Suomalaistutkimus: Kilpakäyttö ravurina tai ratsuna nosti hevosten akuuttien suuvaurioiden riskiä

Hevosen rotu ja käyttötarkoitus ovat kaikkein selkeimmin yhteydessä suuvaurioiden syntymisen riskiin. Muita riskiin merkitsevästi vaikuttaneita tekijöitä ovat edellisestä kilpailusta kulunut aika ja edellisen vuoden aikana hevosella ajettujen tai ratsastettujen kilpailustarttien lukumäärä.

Suomenhevosravureista 45 prosentilla löytyi suuvaurioita, lämminveriravureilla vammaprosentti oli 32. Kilpa- tai harrastekäytössä olevilla suomenhevosratsuilla vaurioprosentti oli molemmissa käyttötarkoituksissa parinkymmenen luokkaa. Lämminverisiltä harrastehevosilta suuvammoja ei löytynyt lainkaan.

Kilpailukäytössä olevista puoliverihevosista 40 prosentilla havaittiin suuvaurioita. Harrastepuoliverisillä vammaprosentti oli 31. Eniten vammoja löydettiin alle kymmenen kertaa vuodessa kilpailleilta hevosilta, kun taas tiheämmin startanneilla oli vähemmän vammoja.

Tutkimuksessa käytetyt tiedot saatiin rutiininomaisessa hammashoidossa käyneiden hevosten suutarkastuskirjauksista. Suututkimusten aineiston keräsi eläinlääkäri Mirjami Anttila hammashoitoasiakkaistaan vuosina 2016−2022. Aineistosta on julkaistu tieteellinen artikkeli vuonna 2022.

Hevosten kilpailutulokset tietoihin yhdisti eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielmansa tänä vuonna tehnyt Sofia Jalonen. Jalonen keräsi Anttilan suutarkastamien hevosten kilpailutiedot Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmästä ja Suomen ratsastajainliiton KIPA-tulospalvelusta.

Anttilan potilasaineiston yli 700 hevosesta jätettiin pois ponit, alle nelivuotiaat ja täysin joutilaat hevoset. Mukaan suuvaurioiden ja hevosen käytön yhteyttä selvittäneeseen tutkimukseen päätyi aikuisia, ravi- tai ratsukäytössä olevia hevosia: yhteensä 155 suomenhevosta, 37 lämminveristä ravihevosta ja 240 puoliveristä ratsuhevosta.

Hammastarkastuksissa havaitut suuvauriot jaoteltiin akuutteihin ja kroonisiin vammoihin, joissa vauriokohta ei ole päässyt täysin parantumaan ja alueelle on muodostunut esimerkiksi arpikudosta. Suussa olevat vanhat vauriot eivät pääse paranemaan, jos suu ei saa levätä ilman kuolaimen vaikutusta vaurioalueelle. Kroonisen vamman alueella tuntoaisti on heikentynyt ja arpeutunut vamma-alue voi aiheuttaa hevosen turtumista ohjaspaineelle.

Jalonen toteaa tutkielmansa pohdintaosioissa, että aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on kilpailutilanteen voivan aiheuttaa hevoselle stressiä ja vaikuttaa sen suorituskykyyn ja hallittavuuteen. Stressaantuneen hevosen suu voi olla alttiimpi vaurioiden syntymiselle kilpailutilanteessa.

”Tässä tutkimuksessa alle kymmenen kertaa edellisen vuoden aikana startanneilla hevosilla oli enemmän akuutteja vaurioita kuin niillä, joilla oli yli kymmenen starttia vuodessa. On mahdollista, että harva kilpailutiheys saattaa johtaa tilanteeseen, jossa hevonen stressaantuu kilpailutilanteessa enemmän ja sen vuoksi altistuu epäsuorasti suuvaurioille ratsastajan tai ohjastajan ohjasotteiden kautta”, Jalonen pohtii tutkielmassaan.

Hän toteaa, että eläimen kivun tunnistaminen voi olla haastavaa, koska saaliseläin pyrkii piilottamaan kipuoireet. Kipuilmeiden tunnistamisen lisäksi hevosen kanssa toimivia henkilöitä suositellaan kurkistamaan usein hevosen suuhun, josta vauriot on helppo havaita ja ennaltaehkäistä kroonistuvia vammoja.

Tutkimukseensa perustuen Sofia Jalonen suosittelee Suomen Ratsastajainliittoa ja Suomen Hipposta jatkamaan selvitys- ja valistustyötä hevosten suuvaurioiden ymmärtämiseksi ja ehkäisemiseksi.

”Mielestäni esimerkiksi kilpailusääntöjen tarkastelu myös suuvaurioiden ehkäisyn kannalta olisi tärkeää. Sekä kilpailueläinlääkärien että stewardien toiminta on tärkeässä roolissa hevosten suuvaurioiden huomaamisessa ja ennaltaehkäisyssä kilpailupaikoilla ja mielestäni olisikin hevosten hyvinvoinnin kannalta hyödyllistä, että heitä koulutettaisiin ja ohjeistettaisiin kiinnittämään myös suiden terveyteen enemmän huomiota.”