Työ Taavin kanssa toi Laura Koskenmäen ja Elina Sirnelä-Rifin yhteen. Kuva: Laura Koskenmäen albumi
Hevosen aivot muuttuvat koko ajan – ”Ratsukko on enemmän kuin ihmisen ja hevosen summa”
Hevosten kouluttaja ja ratsastusvalmentaja Laura Koskenmäki sekä nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Elina Sirnelä-Rif pohtivat yhdessä sitä, mitä hevosen aivot oikeastaan ovat.Tilaajalle
Ratsastus on kommunikaatiota ihmisen ja hevosen aivojen ja kehojen välillä. Kuva: Elina PaavolaLaura Koskenmäki kertoo tutustuneensa viime vuosina aktiivisesti tieteelliseen kirjoitukseen, mitä on tehty koskien hevosten aivoja. Se on saanut hänet ajattelemaan, että kun hevosta treenataan ratsastuksessa, se on nimenomaan hevosten aivojen kehittämistä.
Koskenmäen ajatuksissa näkyy sekin, että hän tekee parhaillaan toista yliopistotutkintoa, nyt filosofiasta.
”Ratsukko on enemmän kuin ihmisen ja hevosen summa”, hän sanoo.
”Ostin kolme hevosta lisää ja kartanon Saimaalta.”
Koskenmäki ja Elina Sirnelä-Rif ovat valmistelleet yhdessä verkkokurssin, jossa pohditaan hevosen aivoja.
Oma tarinansa on sekin, miten naiset tutustuivat toisiinsa. Koskenmäki on pitkään ulkomailla työskennellyt hevosharrastaja, joka teki kokemuksensa ja omatoimiopiskelun myötä hevosista itselleen ammatin ja muutti Suomeen Alavudelle.
Elina Sirnelä-Rif taas on nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, jolla on ollut pitkään harrastehevosia. Koskenmäen tunneille hän päätyi irlannincobinsa Taavin kanssa. Hyvin pian hänestä tuntui, että nyt hän vihdoin on löytänyt juuri itselleen sopivan valmentajan. Koskenmäen opeissa tärkeää on vahva teoriapohja, mutta myös ymmärrys siitä, että ratsastus ja hevosen käsittely on myös fyysistä tekemistä, taitolaji, jota pitää tosissaan harjoitella.
Sirnelä-Rif oli valmis heittäytymään. Se kävi selväksi, kun Koskenmäki muutaman kerran kysyi häneltä, että etkö nyt millään saisi täysihoitotallilla asuvalle Taaville tarhakaveria.
”Se päätyi siihen, että ostin kolme hevosta lisää ja kartanon Saimaalta”, Sirnelä-Rif kertoo hersyvästi nauraen.
Nyt hevoset asuvat reilun kymmenen hehtaarin tiluksilla, ja iso osa harrastusta on seurata, miten pieni lauma viettää aikaansa ja miten niiden ryhmä toimii.
Koskenmäki toteaa, että hevosen aivojen ymmärtäminen on koko lajissa todella oleellinen asia. Hevonen voi oppia ja tehdä asioita vain sen aivojen rajoissa. Se tuo paljon vastuuta myös ihmiselle. Kun hevosta treenataan, sillä on fyysisiä vaikutuksia hevosen aivoihin.
”Hevosesta voi tulla fiksumpi tai tyhmempi sen perusteella, miten sitä käsitellään”, Koskenmäki sanoo. ”Aivot ovat plastinen elin, koko ajan niihin kehittyy yhteyksiä ja niitä purkautuu.”
Hevosten kohdalla keho ja mieli ovat vielä vahvemmin yhteydessä kuin ihmisellä.
Koskenmäki huomauttaa, että ihmiset diagnosoivat usein hevosilta vikoja toinen toisensa jälkeen, mutta ongelmat loppuvat vasta siinä vaiheessa, kun hevosen pää alkaa voida hyvin.
