yhtiöillä on ollut selittelemistä omistajilleen ja rahoittajilleen, että mitähän Suomen valtio nyt aikoo tehdä”, Suomela sanoo.
Kuvassa Juho Haverisella on kädessä pegmatiittijuonen pala. Kuva: Juho HaverinenKaivosala peräänkuuluttaa tutkimustoiminnan, mukaan lukien malminetsinnän, sallimista perustettavilla suojelualueilla.
”Toivomme, että tässä jonkinlainen rinnakkaiselo olisi mahdollista. Malminetsintä on täysin eri asia kuin kaivostoiminta. Malminetsintä on tutkimustoimintaa, jossa jäljet maastossa ovat tilapäisiä ja vähäisiä”, Suomela toteaa.
Haverisen mukaan realiteetti on kuitenkin toinen.
”Selvä viesti on se, että jos on mitään suojelustatusta tai Natura-aluetta, niin niiden alueiden ulkopuolelle jää etsintä. Se ei oo meidän päätös, vaan se on sijoittaja, joka sen sanelee. Sosiaalinen hyväksyntä ja julkinen paine rajoittavat hankkeita”, Haverinen kertoo.
Yhtiöt eivät ole eri mieltä suojeluperusteista, joten heidän täytyy elää asian kanssa. Myös Kaivosalan Suomela painottaa sitä, ettei heillä ole mitään metsien suojelua vastaan, vaan toimintatapa on ollut ongelmallinen.
Haverinen kuitenkin toivoo, että kaikkea suojelua ei kohdistettaisi Lappiin.
”Suojelua voitaisiin edes joskus yrittää tehdä myös Etelä-Suomessa tehdä. Nyt kaikki suojelu kohdistetaan tänne pohjoiseen”, Haverinen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
