Kankalon Morganissa virtaavat suomenhevosen kaikki jalostussuunnat

Kankalon Morgan on pian 10-vuotiaaksi kääntyvä ori, joka on kirjattu ensin ratsukantakirjaan 6-vuotiaana, sitten pienhevoskantakirjaan 8-vuotiaana.

Viisivuotiaana se oli suomenhevosten laatuarvostelun jaetulla ykköstilalla Taikatumman kanssa, ja se oli paras este- ja pienhevonen. Estekokeesta tuli komea rivi 9,75-9,25-9,25.

Sittemmin Kankalon Morgah on kilpaillut kaikissa olympialajeissa. Sen isä on kirjaamaton kimo-ori Keskiyön Kide. Keskiyön Kiteen isä on E.V. Jovankka, jonka isä taas on työkantakirjassa oleva, työmestaruudetkin tehnyt ja 117 jälkeläistä jättänyt E.V. Johtotähti.

Emä on kirjaamaton periyttäjätamma Kankalon Bella, jonka isä on nelinkertainen estemestariori, musta Pellervo. Sekä isänemä Roosan Sisko Vilon Vedosta että emänemä Aamutar Uskon-Toivosta ovat juoksijoita, tosin vain Aamutar (30,3aly) on kirjattu.

Johanna Valmunen ja Kankalon Morgan Suomenratsujen kuninkaalliset -tapahtumassa vuonna 2020. Kuva: Sanne Katainen

Kankalon Bellan ja Kankalon Morganin on kasvattanut Sini Peltoniemi. Kankalon-hevosia ehti syntyä Pohjanmaalla Karijoella tasan 50, joista muutama oli puoliverisiä. Viimeisimmät varsat syntyivät vuonna 2020. Morganin lisäksi tunnetuiksi ovat tulleet kenttämestaruuksissa pronssimitalin voittanut Kankalon Donny ja laatuarvostelun esteillä 3-vuotiaana loistanut Kankalon Loiste.

Nykyään Kankalon Bella on Minna Auvisella Siuntiossa. 16-vuotiasta tammaa ei ole ratsukoulutettu, mutta se on ehtinyt saada jo 10 varsaa, joista seitsemän Kankalon-kasvattia ruunikko-oriista Assar (Assin Komu – Totti). Auviselle on syntynyt varsat Savelan Hemulista ja Ratsu Reimasta, mutta jälkimmäinen jouduttiin lopettamaan kasvaimen takia. Ensi kesälle odotetaan varsaa 139-senttisestä Tintin Muskotista.

”Toivottavasti tulee Kankalon Morgan kakkonen, tiivis ja makea sämpylä”, Auvinen sanoo.

Hän kertoo, että Kankalon Bella on jättänyt paljon isoja jälkeläisiä. Itsekin se on 160-senttinen, suurilinjainen tamma.

”Siinä on tietty ylväys ja pidättyvyys, mutta se on ihmiselle aina ystävällinen”, Auvinen kuvaa. Hän kertoo, että tamma liikkuu kuin kissa, se on erittäin elastinen ja ravaa ja laukkaa hyvin.

Auvinen korostaa Sini Peltoniemen osaavuutta kasvattajana.

”Hänellä on todella ollut kasvatuksessaan näkemystä, ja hän on ymmärtänyt erisukuisuuden merkityksen aiemmin kuin muut”, hän kiittää.

Johanna Valmunen kuvattuna koiransa kanssa Suomenratsujen Kuninkaallisissa Ypäjällä vuonna 2024. Kuva: Miia Lahtinen

Kankalon Morganin isä Keskiyön Kide on 13-vuotias, ja se on ruunattu 10-vuotiaana. Jälkeläisiä on 16, ja niistä kolme on risteytyksiä. Tällä hetkellä Kide on Korpikylän Ratsastuskeskuksessa opetusratsuna, mutta se etsii uutta kotia.

”Se on ihana pakkaus ja kaunis kuin mikä”, Mervi Wahlman kuvaa ponikokoista Kidettä, joka on ollut heillä pari vuotta. Ruunasta on päätetty kuitenkin luopua liian vauhdikkuuden takia. Sille ei löydy sopivia ratsastajia esteille.

