Peruskoulu pitää korjata kuntoon – tasa-arvon perusta uhkaa lahota käsiin

Suomalaista peruskoulua on aiheellisesti pidetty sen viisikymmenvuotisen historian aikana menestystarinana. Erityinen huippuhetki oli suomalaiskoululaisten menestyminen osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa 2000-luvun alussa. Vuonna 2003 Suomi oli kaikista mukana olleista maista ykkönen lukutaidossa ja luonnontieteissä, matematiikassa kakkonen. Sittemmin sijoituksen Pisa-vertailussa ovat heikentyneet ja nykyään yhä useampi oppilas suorittaa peruskoulun saavuttamatta riittävää luku- ja laskutaitoa.

Lukutaidon sekä matemaattisen ja luonnontieteellisten osaamisen juurruttamisen ohella peruskoululla on ollut myös toinen tärkeä tehtävä: se on luonut maailman mitassa lähes ainutlaatuista tasa-arvoa. Taustasta huolimatta jokainen suomalainen on saanut koulutieltään yhtäläiset eväät elämän polulle, työelämään ja yhteiskunnassa toimimiseen. Pisa-tulokset osoittavat, että enää 2020-luvulla tässä ei ole onnistuttu.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen satsaus opetukseen oli oppivelvollisuuden jatkaminen 18 ikävuoteen. Vuodesta 2021 lähtien jokaisen peruskoulun päättävän on pitänyt jatkaa opiskeluaan joko lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen näkökulmasta uudistusta voi pitää perusteltuna ja tässä se on myös onnistunut: koulupudokkaiden määrä on pienentynyt (MT 16.2.).

Suurimpaan ongelmaan eli osaamisen lahoamiseen siitä ei kuitenkaan ole mitään apua. Jos nuorten perustaidot ovat jo peruskoulussa jääneet vajavaisiksi, eväät opintojen jatkamiseen ovat heikot ja syrjäytyminen oppivelvollisuuden päätyttyä iso riski. Lisäksi heikosti motivoituneet ja puutteellisella osaamisella toiselle asteelle tulleet oppilaat vievät opetuksen resursseja ja pahimmillaan heikentävät muidenkin oppimistuloksia.

Onkin ristiriitaista, että oppivelvollisuuden jatkaminen perusopetuksen resurssien kasvattamisen sijaan oli nimenomaan vasemmiston tavoite, onhan peruskoulu punamultayhteistyön hienoimpia saavutuksia: se mahdollisti nimenomaan työläisten ja maanviljelijöiden lasten pääsemisen koulutiellä eteenpäin. Oppivelvollisuusuudistuksen voikin nähdä paluuna vanhaan kansakouluajan henkeen, jolloin koulu oli keino varastoida lapsia: koulusta on jälleen tullut säilyttämisen väline.

Heikentyneiden Pisa-tulosten ohella peruskoulusta kuuluu muitakin synkkiä uutisia. Erityisesti tapetilla ovat olleet työrauhaan ja oppilaiden häiriökäyttäytymiseen liittyvät asiat. Viimeksi viime viikolla Yle uutisoi opettajille tekemästään kyselystä, jonka perusteella opettajat kokevat olevansa voimattomia sääntöjä uhmaavien oppilaiden kanssa. (Yle 15.2.)

Petteri Orpon (kok.) hallitus on reagoinut koulujärjestelmän ongelmiin kirjaamalla hallitusohjelmaan peruskoulujen viikkotuntimäärän kasvattamisen 2­–3 vuosiviikkotunnilla ja lupauksen lisärahoituksesta oppimisen tukeen erityisesti alaluokille luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opettamiseen. Toisaalta hallitus leikkaa kuntien valtionosuuksia, mikä käytännössä on pois opetuksenkin rahoituksesta.

Osaaminen ja korkea koulutustaso ovat pitkään olleet Suomen menestyksen ydintä, jota ei olisi saanut päästää murenemaan. Lapsuudessa jääneiden osaamispuutteiden paikkaaminen tulee varmasti kalliimmaksi kuin laadukkaasta perusopetuksesta huolehtiminen.