Santtu Raitala on oikeassa – kylmäveritammat ansaitsevat näyteikkunansa

Santtu Raitala kertoi jouluaattona julkaistussa MT Hevosten haastattelussa ravikuningatar Jockas Ritan kuulumisia. Samalla hän toivoi, että kylmäveritammoille voisi olla enemmän yhteisiä kilpailumahdollisuuksia.

”Olisi kaikin puolin hienoa, jos kylmäverisille olisi joku yhteispohjoismainen tammalähtö myös muualla kuin Suomessa”, Raitala kommentoi.

”Sellaisen kokisin hirmu mielenkiintoisena lisänä tarjontaan, kun ruotsalaiset ja norjalaiset tammat kuitenkin ovat tervetulleita useampaankin suomalaiseen kisaan. Olisi kiva, jos asiassa olisi vastavuoroisuutta esimerkiksi Elitloppet-viikonloppuna.”

Saman ajatuksen Raitala heitti jo ruotsalaisen Travrondenin Vinternummerin haastattelussa. Siinä Raitala totesi, että ei halua ajaa Jockas Ritalla oriita ja ruunia vastaan, koska avoimella huipulla tasoero niiden ja tammojen välillä on niin suuri.

”Käsittääkseni sama tilanne on myös Norjassa ja Ruotsissa. Sen takia olisi todella mielenkiintoista kilpailla Ritalla parhaita norjalaisia ja ruotsalaisia tammoja vastaan. On sääli, että tammoille ei ole varsinaista vastinetta Elitkampenille”, hän kuvaili Vinternummerissa.

Santtu Raitala on fiksu tyyppi, eikä hän nosta asiaa keskusteluun vahingossa. Tietysti Raitalalla on oma, vahva intressinsä kylmäveritammojen kilpailutarjonnan suhteen, mutta hän on joka tapauksessa täysin oikeassa.

Raitalan maininta ulkomaisten tammojen kilpailemisesta Suomessa viittaa Jan-Olov Perssonin supertamma Stjärnblomsteriin, joka kävi vuosina 2023 ja 2024 Vermossa Finlandia-päivänä sekä juhannuksena Powerparkin Nordic Queenissa. Neljästä kisasta tuli kolme ykkössijaa ja yksi laukka suursuosikkina.

Nordic Queen on 15 000 euron ykköspalkinnollaan ainoa tammojen suurkisa, joka on avoin sekä suomenhevosille että kylmäverisille. Tosin avoimen tason suomenhevostammoille ei ylipäätään ole muita suurkilpailuja kuin Nordic Queen ja kuningatarkisan osamatkat.

Kun Stjärnblomster kävi voittamassa Vermossa, vuonna 2023 ykköspalkinto oli 10 000 euroa ja 2024 voittaja sai 8 000 euroa. Tänä vuonna Stjärnblomster oli jo siitoksessa, ja suomenhevostammat kilpailivat Vermossa keskenään 4 000 eurosta.

Jan-Olov Perssonin valmentama Stjärnblomster kävi voittamassa Suomessa kolmesti, eikä kukaan ollut asiasta harmissaan. Mats E. Djuse ajoi voitot. Kuva vuoden 2023 Nordic Queenin seremonioista. Kuva: Elina Paavola

Kylmäveritammojen kilpailukokonaisuus on erilainen kuin suomenhevosten, sillä Ruotsissa ja Norjassa suurimmat rahat tammojen omissa lähdöissä jaetaan nuorille ikäluokille.

Suomessa nuorten tammojen ansaintamahdollisuudet ovat viime vuosina ilahduttavasti parantuneet pitkälti Varsakunkku-kilpailun ansiosta, mutta silti järjestelmä on kuninkuusravikeskeinen.

Ruotsissa aikuisten kylmäveritammojen suurkisoja ovat heinäkuussa 200 000 kruunun ykkösellä volttilähtönä ajettava DubbelCupen ja syyskuussa 300 000 kruunun ensipalkinnolla ajettava tammojen Ruotsin mestaruus.

Lisäksi Ruotsissa ajetaan vuoden aikana muutama kylmäveritammoille rajattu lauantailähtö 100 000 kruunun ykkösellä. Ne ovat lähes aina jonkinlaisen kilpailukokonaisuuden finaaleja.

Norjan suurimmat aikuisten kylmäveritammojen kisat ovat 250 000 kruunusta heinäkuussa ajettava Norjan mestaruus sekä joulukuussa 100 000 kruunun ykkösellä ajettava tammacup.

Turha varmaan edes mainita, että yksikään näistä ei ole auki suomenhevosille.

Kuten eivät ole juuri mitkään kilpailut Ruotsissa tai Norjassa. Tilanne tunnetusti on kummallinen ja epäreilu, kun Suomessa lähtöjä harvoin rajataan suomenhevosille, muissa Pohjoismaissa lähtöjä ei juuri koskaan avata suomenhevosille.

Santtu Raitalan mainitsema Elitkampen on yksi harvoista suomenhevosille auki olevista kisoista. Elitloppet-viikonloppuna jalkeilla onkin yleensä ollut kova suomenhevosjoukkue.

Muuten suomenhevosille saattaa joskus olla auki yksi kisa Solvallassa tai yksi kisa Bollnäsissä. Jos suomenhevosilla ei lähdetä ajamaan vaikka 60 000 kruunusta, suomalaiset kylmäveri-intoilijat jaksavat ilkkua, että mihin kilpailumahdollisuuksia kaivataan, kun Ruotsiin ei kuitenkaan lähdetä.

Oikea kysymys tietysti on, miksi kylmäverilähtöjä ei avata suomenhevosille Uumajassa tai Bodenissa.

Vastaus toki on helppo. Kilpailumahdollisuuksia ei haluta avata siellä, missä suomalaiset niitä hyödyntäisivät.

Asiasta on keskusteltu monta vuotta, mutta mitään ei tapahdu. Suomen Hippos väittää pyrkivänsä edistämään kansainvälisiä kilpailumahdollisuuksia. Ruotsissa keskusjärjestö ST menee asiassa aina kylmäverijärjestö Sleipnerin selän taakse, mikä tietysti on silkka tekosyy.

Kilpailumahdollisuuksien tasapuolistumista arjessa lienee turha odottaa henkeään pidätellen jatkossakaan.

Santtu Raitalan kaipaaman huipputason tammakisan sentään pitäisi olla toteutettavissa sormia napsauttamalla.

Sellaista Suomen Hippos voisi aivan perustellusti suorastaan vaatia ruotsalaisilta, ja nimenomaan Elitloppet-viikonloppu olisi kisalle mitä luontevin ajankohta.

Toukokuun loppu kävisi tammojen suurkilpailukalenteriin loistavasti, lisäksi Elitloppet-viikonloppu tunnetusti on Pohjois-Euroopan merkittävin kansainvälisen raviurheilun näyteikkuna.

Kylmäveristen tammaeliitti voitaisiin hyvin ajaa vaikka Elitloppet-perjantaina esimerkiksi 150 000 tai 200 000 kruunun ykköspalkinnolla. Aivan varmasti liikkeellä olisivat parhaat tammat sekä Suomesta, Norjasta että Ruotsista.

Keskusjärjestöt ja Solvallan ravirata voisivat hetkessä järjestää kisan, jos kansainvälistä kylmäveriyhteistyötä oikeasti haluttaisiin edistää.

Eri asia tietysti on, halutaanko yhteistyötä oikeasti edistää, vai halutaanko asiaa vain todistella yhteistyön edistämisestä puhumalla.