”Se hyppää hyvin, on kyllä ihan hyppyhevonen, sen pitäisi mennä ratsastajalle, joka ei pelkää vauhtia”, Wahlman sanoo.

Johanna Valmunen ratsasti aikanaan Kankalon Loistetta, ja kun hän päätti hankkia oman suomenhevosen, hän oli luonnollisesti kiinnostunut sen puoliveljestä. Loiste oli 170-senttinen, komea ja hyvin hyppäävä hevonen, joka on sittemmin ruunattu.

”Loiste oli hieno ori, tosi hieno, ja Mikki (Kankalon Morgan) oli samanlainen, mutta pienoiskoossa”, Valmunen kertoo.

Hän kävi katsomassa Kankalon Morgania, kun se oli kaksivuotias, ja Valmunen näki sen ravaamassa ja laukkaamassa tarhassa. Peli oli sillä selvä. Laukka ja ravi olivat hienot, ja hevonen oli kaikin puolin mieleinen.

”Olin ratsastanut ystäväni suomenpienhevosella, ja päätin, että haluan oman pienhevosen. Olen itse lyhyt, ja pienhevoset ovat lähellä sydäntäni”, hän perustelee.

Ostosta ei ole vielä kertaakaan tarvinnut katua. Kolmivuotiaana laatuarvostelussa ei tosin tullut menestystä, sillä Kankalon Morganille kävi niin kuin monelle oriille ennen sitä: se oli kiireinen, eikä keskittynyt, jolloin pisteet jäivät alas.

Nelivuotiaana se oli jo viides, ja viisivuotiaana se loisti.

”Se on niin pieni, että en odottanut mitään. Mutta estekokeessa se oli niin huikea!” Valmunen muistelee 5-vuotislaatuarvostelua, joka on jäänyt mieleen yhtenä uran kohokohtana.

Kankalon Morganin emä Kankalon Bella on komea tamma. Kuva: Timo Reini

Kankalon Morgania ei ajo-opetettu, mutta ratsuttaminen oli helppoa. Jo toisella ratsastuskerralla Valmunen laukkasi oriillaan. Se oli herkkä, mutta samalla itsevarma.

”Ja se haluaa tehdä töitä ja yrittää”, Valmunen kiittää.

Nuoruusaikojen hörhöttely tammoille on jäänyt miltei kokonaan, ja nykyään Kankalon Morgan on niin kiltti, että se menee tunneillakin ja Valmusen ystävän 5-vuotiaan tyttären ratsuna.

Kuluneella kaudella Sanna Sivusalo kilpaili oriilla koulua, mutta ensi kesänä Valmunen aikoo mennä itse kenttää ja esteiden Pohjola-sarjaa.

”Olemme käyneet Jankarin Elmon valmennuksissa, ja hän sanoi, että hän ei ole koskaan nähnyt suomenhevosta, joka hyppää tällä tavalla ja avaa samalla tavalla takaa. Mikillä on ainutlaatuinen hyppy, eikä se ole koskaan kieltänyt”, Valmunen myhäilee.

Ainoa mikä oriin kanssa vähän harmittaa, on se, että tammoja on tullut nihkeästi, vaikka ori oli toissa vuonna oripäivien paras suomenhevonen. Varsoja on yhteensä neljä, joista kolme on Valmusen itse kasvattamia. Tänä vuonna tammoja tuli sentään viisi vierasta.

Syynä saattaa olla se, että ori on tavallinen rautias ja kooltaan pieni. Ei huikealla Paletin Liekilläkään ole ollut kovin monta tammaa.

”Voi olla, että tällä hetkellä haetaan kokoa. Mutta mä tykkään, kun pienhevoset ovat monipuolisia ja kompakteja. Niillä on arvoa perhehevosina, ja kyllä ne kestävät käyttöä paremmin kuin isot. Minusta pienhevonen on juuri se, mikä pitääkin”, Valmunen sanoo.

Ja kaikkein tärkeintä on se, että itsellä on hevonen, jonka kanssa elämä on helppoa ja kivaa.