Se vaatii tuttuja asioita: tilaa, korsirehuruokintaa, kavereita ja oikealla tavalla tehtävää koulutusta. Elämän pitää olla monipuolista, ja hevosen elämässä tulee olla myös asioita, mistä se saa päättää.
Vaikka hevonen on pakoeläin, se ei tarkoita, että se saisi olla jatkuvasti pelokas ja stressaantunut. Ne vaikuttavat paljon hevosen oppimiseen, reaktioihin ja myös koko kehoon. Kun hevonen voi hyvin, se ei räjähtele, eikä ole koko ajan kireä kuin viulun kieli.
Hevosten kohdalla keho ja mieli ovat vielä vahvemmin yhteydessä kuin ihmisellä
Iso ero hevosen ja ihmisen aivoissa on se, että hevosella ei ole etuaivokuorta, jossa tapahtuu harkinta, suunnittelu ja abstrakti ajattelu. Koskenmäki tiivistää, että ihmisillä etuaivokuori on suurin ja lähisukulaisillamme jonkinlainen, mutta koirilla sitä on vain pieni tilkka ja hevosilla käytännössä nolla prosenttia.
”Hevonen on kuin teini, joka lähtee illalla dokaamaan, eikä osaa ennakoida, että aamulla on krapula”, hän kuvaa.
Sen sijaan hevosilla on suhteellisen suuri mantelitumake, eli se osa, joka käynnistää hälytysjärjestelmän.
Myös pikkuaivot ovat suhteessa isot, sillä hevosen aivot ovat erikoistuneet liikkeen hallitsemiseen.
Hevosen ja ihmisen älykkyyttä Koskenmäki ja Sirnelä-Rif eivät mielellään vertaa. Kyse on erilaisista lajeista, joiden aivoilla on erilaiset tarpeet elämässä.
Lisäksi aina on huomioitava yksilöllisyys: jokaisella hevosella on oma luonteensa ja temperamenttinsa.
Tärkeämpää olisikin, että ihminen yrittäisi oppia ymmärtämään, miltä tuntuu olla hevonen. Se lähtee jo aisteista. Hevosella on erinomainen hajuaisti, enemmän hajureseptoreita kuin monilla koiraroduilla. Näkö taas on kehittynyt erityisesti aistimaan liikettä.
Hevosella on pakenevan saaliseläimen aivot, ihmisellä taas kädellisen saalistajan aivot.
Siihen nähden ja ehkä juuri siksi hevosen ja ihmisen välille on kehittynyt ratsukkona aivan omanlaisensa suhde, luottamus ja yhteistoiminta, jossa erilaiset kehot ja aivot yhdistyvät.
Koskenmäki kertoo, että tohtori Janet Jonesin mukaan ratsastuksessa tapahtuva hevosen ja ihmisen välinen pitkälle edennyt vuorovaikutus on todennettavissa hermostotasolla. Ihmisen ja hevosen aivot viestivät suoraan keskenään.
”Esimerkiksi kun hevonen pelästyy sen sijaan, että se lähtisi juoksemaan heti karkuun, se lainaakin ihmisen etuaivolohkoa ja kysyy, mitä mami sanoo”, Koskenmäki selittää.
Hevonen siis oppii kysymään ihmiseltä, onko paettava vai ei.
”Mutta tämä työ pitää tehdä, ennen kuin se karhu tulee vastaan. Siinä rakennetaan aivoihin yksi reitti lisää”, Koskenmäki korostaa.
”Tämä asia puhuttelee nimenomaan parempia ratsastajia. Tulemme osaksi toistemme aivoja, eikä sellaista tapahdu missään muualla, ei ihmissuhteissa eikä muiden lajien välillä”, hän ihastelee.
Asiasta kiinnostuneille Koskenmäki suosittelee Mark Rashidin, Stephen Petersin ja Crissi McDonaldin kirjaa "A Horse's Life: The Neuroscience of Equine Welfare” sekä Janet Jonesin kirjaa "Horse brain - human brain"
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
