Onko islanninhevosen taakankantokyky myytti? – Ruotsalaistutkijat jatkavat asian selvittämistä

Vielä joitakin vuosia sitten ei ollut harvinaista, että islanninhevostalleilla ratsastajien painorajaksi yleistäen ilmoitettiin jopa sata kiloa, mikä enimmillään voi tarkoittaa sadan kilon ratsastajaa ja hevosen varusteita, eli pitkälti toiselle sadalle kohoavaa taakkaa.

Islannissa Hólar-yliopistossa ja Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) asiaa on tutkittu tieteellisesti toistakymmentä vuotta. Tutkimusasetelmia ja -menetelmiä on ollut käytössä useita.

Uusin tutkimus on SLU:n tohtoriopiskelija Denise Söderroosin vielä keskeneräinen väitöstutkimus.

Ruotsalaisen tiedesivusto HästSverigen haastattelussa Söderroos kertoo yllättyneensä, miten suuria eroja hevosyksilöiden taakankantokyvysssä ilmenee, vaikka ne päällisin puolin vaikuttaisivat samanlaisilta niin rakenteen, koulutuksen, koon, iän ja koulutustaustan näkökulmasta.

”Näistä huolimatta hevosyksilöt eroavat suuresti toisistaan siinä, miten paljon taakkaa ne jaksavat kantaa”, sanoo Söderroos haastattelussa.

Hevosen taakankantokyvyn tutkimuksissa mitataan, miten monta prosenttia omasta painostaan hevonen pystyy kantamaan ennen kuin sen elimistön maitohappojen muodostumiskynnys ylittyy. Kun maitohappoa alkaa muodostua, voi hevonen jatkaa rasitustasolla enää vain pari minuuttia ennen kipeytymistä.

Tutkijoiden lähtöoletus on, että mittaamista tarvitaan, sillä pelkästään ihmisaistein havaittavia epämukavuuden, väsymisen ja kivun merkkejä ei voi luotettavasti tulkita saaliseläimeltä, joka peittää heikkouttaan hyvinkin pitkään.

”Vaikka hevosia voi olla vaikea tulkita, ei niiden keho valehtele”, Söderroos toteaa.

Tutkijat arvioivatkin islanninhevosen taakankantokykyä rasitustesteillä, joiden kuluessa tutkitaan yksilön stressinsietokykyä mittaamalla sykettä, plasman laktaattia eli maitohapon muodostumista ja lihasentsyymiarvoja, eli lihasvaurioiden syntymistä.

Hevosen rakenteen merkityksestä on ollut viitteitä aiemmissa tutkimuksissa, ja Söderroosin tutkimuksessa jatketaan hevosen rakenteen ja mittasuhteiden yhteyttä taakankantokykyyn.

Aiemmassa kokeessa on tutkittu taakankantokykyä niin, että saman ratsastajan kanssa hevoselle on asteittain lisätty lyijypainoja aina 35 prosenttiin hevosen omasta massasta. Hevosilla mitattiin maitohapon muodostumiskynnystä verikokeilla. Toisessa tutkimuksessa samoja hevosia testattiin juoksumatolla lisäämällä nopeutta, eli selvitettiin niiden kuntoa.

Kolmas tutkimus tehtiin 20 islanninhevosella Ruotsin Wångenin hevosoppilaitoksessa. Siinä haluttiin selvittää, onko hevosen taakankantokykyä mahdollista kehittää treenillä. Kahdessa kymmenen hevosen ryhmässä selvitettiin asiaa samalla kahdeksan viikon harjoitusohjelmalla, yhdessä ilman ratsastajaa ja toisessa ratsastajan kanssa.

Söderroosin mukaan tutkimuksista ei saada yksiselitteistä vastausta tai kaavaa, joilla voisi laskea hevosen taakankantokyvyn. Sellaista ei Söderroosin mukaan ole löydettävissä tuloksista.

”Olemme kuitenkin jo löytäneet muutamia erilaisia tekijöitä, jotka näyttävät tekevän joistakin islanninhevosista kykeneviä kantamaan enemmän painoa, ja se on todella jännittävää.”

Kokeiden aikana hevosten hyvinvointia tutki ja valvoi paikalla ollut eläinlääkäri.

Yhden selkeän havainnon Söderroosin tutkimusryhmä kuitenkin teki: mitä leveämpi hevosen rintakehä on, sitä parempi on sen taakankantokyky. Myös korkea säkä vaikuttaa edullisesti hevosen kantokykyyn. Mikään yksittäinen rakenteellinen ominaisuus ei kuitenkaan yksinään määrää hevosen taakankantokykyä.

Kolmannen kokeen tietojen analyysit ovat nyt työn alla. Tutkimukset jatkuvat ja tutkijat toivovat, että voivat selvittää asiaa edelleen entistä suuremmalla hevosmäärällä ja eri roduilla.

Ihanteellisessa tapauksessa pystyttäisiin tutkijan mukaan kokoamaan tarpeeksi tietoa, jotta voitaisiin kehittää menetelmä hevosyksilön taakankantokyvyn laskemiseksi.

Linkki HästSverigen uutiseen (ruotsinkielinen)